Hän laittoi kätensä öljytakkinsa taskuun, ei hän vaan toinen, ei lammashän vaan toinen, ei hän vaan toinen, ja kaivoi sieltä esiin kamman, ja sitten hän, ei hän vaan toinen, veti sen hiustensa lävitse ja katsoi mitä sai saaliiksi, ei mitään, ei yhtäkään, ja sitten hän käänsi kamman ja veti sen hiustensa läpi toiseen kertaan, ei hän vaan toinen, ja katsoi mitä sai saaliiksi, ei mitään, ja hän nyökkäsi ja laittoi kamman takaisin öljytakkinsa taskuun, ja hän, ei hän vaan toinen, puolestaan katsoi etäisyyteen, pellon toiselle puolelle, katsoi miestä joka näytti uivan pitkässä heinikossa, hänen, ei hänen vaan miehen, musta ja korkea hattu näytti kelluvan heinien päällä kuten aallokossa, ja hän tunsi, ei mies vaan hän, outoa tunnetta, jonka hän ajatteli olevan ensin kaipuuta ja sitten inhoa ja sitten hellyyttä ja sitten vastenmielisyyttä, mutta hän ei suinkaan tuntenut sitä miestä kohtaan vaan ainoastaan hänen hattuaan kohtaan, mustaa ja korkeaa hattua, joka näytti kelluvan heinien päällä, hän ajatteli, ei hän vaan toinen, että mitä tahansa se onkin, se ei ole hänelle, mitä tahansa se onkin se on Jumalalle, ja mitä tahansa siitä tuleekin, se on Jumalalle, ja hän, ei hän vaan toinen, katsoi mustaa ja korkeaa hattua, nyt hän näki että se oli knallihattu mutta sen päälle oli kummallisesti viritetty musta huivi miltei kuin turbaani

On hyvä syödä
on hyvä juoda
kaikki on hyvää

Ilma on kammottavasti asettunut

Aivot ovat valtio

Ei maalari vaan koristelija

Lumeen uponnut maalari, suuri, musta hattu

On kaksikymmentä vuotta siitä kun kirurgi näki maalarin

Lihaan liittyvä

Rukouksen musta lintu

Kulta-ajan jälkeinen päivä

Puolipuhe
puolilaulu

Ei se pelasta minua
Ei mikään pelasta
Tässä maassa kaikille ruumiinosille ei vain ole käyttöä
eikä kaikille ruumiin epäosille
Ei se pelasta mutta se voi lieventää kärsimystä
Kärsimyksen lieventäminen on tuhoamista
Armeliasta se on
Tässä maassa mitään ei voi antaa eikä
mitään ottaa vastaan

Rekkakuski pyytää minua pelaamaan kanssaan korttia

Tässä maassa kaikille ruumiinosille ei vain ole käyttöä

Aamutähti saa minut värisemään
kuu saa minut värisemään
iltatähti saa minut värisemään

Kufstein joka kyllä ymmärtää mitä kuu tarkoittaa.

Ihmeellistä että ihmiset menevät teatteriin, Kufstein ajatteli, menevät teatteriin lauantaina, ja sunnuntaina, ja tiistaina, ja että he ylipäänsä astuvat esiin huoneistaan, esittävät itsensä tällaisina päivinä

Kufstein katsoo ulos ikkunasta ja näkee sotilaiden paraatin. Samaan aikaan hän haistaa pistävän tuoksun, kuin jonkin kaasun, ja samanaikaisesti hän tuntee näkökenttänsä pimentyvän reunoilta. Paraati etenee hitaasti eikä Kufstein saa silmiään irti siitä. Pian hän lyyhistyy lattialle ja kuuntelee paraatin ääniä tarkkaavaisesti, erityisesti rumpuja

Kufstein ja piittaamattomuus,
Kufstein ja yksinolo,
Kufstain ja Donne,
Kufstain ja Dante

Itsetutkiskelija-Kufstein

Kufstein kykenee ymmärtämään eläinten ryhmätietoisuutta

Kufsteinin kivulias ja kuvitteellinen kotiinpaluu

Kaavio Kufsteinin hermojärjestelmästä

Kufstein on torni pimeydessä.

Mutaatiot, vallankumoukset, kaikenlaiset äkilliset mutta jo kauan itäneet, ovat tunnusomaisia Kufsteinille. Myös räjähdykset.

Kufsteinilla on kaikuva nauru

Filosofinen tila

Kufsteinin tunnuskuvat ovat seuraavat:
harmaa, mustalla nauhoitettu hattu,
kävelykeppi, musta päällystakki,
keltaisessa etäisyydessä muut
ihmiset

On aina oltava maistaja, joka maistaa
ruuan puolestasi. Ja on oltava maistaja,
joka maistaa maistajan puolestasi

Minusta tulee Kufstein.

Kuka kuvaa minulle jokaisen ajan

Oi Herra
se paloittelee minut
se katkoo jäseneni
ja hautaa minut

Ja sinun talosi ja
sinun hahmosi sen
pihalla

Aika on aina löysä lieka
ja ajatukset ovat löysä lieka

Kuka minulle kuvaa minut

Olen jo pakkasen väsyttämä
ja surullinen kuihtumisesta

Tuhkaan itseni.

Jokaisena yönä kuolema verhoaa puun

Kun talvi saapuu
lähetä minulle kuolema
oi Herra
että jäädyn ja puhun
yhtä

Kylmyys ja
puheeni ovat
yksi ja sama

Kyyhkyset ovat hulluja,
kuunsirppi lävistää lihani
ja kalatkin ovat levottomia.

He olivat tulleet täsmälleen sinä hetkenä, joka edelsi hetkeä jolloin olisin ymmärtänyt sairauteni kulun ja hoitotavat, he tulivat juuri sinä hetkenä joka edelsi sitä hetkeä jona olisin ymmärtänyt miksi ylipäätään olin siinä tilassa, siinä ajassa, siinä hengessä mukana, he tulivat juuri sinä hetkenä joka edelsi kaikkea, mikä olisi vapauttanut minut tästä, hän ja hänen persialainen vaimonsa, persialainen syystä jota minä en tiedä, syystä jota en edes halua arvata, ilman syytäkin, persialainen, aivan kuin se olisi vastaus jokaiseen ongelmaan ja vastaus kaikkeen muuhunkin kuin ongelmiin, vastaus elämään, persialainen, aivan kuin se selittäisi sen miksi he tulivat juuri sinä hetkenä kuin tulivat, ja miksi he asettuivat juuri siihen mihin asettuivat, minun huoneeni viereen, ja miksi persialainen nainen käveli juuri niin kuin käveli ovelta kylpyhuoneen ovelle ja kylpyhuoneen ovelta parvekkeen ovelle ja parvekkeen ovelta keittiön ovelle ja keittiön ovelta takaisin kylpyhuoneen ovelle, ja miksi hänen miehensä, sveitsiläinen kaivosinsinööri, makasi koko tämän ajan, niin kuvittelin, hiljaa sängyllään ja luki jotakin, ja miksi persialainen nainen, hänen vaimonsa, alkoi yht'äkkiä puhua niin kuin olisi vain odottanut oikeata hetkeä sanoa sen mitä olikin sanomassa, oikeata hetkeä astua esiin kuten sanotaan, oikeata hetkeä tulla olevaksi ja kaikkea hallitsevaksi, ja minä makasin lattialla ja tunsin ensin kylmyyttä ja sitten kuumuutta ja sitten taas kylmyyttä, ja tunsin kuinka ohimoni olivat läpimärät ja kylkeni läpimärät, ja kuulin kuinka persialainen nainen, sveitsiläisen kaivosinsinöörin vaimo, alkoi puhua, niin kuin olisi esittänyt vuorosanansa jollakin hyvin lavastetulla ja sopusuhtaisella näyttämöllä, ja näin niin sanotusti sieluni valkokankaalla kuinka hänen miehensä, hänen sveitsiläinen kaivosinsinöörimiehensä, heitti häntä kengällä eikä osunut

Kuoleman sana

Koska hän oli rakentanut voimalaitoksia, hän oli suunnitellut voimalaitoksia, hän oli ajatellut ne läpikotaisin, hän oli korkeasti ymmärtävä voimalaitosten suunnittelija ja lähellä lopullista, kuinka sen sanoisi, siirtymää kokonaan toiseen maailmaan, voimalaitosten maailmaan

Eivät ihmiset. Eivät eläimet.
Eivät missään tapauksessa mitkään
elävät olennot. Eivät missään tapauksessa
puut. Puita ei kukaan voi ymmärtää. Niiden
huutoja ei kukaan voi ymmärtää

Voi sanoa, että Balau on suopursusta syntynyt.
Se selittää hänen tuoksunsa.

Jumala on minut virittänyt, Balaun
ompelijataräiti sanoi ja kuunteli
jotakin dubplatea

Olen viritetty Jumalan mukaan,
Balaun ompelijataräiti tapasi
sanoa.

Balau unohti menettäneensä muistinsa.
Hän katsoi valokuvaa, jossa suoraan
linssiin katsoo hänen ompelijataräitinsä
suoraan ompelijatarpöytänsä yli.

Balaun äiti oli ompelijatar.

Balau on tietysti kansanlaulun melankolinen
raastinrauta. Balau on sirkkelin hammasterä,
joka väsymättä leikkaa tukin toisensa jälkeen

Mödelbergerin hautakivessä lukee:
rasvatuin asein rasvatun asian puolesta.

Mödelberger saa sydänkohtauksen
kun Balau sulkee oven takanaan.
Mödelberger kaatuu lattialle, yrittää
tavoittaa kädellään puhelintaan mutta
ei onnistu. Hän yrittää huutaa, mutta
hänen suustaan ei tule mitään. Silloin
Balau tulee takaisin, näkee Mödelbergerin
ja soittaa hänelle ambulanssin. Mödelberger
on jo kuollut ennen kuin ambulanssi
saapuu

Huumaava Balau osoittaa herra Mödelbergeriä, joka
sivumennen sanoen on jo pienestä pitäen osoittanut
kyltymättömyytensä moninaisin tavoin samoin kuin
taipumuksensa tuhota kaikki, oli sitten kyse hyvistä
tavoista, sikarilaatikoista, lähimmistä, kaukaisemmista,
kumppaneista ja vihamiehistä, moraalista, ja herra
Mödelberger puolestaan katsoo Balauta kuin nyt
voi olettaa tuollaisen Mödelbergerin katsovan tuollaista
huumaavaa ilmestystä

Balau kuitenkin taistelee tiensä takaisin.
Hänellä on kunniansa, ja hän pitää
kädessään ranskalaista pistoolia.
Mödelberger katsoo häntä hämillään,
samaan tapaan kuin kärpästä. Pärpästä,
sanoo Mödelberger hämmästyneenä.
Balau hypähtää alas pöydältä ja muuttuu
samalla ihmisenkokoiseksi. Hän on huumaava

Balaunkin Mödelberger nielaisee.
Hänen kyltymättömyytensä on
mödelbergeriläinen kyltymättömyys.

Mödelberg tulee Mödelbergerin nielaisemaksi.

Mödelberger

Luopua mykkyydestä,
antaa mykkyys pois

Vahaihminen

Ovi huutaa aina kun siitä kulkee.

Minusta tulee kaputt.

Sinfonisen rotan haju.

Kerrotaanpa jotakin Kiinasta: pieni Li matkusti länteen, Bambulaaksoon, ja leikkasi bambun poikki kohdista, jotka hänen isänsä oli hänelle opettanut, ja hän puhalsi syntyneeseen pilliin ja ääni oli taajuudeltaan täsmälleen sama kuin hänen oma äänensä. Ja hän leikkasi toisen bambun poikki täsmälleen niin kuin hänen äitinsä oli opettanut ja sen ääni oli taajudeltaan niin kutsuttu Pelkistymisen ääni, ja hän leikkasi kolmannen bambun poikki niin kuin kirjoituksissa oli opetettu ja sen ääni oli niin kutsuttu Kaiutetun satakielen ääni

Niin kutsutut metsästyskirjeet.

Pyhien metsästyskirjoitusten kokoelma.

Metsästysisä, metsästyspoika ja pyhä metsästyshenki.

Metsästysmajassa palvotaan metsästysihmistä.
Metsästysmajatodellisuus. Metsästyselämä.

Metsästäjän silmä olkoon aina
kuvattuna metsästysmajan oven
yläpuolella.

Metsästysmaja on kirkko.
Kirkon vieressä on hautausmaa.

Maalla lapset metsästävät jo äitinsä kohdussa.
He metsästävät äitiään.

Maalla jokainen metsästää. Se joka ei
metsästä, ei ole maalla.

Kosminen metsästysmaja.

Metsästysmajan tulee ilmentää rivoutta
vain sille, joka astuu sen sisään. Sen
sisään voi astua vain metsästäjä.
Metsästäjäihminen.

Metsästäminen on rivoutta.

Metsästäminen on aikakone.

Metsämies, metsästäjä,
metsäihminen.

Lapsena rakastin metsästyssatuja.

Metsästysmaja on siis rakennettu toisiinsa
salvotuista hirsistä. Salvokset eivät ole
yksinkertaiset vaan kestävät. Niiden
tulee olla kauniit ja kestävät. Niiden
tulee ilmentää henkeä.

Maalla kaikki miehet metsästävät.
Myös kaikki vaimot metsästävät.
Heidän lapsensa metsästävät ja
heidän koiransa metsästävät.
Heidän kissansa metsästävät.
Hevosilla he ratsastavat metsästämään
aamun keltaisuudessa. Saunassa
ollessaan he metsästävät

Metsästysmaja on suojelualue.

Metsästysmaja on rakennettu toisiinsa salvotuista
hirsistä. Keloa käyttävät vain idiootit.

Maalla kaikki metsästävät. Minäkin metsästän kun olen maalla.
Maalla minusta tulee metsästäjä.

Metsästysmaja.
Metsästysvuosi.
Metsästyshetki.
Metsästysretki.
Metsästyselämä.

Metsästäminen on sielun varjelemista.

Maalla kaikki metsästävät.

Metsästysmaja. Metsästysaika.
Metsästysihminen. Metsästyssielu.

Minusta tulee metsästysmaja.

Olkoon ruumiisi sinun metsästysmajasi.

Ruumis on hengen metsästysmaja.

Metsästäjä joka on vastuussa itsestään
metsästettävä joka on vastuussa itsestään
metsästäjä joka on vastuussa metsästettävästä
metsästettävä joka on vastuussa metsästäjästä

Suuri hotelli
pieni hotelli
ei hotellia ollenkaan
maanalainen hotelli
helvetin hotelli

Liikkumattomuuden tunnistin
hiljaisuuden tunnistin
kuoleman tunnistin
hautojen tunnistin
elottomuuden tunnistin
hengettömyyden tunnistin

Kun sinä olet lähtenyt minä kuolen
Vaikka et sano mitään tiedät sen oikein hyvin
Vaikka kiillotat peilin joka aamu tiedät sen
Vaikka puhdistat kaiken huolellisesti tiedät
sen että kaikki tuhoutuu kun olet poissa
etkä ajattele siitä mitään

Normaali ja paranormaali
pähkinä ja parapähkinä
psykologia ja parapsykologia

Et sinä ole koskaan puhunut mutta
nyt puhut vielä vähemmän
Ethän sinä ole koskaan sanonut sanaakaan
mutta nyt et edes ajattele sanovasi mitään
Sen näkee sinusta paremmin kuin hyvin
Ennen sinä sentään vaihdoit kanssani ajatuksia
mutta nyt sinä olet kuin puu
Mykkä ja aina muuttuva

Hautausmaat tuntuvat

Fresko-graffiti

Kalkitsen itseni.

On ajateltava kovaa.

Tai sanotaanko että sokkeli. Sokkelissa on aukkoja.
Terijoella huviloiden sokkeleissa oli aukkoja, jotka
peitettiin valkealla ristikolla.

Kuinka pitkä aika minkin asian hautaamiseen menee.
Se lienee yksi perusta.

Saatan puhua vain totta.

Menin niin pitkälle kuin ajattelin päässäni voivani mennä.

Eläimet tuntevat moninverroin ihmistä paremmin kun jotakin on haudattuna.

Paha vieras

Jänisvesi

SILMÄT
Kärpäsen silmä
ampiaisen silmä
talonmiehen silmä
talonmiehen vaimon silmä
talonmiehen kumman tyttären silmä
talonmiehen koiran silmä
vaimon silmä
äidin silmä
isän silmä
käärmeen silmä
muurahaisen silmä
kovakuoriaisen silmä
kyyhkysen silmä
ketun silmä
kemikalio-osaston myyjättären silmä
hänen äitinsä silmä
hänen äidinäitinsä silmä
hänen isänsä silmä
hänen isänisänsä silmä
hänen kissansa silmä
kemikalio-osaston toisen myyjättären silmä
hänen äitinsä silmä
hänen papukaijansa silmä
hänen tyttärensä silmä
hänen tyttärensä ystävän silmä

Keskellä tummat kuin kärpäset.
Kärpäset laskeutuvat aina littanoiksi.
Niiden suuret harmaat silmät mollottavat.
Kärpäset eivät ole järin viehättäviä. Niitä ei
tulisi mieleen pyytää mukaansa mutta kuitenkin
ne tulevat. Iloisina, sen näkee niistä. Tai pikemminkin
kuulee mielessään niiden puheen. Keskustelun.
Siipien jatkuvan liikkeen. Ja sitten ne laskeutuvat
äkisti kädelle, ja otsalle, littanoiksi, ja katselevat
suurilla harmailla silmillään jotka katsovat kaikkialle.
Onko mikään kauniimpaa kuin kärpäsen silmä?
Kenties se on maailman kaunein asia. Kärpäsen
silmä on musiikkia. Kärpäsen silmä on viisautta.

Naapurista kuuluu kumeaa parkua.

Siellä missä koiria on ollut, on maassa lastuja
siellä missä lapsia on ollut, on maassa lastuja

Balaabiluu-lintu on siis menneisyyttä. Mutta samalla se on nykyisyyttä aivan toisella tapaa kuin Anubis, joka on pelkkää menneisyyttä. Anubis ei tule takaisin, hän on aivan toisaalla.

Sulkiin pynttäytynyt nainen on kuin ei muistaisi episodeista mitään, Mefisto on kuin ei muistaisi episodeista mitään, he vain katselevat seinällä riippuvaa kaarevateräistä miekkaa ja heijastuksiaan sen kyljestä.

Sinä olet Balaabiluu-lintu, dzinni sanoo, ja sinä olet Anubis, ja nyt sinä olet sulkiin pynttäytynyt nainen ja sinä olet Mefisto, ja niin tosiaan on.

Ampiaiset muuttuvat dzinneiksi. Yksi niistä kasvaa paljon Anubista korkeammaksi ja katsoo Balaabiluu-lintua ja Anubista korkeuksistaan ennen kuin alkaa puhua jylisevällä äänellä.

Anubis sytyttää nuotion ja hän ja Balaabiluu-lintu istuvat katsoen tuleen. Suuria ampiaisia putoaa pökertyneinä heidän vierelleen, ne näyttävät kouristelevan maassa jonkin aikaa ja sitten hitaasti ryömivät pois.

Puhu, sanoo yksi sapelikätinen mies Anubikselle. Anubis sinkoaa silmistään säteet, jotka paitsi kaatavat miehen maahan niin myös saavat Anubiksen irtoamaan siteistä ja kimpoilevat puunrungoista kaikkialle ja irrottavat niistä säleitä. Sapelikätiset miehet pakenevat, Anubis ottaa maasta sapelin ja katkoo sillä Balaabiluu-linnun siteet.

Sinä et ole yksi meistä, yksi sapelikätinen mies sanoo Anubikselle. Anubis sinkoaa silmistään säteet, jotka kaatavat sapelikätisen miehen maahan. Mutta samassa hänen toverinsa ovat jo sitoneet Anubiksen puuhun nahkahihnoilla. Balaabiluu-lintu sidotaan toiseen puuhun.

Mutta äkkiä kaikki loppuu, kun runkojen takaa tulee miehiä sapelit käsissään. Sudet karkaavat, Balaabiluu-lintu jäykistyy paikalleen ja Anubis hypähtää puuhun vain pudotakseen sieltä miesten jalkojen juureen.

Villieläimet lankesivat maahan ja nuolivat Balaabiluu-linnun siipiä ja Balaabiluu-lintu puolestaan hellästi nokki Anubiksen olkapäätä.

Äkkiä taivaallinen musiikki alkaa kaikua metsässä ja kaikki sudet, Balaabiluu-lintu ja Anubis rauhoittuvat.

Metsästä kuuluu jo villieläinten huutoja niiden lähestyessä uhrejaan. Balaabiluu-lintu on jäykistyneenä paikalleen, Anubis on hypähtänyt puuhun. Kun ensimmäinen susi saapuu aukiolle, Anubis sinkoaa silmistään säteet, jotka kaatavat sen niille sijoilleen.

Sulkiin pynttäytyneestä naisesta tulee Balaabiluu-lintu ja Mefistosta tulee Anubis. Sitten sammuvat valot.

Mefisto soittaa konserttoaan sulkiin pynttäytyneelle naiselle.
Sulkiin pynttäytyneen naisen sulat putoavat yksi kerrallaan
lattialle.

Mefisto ja sulkiin pynttäytynyt nainen ovat sängyssä.
Mefisto ottaa yksitellen pois sulkia naisen yltä kunnes
enää mitään ei ole jäljellä.

Mefisto kumartaa sulkiin pynttäytyneelle naiselle.
Nainen kumartaa Mefistolle, mistä Mefisto raivostuu
ja alkaa repiä sulkia naisen yltä.

Sulkiin pynttäytynyt nainen ostaa lisää sulkia. Hän ostaa koko liikkeen tyhjiksi sulista ja sitten pudottaa kaikki sulkansa.

Seuraa räjähdys, sulat pöllyävät ja heidän välistään syntyy
Mefisto.

Sulkiin pynttäytynyt nainen törmää
sulkiin pynttäytyneeseen mieheen.

Mefisto hajoaa monelle taholle. Yksi
osa on sulkiin pynttäytyneissä naisissa,
miksi ei myös turkkeihin pynttäytyneissä,
kysyn itseltäni ja huomaan että olen
kysynyt sen sulkiin pynttääntyneeltä
naiselta vieressäni. Mefisto, hän sanoo
haaveksivasti, ja sitten Mefisto, halveksivasti,
ja sitten Mefisto, hilpeästi, ja sitten Mefisto,
raivokkaasti, ja sitten Mefisto, kuivasti ja
tätä jatkuu kauan

Tämä on niitä aikoja jolloin aina törmää sulkiin pynttäytyneisiin naisiin.

Kupolin alla
tai hameen alla

Kissani vihaa poliiseja ja vartijoita. Se muistaa
liian hyvin.

Oppaassa sanotaan:
kunnon sankari ei ammu
itseään. Oppaassa
sanotaan: virheestä seuraa
aina opetus, opetuksesta
uusi kohtalokas virhe.

Uhrimenot koivulehdoissa.
Uhritulot tänä päivänä.
Alan taas sekoontua, tulla
enemmän kuin kaljuksi.
Jos varastaa hevosen
tallista, täytyy varastaa
muutakin. Jos hevonen
suostuu mukaasi, täytyy
jonkun toisenkin suostua.
Sellaista tämä on.
Levähtämätön hevonen
on maanpaossa oleva
hevonen. Minussa on
hitunen tai enemmänkin
sitä. Yksi punnus, yksi
kivestä veistetty punnus.
Kerroin hänelle kissastani
joka ojensi minulle lääkkeen.
Ajatukseni ovat helposti
luettavissa, sanoin, sillä
niitä toistetaan monta
kertaa. Samalla tavoin
kentällä hevonen juoksee
ympyrää. Mutta ajatukseni
ovat myös lumipukuisia,
niitä on kaikkialla

En muista oikeata sanaa. Haudattu.

Uskonsana olkoon jotakin muuta.

Olen hyljännyt tämän jo lapsena.
Olen hyljännyt tämän jo kun ulostulin kohdusta.
Olen hyljännyt tämän jo ennen sitä

Minusta tulee uskonseutu.

Tämä olkoon kurinalainen.

Minulla on vielä kaikki neljä jalkaani tallella, huomenna ehkä vain yksi, jos käy hyvin, jos huonosti ei sitä kannata sanoa, jos hyvin niin minusta ei jää mitään muuta kuin ilmassa kelluva tuhka, jos huonosti sitä ei kannata sanoa

Minä olen pöytä, minun kanteni tammea, jalkani tammea, kohta olen poltettu pöytä, ehkä jo huomenna, suuressa tulessa, suuressa tulessa sateisena päivänä, ihmiset ympärilläni ovat mykkiä sokeita ja kuuroja

Eläinten ruokapöytä.

Alan jättiläiseksi.

Viikingit maalaavat pakkasessa tauluja.
Se on refleksiivistä toimintaa.

Raskolnikov-toteemi.

Henget kyllä riiputtavat lihaa.

Henget eivät syö lihaa.

Tols ei kestänyt ikkunan vinkunaa. Siksi hän rikkoi
ikkunan. Hän ei kestänyt sitä koska hänen elimistönsä
ei kestänyt sitä.

Kuinka myydä talo, jossa on ikuinen talvi.

Arkkitehdeillä on aina viikset. Toisinaan ne vain kasvavat kohti aivoja.

Majava patoaa vettä sisälleen, hän
on Solz, ylittänyt sen hetken joka
meni. Kov on tunteeton. Hänellä ei
ole niin sanottua tunteellisuutta.
Hänellä on sen sijaan harmaat
silmät ja hän soittaa aamuisin
vaskilautasta. Tähän Solz herää,
ja alkaa nousta ylös

Bulg yritti säveltää itselleen romanssia.
Solz yritti ommella itselleen takkia.
Kuoriaisia oli taskussa. Purkissa oli
kaloja. Bulg yritti kohottaa yhtä niistä,
mutta Solz näki hänet liian myöhään

Lämmin okkultistinen tunne.

Hämähäkinverkkojen tuoksu.

Lyödyksi haluava nauraa pehmeästi.

Lihaksikkaat katukäytävät
lihaksikkaat kellarit
lihaksikkaat portaat
lihaksikkaat puutarhat
lihaksikkaat käymälät

ALKU
Sveitsiläisen kamarineidon kuolema on sveitsiläisen kamarineidon elämä.

KESKIKOHTA
Sveitsiläisen kamarineidon elämä on sveitsiläisen kamarineidon kuolema.

LOPPU
Elämä on sveitsiläisen kamarineidon kuolema.

UUSI ALKU
Kuolema on sveitsiläisen kamarineidon elämä.

Haluan nukkua
En halua mitään muuta kuin nukkua
Mutta sinä
Sinä et koskaan nuku
Sinä vain suljet silmäsi ja hengität
rauhallisesti ja välillä kääntyilet ja
välillä näytät miltei kouristelevan
Sinä et koskaan nuku
Ja jos sinä puristat huulesi yhteen
suljet silmäsi
Ja jos et purista niitä yhteen
silmäsi ovat auki
Joko elämän tai kuoleman naamio
Niinkö sinä sanoit vai oliko se
vain tuuli pensaissa
Ethän sinä koskaan sano mitään
Olet vaiti
Ja sitten unelmoit että pakkaat laukkusi
Aivan kuin se olisi suurinta mitä voi tehdä
ja ehkä se onkin
Sinulle se on suurinta
Ja kuvittelet että täytät laukun kukinnoilla
Tuoksuvilla kukilla sinä kuvittelet täyttäväsi
laukkusi ja lähteväsi
Aivan kuin se olisi niin yksinkertaista
ja ehkä se onkin
Ja sinä katsot sisääntulevaa miestä joka
sanoo siellä on kylmä ja joka
nostaa kauluksensa ylös ja
laittaa kädet taskuihinsa

Sinä yrität kerätä ympärillesi erilaisia asioita
Kuten köydenpätkän
Ja sinä hyväilet käsissäsi köyttä ja katselet
minua juuri tuolla tavoin
Sinä puhuit köydestä miehelleni
Minulle et voi sanoa siitä mitään
Sinä puhui köydestä miehelleni
Metsässä
Kun kävelitte vierekkäin metsässä
ja roikutit köyttä kädessäsi

Vertailkaamme hetken ajan elämää ja kuolemaa.
Olkaamme hetken aikaa kuollut ja sitten taas elävä.

Eläimen ruumis ei lepää koskaan, ei kuole koskaan. Mutta koska se ei enää ole meille, me kuvittelemme että se ei ole kenellekään.

Mitä hyvälle olennolle tapahtuu?

Vereni on valmis virtaamaan.

Metsästysmajatodellisuus
metsästysmajaolemassaolo
metsärenkitodellisuus
metsärenkiolemassaolo

Alan taas palata siihen, mitä pöytä on.
Minusta tuntuu, että pöytäpuoli minussa
pääsee valloilleen. Luulen, että alan
piankin kirjoittaa pöytänä. Orgioiden
jälkeinen pöytä on jotakin, joka voisi
olla minä, toisessa ajassa. Ei, tässä
ajassa, kulta-ajassa

Katso helvetin orgioiden jälkeistä pöytää.

Hyväksyttävä väre hermosäikeissä.

RUNO ILMAN SVEITSILÄISTÄ KAMARINEITOA
Sielun syvyyksistä, mittaamattomista,
uuttuu ääni, hymnien jälkikuva,
teutereinen hymy huulillaan, Luonnon
hymy kun se puolikuolleena tietää,
kidutetun hymy kun se henkitoreissaan
tietää ja ymmärtää ja näkee tulevan,
kuin kumartaisi vielä tuota, painaisi
päänsä sen kaiken häpeällisyyden
edessä ja hiljaa mutisisi sanansa

Sveitsiläisellä kamarineidolla on energeettinen temperamentti, tämä voidaan päätellä hänen puukertomuksestaan.

Keittäjä ei koskaan astu keittiönsä ulkopuolelle. Hän jättää itsensä keittiöön ja lähtee pois.

Onko kastikkeella merkitystä?

SVEITSILÄISEN KAMARINEIDON KERTOMUS
Sahasin puun omin voimin poikki. Kun olin
sahannut sen, kun se oli kaatunut juuri
siihen mihin sen halusinkin kaatuvan,
katkoin sen kappaleiksi. Kappaleet
pinosin seinän vierelle.

Viimeinen nuoli arkkuuni.

Tämä ikuinen kiihtyminen pelottaa minua, sveitsiläinen kamarineito sanoi.

Minun piti lukea sinun kirjettäsi, mutta minä luinkin omaa kirjettäni ja vastasin itselleni.

Henkilääkärini sanoo: ideologia on rikos kaikkea vastaan.

Se oli virhe. Nyt pääni tuntuu raskaalta.

Henkilääkärin neuvo, joka sopii mihin tahansa tilanteeseen: paksunna verhoja.

Henkilääkärini sanoo: ensin sielu synnyttää ruumiissa apatian, ja sitten tapahtuu apatian muodonmuutos, se synnyttää nautintoa joka on tuhannesti vahvempaa kuin apatian heikot värähdykset.

Kaikki on marssia, sanoi henkilääkärini. Ja sen jälkeen kaikki on lepoa. Ja sen jälkeen kaikki on marssia. Ja sen jälkeen kaikki on lepoa.

Henkilääkärini harrasti haukkametsästystä.

Kokemus ei opeta hänelle mitään.

Tietysti näkymättömien juurten näkymättömät juuret täytyy syödä niiden vaatimalla tavalla.

Syö noita juuria niin sinusta tulee se.

Näkymättömillä juurilla on omat juurensa.

Juuri on toisinaan näkymätön.

Hautojen kirja
hautojen kirjeet

Stigmat eivät ole tarpeeksi.

Mikä on haudan vastakohta? On olemassa kuoppia, yleensä kumpuja
pidetään elämälle otollisina. Mutta hautakumpu. Hauta muodostaa
aina kummun. Minulle kerrottiin lapsena, että maassa oli jokaisessa
sellaisessa kohdassa kumpu, johon kirkon kattoa rakentanut työmies
oli pudonnut. Maa oli täynnä kumpuja. Se oli suoranainen kumpujen
maa ja kävellessään oli varottava koko ajan kaatumista. Mutta on
olemassa toisia hautoja. Toiset haudat ovat kuoppia eivätkä koskaan
kumpuja. Ihmisessä on kuoppia ja kumpuja

Tämä on hyväksi, tämä on hyväksi, se auttaa häntä pääsemään asioista yli.

Toiselta puolelta tulee sveitsiläinen kamarineito. Toiselta puolelta tulee sveitsiläinen kamarineito. Kun he kohtaavat keskellä, kuulu räjähdys ja valtavan savupilven keskeltä ilmestyy Gunnar Björling. Sveitsiläiset kamarineidot jättävät hänen yksinäisyyteen

Toiselta puolelta tulee Gunnar Björling. Toiselta puolelta tulee Gunnar Björling. He istuvat pöydän ääreen. Gunnar Björling alkaa syödä suolakurkkuja. Toinen Gunnar Björling katsoo häntä selvästi jonkinlaista vastenmielisyyttä tuntien. Toinen Gunnar Björling mumisee jotakin itsekseen ja sitten hänestä alkaa nousta selkeyden ääni: jos voisit pelastaa minut tästä et sitä tekisi ja vaikka tekisitkin ei siitä mitään kuitenkaan tulisi jos voisit pelastaa minut tästä et pelastaisi minua koska minä en ole pelastettavissa niin sinä sanot ja niin sinä tunnet kuoresi sisällä minä olen sinulle vain pikkulelu jonka vedät ulos kaapista kun lapset tulevat vierailulle

Kärsimys makasi heidän edessään.
Se oli lammas, turkissaan suuria
kirppuja

Kirjeesi ovat veitseniskuja.

Herra, kiellän teitä kävelemästä auringossa.

PIENI RUNO SVEITSILÄISELLE KAMARINEIDOLLE
Tuomitse kaikki kärsimykseni
(Loppu on valkeutta)

Kun sanon jotakin, ei se tarkoita että olen sanonut jotakin.

Maailmassa on kahdenlaisia asioita:
sormeiltuja ja sormeilemattomia.

Mutta kun sveitsiläinen kamarineito vahingossa huokaisee,
menettää henkilääkäri tajuntansa.

Kouristeltuaan henkilääkärini sanoi: nonsensea, mutta varoi visusti vilkaisemattakaan
enää sveitsiläiseen kamarineitoon.

Vankilassa voi unelmoida sveitsiläisestä kamarineidosta

Sveitsiläinen kamarineito ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin vaan jokainen ongelma
on ratkaisu sveitsiläiseen kamarineitoarvoitukseen

Henkilääkärin ja sveitsiläisen kamarineidon kohtaaminen jättää jälkiä vain henkilääkäriin.

Nonsensea, henkilääkäri sanoo ja katsoo sveitsiläistä kamarineitoa uudelleen ja alkaa kouristella.

Henkilääkärini katsoo sveitsiläistä kamarineitoa ja tuntee sydämensä pysähtyvän.

Tapaan henkilääkärini merenpohjassa. Menen sinne sveitsiläisen kamarineitoni keralla.

Tapaan sinut meren pohjassa.

Kuinka lääkäri voi olla niin filosofinen että nauraa lauseelle, jota et edes ole kirjoittanut hänelle?

Vaikka sveitsiläistä kamarineitoa ei valittaisikaan hänen kamarineidollisten lahjojensa ja niin sanotun kamarineidollisen kykynsä tähden vaan pikemminkin hänen ylivertaisten pakaroidensa tähden, voi olla varma että kamarineitona hän on suurimmista suurin, eikä vain pakaroidensa puolesta vaan koko henkensä puolesta: hän on yksi ja ainoa, ainoa maailmankaikkeudessa, loistavin

Mikään ei ole pahempi epäonnen merkki kuin
rikkimenevä sveitsiläisen kamarineidon
lahjoittama peili

Sveitsiläisen kamarineidon lahjoittama pikku peili
voi olla elämän tärkein aarre

Lukiessaan sveitsiläisen kamarineidon kirjoittaa kirjettä voi
helpostikin kuolla nauruun. Niin taitavia he ovat

Kamarineito joka on valittu pikemminkin hänen pakarallisten
ulottuvuuksiensa kuin kamarineidollisten lahjojensa tähden.
Sveitsiläinen. Sveitsi on kamala maa mutta sveitsiläinen
kamarineito on painonsa arvoinen mitä tahansa ainetta.
Oikeastaan sveitsiläistä kamarineitoa voikin verrata vain
toiseen sveitsiläiseen kamarineitoon

Hän asetti itsensä mihin tahansa pinteeseen
jotta voisi päästä siitä. Mikään ei ollut hänentapaiselleen
täydellisyydentavoittelijalle tarpeeksi

Niin sanottu kirjallisuuskuolema.

Viehättävä uudenvuodenlahja, jokaisena vuotena yhä viehättävämpi, ennen loppua tietysti, ja sen jälkeen jokaisena vuotena yhä vähemmän viehättävä, ennen loppua tietysti, ja sen jälkeen jokaisena vuonna yhä viehättävämpi

KUIVUUS
Järkevästi tuhmasti puhuminen.

Hiirennakki
hiirenloukku

Sinut minä sängyssäni avaan hiirenloukun sijasta

Sinä puhut lääkkeistä
Sinä puhut minusta
Sinä sanot että olen eläin
tarhassa
Sinä sanot että olen eläin häkissä ja
ja että sinä et sitä ole
Kuinka minä voin puhua
Minusta tulee mykkä ja sinusta puhuva

Kaikesta tulee lääke.

Hihassa voi olla lääke.

Anna minun maistaa lääkettäsi.

Vankila, vankila, ei mitään muuta kuin vankila,
jos sanot heille minkä tahansa sanan he huokaavat
vastaukseksi vankila

Me, jotka olemme niin helliä ja huomaavaisia,
jotka elämme sivistyneessä maailmassa,
kulta-ajassa

Tämä on liian kaunista siihen tarkoitukseen.

IKÄVYSTYNYT LAPSI
Koko maailma on ulkona syömässä ja tanssimassa.

Kun kaikki on sanottu ja tehty
Kun sinä olet tehnyt kaiken ja sanonut
kaiken vaikka sinä et koskaan sanokaan
mitään
Mutta ehkä siinä onkin kaikki
Ehkä sinun mykkyytesi on kaikki mitä on
ja mitä voi olla
Ja ehkä sinun sanomattomuutesi on kaikki
mitä on ja mitä voi olla
Ja ehkä se että tunnet olevasi vanki minun
luonani on kaikki mitä voi olla
Sinulle
Ja ehkä sinä sanoit tämän viimeiselle
miehelleni silloin kun hän kantoi valkoisen
koiran valkoiseen metsään ja sinä kannoit
lapiota
Ehkä hän sanoi tämän sinulle kun sinä kaivoit
kuopan ja hän laski koiran siihen
En minä sitä tiedä
En tiedä tästä mitään

Jos sanot "vaikein on ohi" se tarkoittaa että tiedät jotakin
tästä kaikesta
Se tarkoittaa että sinä tiedät milloin tämä loppuu
ja mikä minun kehitykseni etkä silti sano mitään

Jäin itsepäisesti.

Vaihdoin henkeä Hunter S. Thompsonin kanssa.

Jos he olisivat antaneet minulle enemmän, en olisi nyt tässä, ja he olisivat voineet helpostikin antaa minulle enemmän, ja silloin olisin voinut tehdä vaistoni mukaan, mutta he eivät antaneet minulle enempää ja niinpä olen tässä, ja jos olisin voinut lähteä, olisin parantunut

He haluavat aina päästä rakentamaan traagisen näyttämön.

Olkoon tämän päivän sana "orgiastinen".

Ei, ei ei, minä tiedän täsmälleen mistä puhun.
Mutta hyvä herra, me kaikki näimme sen.
En minä näe ketään.
Hyvä herra, tässä me olemme, me seisomme edessänne.
En minä näe ketään
sohii
Hyvä herra, me näimme kaiken ettekä te niin vain
käännä helvettiä taivaaksi.
Kuka tässä on puhunut taivaasta. Se ei ollut minun
ideani.
Minä puhuin taivaasta.
Hyvä, puhukaa vain taivaasta. Sopii minulle.
Hyvä herra, te olette pettäneet luottamuksemme.
Sellainen luottamus täytyykin pettää. Te ette
luottaneet tarpeeksi

Olkoon hahmomme raivo, epätoivo ja brutaalius.

Jätettäköön oikeus rauhaan.

On hyödyllistä miettiä tulevansa haudatuksi.

PROLOGI JOSSA UHRAUS
Toinen saapuu verhoista päässään lampaanpää. Hän istuutuu pöydän ääreen. Toinen saapuu toiselta puolelta päässään lampaanpää ja istuutuu toiselle puolelle. Olen tehnyt virheen, toinen sanoo. Minäkin olen tehnyt virheen, vastaa toinen. Siispä minä suostun siihen, että lukitset minut tuohon häkkiin, sanoo toinen. Siispä minä suostun lukitsemaan sinut häkkiin ja tuntemaan tyydytystä sen vuoksi, sanoo toinen

Hedelmöittää mielikuvitus.

Kaksikymmentä kertaa päivässä sinut valtaa halu saada jotakin;
ja yhtä monesti tunnet vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan.
Niin tapahtui kaiken sen kohdalla mitä sinulta pyysin,
heti kun olin saanut pyytämäni aloin kammota sitä.

Mitä olen tähän kätkenyt.

Maallakin on huulet
puunrungoillakin on huulet

PIENOINEN ROMANSSI
Kolme rumpua
neljä patarumpua
kahdeksantoista trumpettia
kolmekymmentäkaksi metsästystorvea

Hillopurkit seisoivat taistelumuodostelmassa.

Tanssi tulisilla hiilillä on aina
verratonta katseltavaa.

Vastaus on että minua harhaanjohdettiin
Kuka minua johti harhaan
En itse tiedä sitä mutta olen harhaanjohdettu
ja kaikista harhaanjohdetuista harhaanjohdetuin
Ja sinä tulet sanomatta sanaakaan ja sanot
että minä olen kaikkea muuta
Kuinka sinä voi tuomita minut niin
Kuinka sinä noine jalkoinesi ja noine
käsinesi ja noine päinesi voit tuomita
minut sillä tavoin

Alan olla barbaarinen.

Tee kaikkesi näyttääksesi luonnolliselta:
asioita ei koskaan tehdä tarkoituksella

Kaikki olisi mennyttä,
sekaannus valtaisi alaa,
salamat iskisivät,
johtajat paskantaisivat

Yksinkertaisuuden valtava hahmo.
Yksinkertaisuuden suuri hahmo.
Yksinkertaisuuden merkittävä hahmo.
Yksinkertaisuuden olennainen hahmo.

Alan valmistaa luonnollisuutta.

Kuuron korvan viehättävä hyökkäys.

Se olkoon tämä iltani.

Alan tehdä epistolamaisia virheitä.

Alan huuhaaksi.

Olin viettänyt kuusi unetonta yötä sellissä rottien
ja hiirien vuoksi. Kun pyysin, että sinne laskettaisiin
kissa, minulle vastattiin että eläimet ovat kiellettyjä.
Miksi eivät hiiret ja rotat sitten ole kiellettyjä, minä
kysyin. Se on eri asia, minulle sanottiin

Kovasydäminen päähenkilömme sanoo:
kaikki kerjäläiset ovat samanlaisia.
Kerjäläinen sanoo: minä voin vapauttaa
sinut vankilasta.
Kovasydäminen päähenkilömme sanoo:
sinä et ymmärrä mitä sanon, koetat
sulattaa minut, rauhoittaa minua jne.
Kerjäläinen sanoo: katso, minulla on
taskussani vahapallo, ja muovailen
siitä sinun pääsi

Sinun kirjeissäsi on salaisia merkityksiä
Sinä kiellät sen
Minä kieltäydyn uskomasta sitä

Se valmistetaan kummulle asetetulla primuskeittimellä.

Aion suodattaa itseni.

Vatsakipuihin tepsivät oudot lääkkeet.

Vaihdoin henkeä de Saden kanssa.

Vaihdoin ajatuksia de Saden kanssa.

Valehdella hampaidensa lävitse. Valehdella kieltään pitkin.
Valehdella kurkustaan alas.

Ansa syntyy salaliitosta itseni kanssa.

Salaliitot ja ansat kuuluvat yhteen.
Ansan voi kenties sanoa olevan
salaliiton hedelmä.

Onko ansaton sama kuin lahjaton?
Eikö ansa ole lahja?

Millaista on ansan teeskentely?

Teen itsestäni ansan itselleni.

Ansojen asettaminen
ansojen kokeminen
ansoihin syventyminen
ansojen henki
ansojen maa
ansalaiset
ansallinen
ansa ansaa vastaan

Ansojen asettaja jo pienestä pitäen.

Miksi et kiellä minua kirjoittamasta kirjeitä?

Yhdestä paikasta ei voi kirjoittaa kirjettä.

Kukaan ei halua kirjettä siltä joka seisoo yhdessä paikassa.

Vasen hansikkaani on seurausta oikeasta hansikkaastani.

Hattu on seurausta hiuksista.

Huono makuni on seurausta hyvästä maustani.

Runous näyttää olevan mahdotonta.

Minä pyysin sinua vaihtamaan vaatteesi
Sinä vaihdoit
Sinusta tuli minun omaisuuttani siitä
hetkestä alkaen
Mutta onneksi sinulla on nyanssien tajua
Se sinut pelasti eikä mikään muu

Ole hiljaa
Sinun isäsi oli pitkä
Sinä sanoit että hän on lyhyt
Sinä sanoit että sinulla ei ollut vanhempia
lainkaan
Sinä sanoit että olit kasvanut orpokodissa

Unohdin valkoisen.

Kaikista ihmisistä on olemassa valtiomuunnelmat.

Kaikista väreistä on olemassa valtiomuunnelmat.

Suojeluspoliisi
Valkeuspoliisi

VARIAATIOITA TEEMASTA III
Sinä olit valkoinen mutta nyt sinä olet siinä
Viimeiselle miehelleni sanoit mitä sanoit
ja hän sanoi sinulle mitä sanoi kantaessaan
koiraa sylissään
Te kävelitte valkoiseen metsään
ja puhuitte siitä mistä minä en tiedä mitään
muuta kuin sen mikä minulle myöhemmin
kerrottiin
Ja kyllähän sinä tiedät että kaikenlaista kerrotaan
Valheita ja valheita valheista valheita tosiasioista

VARIAATIOITA TEEMASTA II
Sinä muutuit valkoiseksi kun puhuin sinulle
Sinä olit kyllä sitä ennenkin kalpea mutta sinusta tuli
valkea kun sanoin yhden sanan
Yksikin sana niin sinä muutat väriäsi jälleen
ja vain sinä tiedät mikä sinusta sitten tulee

VARIAATIOITA TEEMASTA
Neitsyt on aina valkea. Valkea on vastapuoli. Ovi voi olla valkoinen jos sen päälle heittää kalkkia. Neitsytkin tulee valkoiseksi kalkkisateessa. Valkoinen neitsyt on enemmän kuin voi kuvitella. Neitsyen valkoisuus on suurinta valkoisuutta. Mitä enemmän kalkkia, sitä enemmän neitsyitä. Valkoisuus on puhtautta. Torakat ja lutikat kannattaa valkaista, kirput ovat valkoisina neitsytkirppuja

Mikä täytyy tehdä raskaasti, kömpelösti ja tyhmästi?

KULINARISTIN PÄIVÄUNI
Oksennuksia, hikoamista, pelkotiloja,
vapinaa, lihassärkyä, päänsärkyä,
kouristuksia

Olkoon tämä yksityiseksi jäävä puhe.

Tässä sen sijaan tahdon viipyä niin kauan kuin vain voin.

Voin olla melko varma siitä, että en ole tässä minuuttiakaan kauempaa kuin on tarpeen.

Voisinko lavastaa oman ruumiini.

Olen haluavainen menemään yksin itseni kanssa.

Turmio on jotakin, johon minun on luotava suhde.

Mädätetty ruoka ei ole turmiollista.

Kaikki ruoka lienee parasta mädättää.

Sielukuorma.

Pappi ja kuoleva mies
Pappi ja elävä mies
Pappi ja kuollut mies
Pappi ja kuoleva nainen
Pappi ja elävä nainen
Pappi ja kuollut nainen

Veikkaan, että lyöt vetoa yksinkertaisen puolesta.

Tämä on keksimäni signaali.

Minut täytyy haudata oikeaan metsään.

Mielen ja ruumiin ääni.

Kielsin ruumistani ottamasta haarukkaa käteensä. Otin haarukan käteeni. Kielsin ruumistani syömästä. Söin hyvin. Kielsin ruumistani tuntemasta nautintoa. Tunsin nautintoa. Kielsin ruumistani nousemasta ylös. Nousin ylös ja katselin hyvilläni ympärilleni

Synnin palkka on jakaminen.

Ei ole mitään keinoa tietää, olenko mennyttä.

Jokaisen täytyy valmistaa aine, jolla huumata elämä.

Huuleni kuivuvat sanoessani tämän.

Tämän sanoessani alan kuolata.

Kun sanon tämän alkaa sietämätön syyhy.

Kun sanon tämän tunnen suussani metallin maun.

Kun sanon tämän menetän tajuntani.

Kysymys on kaiken säilyvän säilymisestä ja kaiken säilymättömän tuhoutumisesta.

En tahdo kiistää itseäni.

Perverssi hehku.

Tahdon nähdä kenkieni kannoilla.

Entä mikä on vihan äiti?

Mikä on oireen isä?

Salaliittolaisten täytyy syödä vain sieniä tai vain kaloja.
Myös tietyt myrkylliset marjat sopivat salaliittolaisille.

Haluan katsomisen häviävän.

Mutta mielessäni heitä on monta, he ovat pukeutuneet mustiin vaatteisiin eivätkä koskaan katso sivuilleen, vain eteensä – heidän puheensa on jonkinlaista huminaa ja urkujen ääntä ja kun katson heitä, ajattelen että he ovat merkinneet minut lopullisesti. He ovat ennen kaikkea niin sanottuja hengellisiä olentoja, he istuvat penkillä mustissa vaatteissaan ja keskustelevat äänillään. Mutta jos täytyisi kuvata heitä, voisi sanoa, että he istuivat härkienkävelemällä niityllä ja yksi heistä poistui täsmällisin väliajoin metsän laitaan oksentamaan tai virtsaamaan. Heidän ympärillään pyöri paljon hyönteisiä ja he läpsivät ja huitoivat niitä pois. Yhdellä heistä oli päässään musta huivi, jonka soljessa oli metalliin upotettu varsin suurikokoinen timantti. Tosiasiassa se kuitenkaan ei ole mikään timantti vaan jäätä, yksinkertaisesti, sillä he istuvat pakkasessa ja heidän hengityksensä höyryää eikö mitään hyönteisiä ole vaan heidän suistaan nousee höyryn lisäksi ikään kuin pieniä nokilepareita jotka jäävät heidän päidensä ympärille leijumaan

Enkö voisi tuomita itseäni.

Salaliittolaisille jokainen ateria on ensimmäinen ja viimeinen.

Entä eräs kuten sanottu öljytakin pimeyden tai
huumauden erään pimeän ajomatkan luukutusmieli

erään sienistä valmistetun kuuman ruokalajin
tuomiomieli purkitettu tai lasipurkkiin ahdistettu hyvyys

käsittämätön tai kiiluvasilmäinen savukemieli rauhaton
koirakantomieli sylissäpidettävä valtionkoira

ajomatkan mahlerluukutusmieli tai sienten metsän
kääntömieli huominen on tuollainen sanamieli

ohramieli tai nahkapenkin pehmeyden herättämä
veneerinen helmamieli syntiherätys tai viivan herättämä

sammioissaan uiskentelevien sienimetsien tai rikkoutuneen
polkupyörän päällismieli naismieli tai suodattamaton

sauramieli karaistunut kuin pimeyden ja pakkasen ja
ajomatkan tämän lävitse huomiseen ja jäätyneeseen veteen

pyhäinen tai saannut eräänlainen kanalan takainen
pölkkymieli veripölkky johon isketty kirves ja kirveenvarressa

mitä veneerinen nahkaan painautuva mieli reisi tai
väreilyn ja huumautuneisuuden vapinamieli

pääsiäismieli tai valtion haarukkamieli hopeahaarukkamieli
joka työnnetään olkapäähän tai reiteen tai mihin tahansa

sienimetsän keskelle piilotettu miekka jonka omistaja tai
jonka käsi haltija tai eikö se voi olla jonkinlainen

pölkkyyn isketty kirvesmieli eikö sanottu epäselvästi
lausuttu huumautuneen nukkuvan nahkasaapasmielen

ajomatkan keskivaiheen mielen pakomatkan ajovaiheen
loppukiihdytysmielen tai nahkaan painautuneen kosteusmielen

PROLOGI JOSSA SALALIITTO
Salaliittolainen tulee esiin verhojen takaa. Hänellä on yllään oliivinvihreä öljytakki. Hän kävelee pöydän ääreen. Hän istuutuu. Toinen salaliittolainen tulee esiin toisen verhon takaa. Hänelläkin on öljytakki. Hänkin istuutuu. Toinen salaliittolainen kaivaa povestaan voipaperiin käärittyjä kaloja. He alkavat syödä. Toinen salaliittolainen syö kalojen päät ja jättää pyrstöt, toinen salaliittolainen syö pyrstöt mutta jättää päät.

Salaliitto on ravintoa mielelle.

Tämä on minun salaliittoni. Älköön kukaan sotkeko minun ja salaliittoni suhdetta.

Salaliitto
avioliitto

Oikeastaan mitä tahansa voisi kutsua salaliitoksi. Alan puhua salaliiton kieltä.

Salaliitto. Se on sana, joka on liikaa minua.

Ainoa vaihtoehto on salaliitto.

TOINEN PROLOGI
Olen jäässä. Jää on minun ystäväni. Ystäväni pää.
Yhä kovempaa ja kovempaa. Kuten autolla.
Ekstaattisesti. Ilmaa pakoon, kuten pää sanoi.
Pää-Johanna. Ilmaa pakoon kuten hän sanoi
ja väänsi ilmastointilaitteen kovemmalle. Entä
Boris, Pää-Johanna sanoi. Miksi hän makaa
takapenkillä kuin kuollut. Koska hän haluaa
esittää kuollutta, minä sanoin. Koska hän
haluaa kuvitella olevansa kuollut. Koska hän
haluaa tuntea olevansa kuollut ja elävä
samaan aikaan. Miksi hänellä on sianpää
päässään, Pää-Johanna kysyi. Kysy mielummin
miksi hänellä on bootsit jaloissaan, sanoin
hänelle. Kiinnität aina huomion asioihin jotka
itsekin tiedät merkityksettömiksi. Se on sinun
keinosi pysyä rauhallisena. Boris heräsi
ja alkoi säveltää omaa juttuaan

Pysähtyvästi pysähtyminen tai
liikkuvasti pysähtyminen.
Liikuttavasti pysähtyminen,
pysähdyttävästi pysähtyminen.

Alan ekstaattiseksi.

Mitä enemmän lihankantaja on kärsinyt, sitä ravitsemattomampaa liha on.

Kaikki ruoka säteilee. Liha on kaikkein säteilevintä.
Se on voimakkainta mahdollista ruokaa. Kasvit
säteilevät jos ne ovat eläviä, mutta eivät kuten liha.
Säteilyn lisäksi on olemassa sellainen voima, jota
voisi kutsua raskaudeksi. Liha on raskainta. Se
on käynyt lävitse enemmän kuin mikään muu.

Alan taas palata ajatuksiin säteilevästä ruuasta.
On oltava varuillaan.

Pää-Johanna on näytös. Nimitys tulee siitä,
että on olemassa tilaisuus nimitykselle,
jonkinlainen alttari, jonka keskellä on
Pää-Johanna, toisin sanoen pelkkä pää,
tai ei edes päätä vaan pelkästään ääni
pimeän keskeltä.

Tämä Pää-Johanna, yksi sen ilmentymä.
Tämä puku on minulle liian raskas.
Jos yksi sen osa on liian raskas, se
on liian raskas.

Älä unohda että olet siinä itse.

Hansikkaat ovat jotakin jonka olemassaolo
riippuu meistä
Ilman meitä ei olisi hansikkaita
Ilman hansikkaita me kuolisimme
Mutta tämä maa
Tarvitseeko tämä maa hansikkaat
ja millaiset hansikkaat se tarvitsee
Nyt sillä on käsissään vain jonkinlaiset
pussit
Jonkinlaiset vinyylistä tai muovista tai
mistä tahansa hylkivästä aineesta tehdyt
rujot suojat

On olemassa maa jonka vieressä voi tuntea olonsa hyväksi.

Tässä maassa jossa minun halutaan pysyvän
Tässä maassa josta minun ei haluta missään
tapauksessa lähtevän
Ei minun
Ei tästä maasta
Tämä maa joka haluaa minut päälleen ja on
sen vuoksi mielistelevä
Mielistelevä ja vastenmielinen ja epärehellinen
kaikin tavoin
Kun kysyn tältä maalta sen nimeä se ottaa
vastenmielisimmän ilmeensä ja sanoo minun
nimeni
Aivan kuin se saisi minut ymmärtämään
Aivan kuin olisin imarreltu sen vuoksi että
juuri minuun kiinnitetään niin paljon huomiota
Että juuri minua katsellaan jatkuvasti
ja että juuri minut halutaan tuhota
Sillä mitään muuta tarkoitusta tällä maalla ei ole

Hekin poimivat hansikkaansa ja hekin poimivat
hattunsa ja ovat yhtä idiootteja tai älykkäitä kuin
ennenkin eivätkä he näe epätoivoa koska ovat
unohtaneet mitä epätoivo on eivätkä he näe
kärsimystä koska eivät halua nähdä mitään
Eivätkä he ole pahoja mutta he kyllä mieluusti
antavat itsensä sellaisen käyttöön
Eivät he näe mitään eivätkä he ole onnettomia
eivätkä onnellisia

Tiesin että sinä olet oikea
Ei siksi että et sano sanaakaan vaan siksi
että sinä näytit siltä että et sano sanaakaan
Sinä päivänä kun ostin koiran tiesin ettei
se ole minun
Sinä otit sen ja veit sen pois
Tai sinä ja viimeinen mieheni veitte sen
yhdessä pois
Mieheni sanoi että se haudattiin
Minä sanoin että se haudattiin
Mieheni sanoi että minun täytyy lähteä
Minä sanoin että minä en lähde minnekään

Ensimmäisen vuoden aikana sinä et
sanonut sanaakaan
Ja nyt sinä sanot yhden sanan puolen tunnin välein
Mitä sellainen on
Eikö se ole turhuutta
Etkö kuitenkin ole sisimmässäsi vaiti
Vaikka mistä minä sinun sisimpiäsi tiedän
Sinä vain tunnut siltä että annat kaiken
valua pitkin poskiasi
Sinä et sanonut minulle mitään
Etkä sinä sanonut miehelleni mitään
Viimeiselle miehelleni
minä tiedän että minä lähden pian
Sinä et sanonut viimeiselle miehelleni mitään
ja sinä olit täällä kun hän kuoli ja minä en ollut
täällä kun hän kuoli ja sinä et sanonut
minulle mitään ja mieheni sanoi sinulle jotakin
Tiedän sen
Ja sinun typerä mykkyytesi ja sinun halusi olla
jakamatta mitään ja sinun halusi tai kyvyttömyytesi
ja sinun kysymättömyytesi ja sanomattomuutesi

MUOTO
On kylmä
Taivas että onkin kylmä
On olemassa valheita ja valheita
valheista ja vieläkin pidemmälle
Oletko sinä tässä
Oletko sinä joskus ollut tässä
Samassa tilanteessa tai voitko edes
kuvitella joskus olleesi samassa tilanteessa
Minä olen kirjoittanut valheita ja
valheita valheista ja vieläkin pidemmälle
enkä ole nähnyt mitään enkä näe vieläkään
Ja unohdin jokaisen nimen ja jokaisen
osoitteen
Unohdin jokaisen nimen
Se on hulluutta ja siihen olen
ajanut itseni
Hulluuteen
Ja tämä maa on ajanut minut
siihen
Minä olen ollut tarpeeksi typerä
pysyäkseni täällä ja siksi olen ansainnut
tämän
Jotakin minun täytyy tehdä
Jotakin hirveää

Alan lähestyä niin sanottua kohtaloani. Tämän päivän kohtaloa.

ALKU
Täällä on älykkäitä ihmisiä jotka eivät näe mitään
Täällä on idiootteja jotka eivät näe mitään

Oli aika jolloin tunsit kappaleen
tunsit kappaleen ennen kuin sanoin sen
Sinä muistat sen
Muistit sen täsmällisesti
Ilman minun lupaani sinä luit sen itsellesi
mielessäsi

Mitä hansikkaille pitää kertoa ennen kuin ne laittaa käsiinsä, mitä hatulle pitää kertoa ja mitä kertoa takille, minkälainen tarina, tai valhe, tai kuinka niitä tulisi maanitella ja imarrella, jotta ne saisi lähtemään minun kanssani ulos, tuonne, miten puhua hansikkaille, yksi, pitkä ja mutkitteleva virke vai useita käskeviä lauseita, ja kuinka puhua hatulle, yksittäisiä sanoja vai pitkiä yhdyssanoja vai pelkkiä murahduksia, entä takki, kuinka puhua sille, draaman tyyliin, pitääkö sille kirjoittaa näytelmä ennen kuin se suostuu lähtemään minun kanssani ulos, tuonne, tuonne mistä äänet kuuluvat, äänet joita ei voi ymmärtää, ja entä jos hansikkaat ovat liian pienet, katso nyt

Millainen on persialainen nainen?

Uni ennen lounasta ja
uni lounaan jälkeen, uni
ennen päivällistä ja uni
päivällisen jälkeen.

Mustien hirvien välinen rakkaus.

Taivaalla on aina kaulus katsottuna täältä päin.
Jostakin toisesta maasta katsottuna asiat ovat
varmasti aivan toisin.

On mietittävä, mikä on haarukoitavaa,
ja mikä on lusikoitavaa.

Kaikki tässä on hautausmaata, sanon. Kaikki tässä on hautausmaata, ylhäälläkin on hautausmaa. Katossa on aina hautausmaa. Seinissä on hautausmaa ja niiden ulkopuolella hautausmaa vasta alkaakin.

Se on pää. Se ei toimi enää, se sanoo. Se on pää. Sen on saanut tarpeekseen niin sanotusta henkitieteestä ja päättänyt jättää erakkotilan. Erakkotila on ollut vaihe, se sanoo. Kelan ensimmäinen vaihe ja paras unohtaa.

Jos minusta tulee tyhmä kuin kaivo, alan kuulostaa kaivolta. Ääni syvenee ja muuttuu sävyttömämmäksi.

Alan kirjoittaa henkitieteestä. Sitä varten tarvitsen eristyneen tilan. Henkitiedettä varten tarvitsee niin sanotun erakkotilan.

Alan kutsua itseäni henkitieteilijäksi.

Alan puhua hengestä.

Ehkä olen keksinyt jotakin, kenties lisännyt jotakin, mutta niin se oli. He pureskelivat, nielivät ja sitten lyhyen tauon jälkeen täyttivät taas suunsa. Kaulan lihakset jännittyivät ja heidän hampaansa alkoivat jauhaa taas. Mutta kenties muistan asioita.

Paimennettavat ja maa saavat aikaan paimentolaisen.

Paimentolaisuus on minä + maa. Se on meidän niin sanottu siteemme, niin kutsuttu siteemme, se on minun näkemykseni.

Paimentolainen on idea. Minä olen ehdottomasti paimentolainen.

Mutta todellisuudessa savuke voi olla mikä tahansa kadulta löydetty pätkä, hänen vaatteensa pelastusarmeijan laatikosta ja kira kulkukoira, jonka hän on nurkan takana nostanut syliinsä, sillä mikä tahansa kulkukoirahan kaipaa juuri sitä eikä mitään muuta, ja buutsit hän on samalla tavoin kaivanut pelastusarmeijan tai jonkin hyväntekeväisyysjärjestön laatikosta, ne ovat vain niin likaiset ja hiekassa ja ravassa että kuvittelit niitä sandaaleiksi.

Ja jos hänellä vielä on jalkineet, jotka muistuttavat sandaaleja ja ovat haalistuneet.

Anna minun yrittää ja selittää.

Jos sinua vastaan tulee mies, jolla on savuke suussaan, kaavun kaltainen vaate yllään ja koira sylissään, ajatteletko hänet paimentolaiseksi? Eivätkö paimentolaiset ole juuri sellaisia. He kuljettavat koiria sylissään ja polttavat mintulta tuoksuvia savukkeita ja pukeutuvat vaatteisiin, jotka suojaavat auringonvalolta eivätkä purista.

Opettelen puhumaan itseäni.

Lazlon tehtävä on palauttaa hiljaisuus. Grazlon tehtävä on pitää meteliä. Tämä on maailmamme, sanoo Ohjaaja. He ovat vaunuissa matkalla festivaaleille. Ohjaaja on jo juopunut ja siksi hevonenkin juoksee minne sattuu. Lazlokin on juopunut eikä siksi muista hiljaisuutta. Grazlokin on juopunut ja siksi sulkeutunut itseensä.

Maassa on aina ristejä. Ristit merkitsevät minua, minä olen tullut ristien maasta.

Maan on oltava sama. Ei. Sen on oltava jokaisena aamuna toinen, siinä on voitava ryömiä toisella tavalla.

Maa sanoo: on vain ajoissa jätettävä katoavat asiat. Sen valtiomiesmäettömät kasvot näen ennen kuin ne katoavat.

Joskus maankin täytyy levätä. Joskus maankin täytyy riisua vaatteensa.

Maa sanoo: minä tulen tavallisesta maasta. Kenkieni kovien kärkien alla on tavallinen maa.

Sen täytyy kuulostaa siltä, että se saa madot jättämään ruumiin.

Usein maata koetetaan hajustaa.

Kirkkomaa. Tai pysäköintimaa. Pysäköintimaa kirkkomaan päällä. Kirkkomaa pyhän maan päällä. Pyhä maa teuraspaikan päällä.

Maa on tarkoitettu ja se on riittävä minulle. Tulen tarkoitetusta maasta.

Valtionharmaa ei ole koskaan maa.

Kuinka monesta kohdasta maata voi suudella? Ja milloin mennään liian pitkälle.

Maa kantaa ihmisiä mutta seuraa vain itseään.

Mitä minä näen maastani? Pään aina, kädet usein, käsivarsia tuskin koskaan. Pään aina. Hiusten verhoaman, rypyt, lian, värinän. Pään, joka pimentää ilman. Ei niin, että näkeminen merkitsisi mitään. Se on vain jotakin, jonka kanssa jatkaa.

Maa puhdistaa minut öisin. Kun nukun, se säteilee minuun.

Maani on maallinen. Sillä on hetkensä, syvät ja huumatut hetket, sillä on transsin hetkensä mutta se on maallinen. Se katsoo ylös ja on maallinen. Maallisuudessaan se on jotakin käsittämätöntä ja henkistä.

Maani ei välitä papereista. Se kyllä antaa peittää itsensä niillä eikä valita.

Maa sanoo: mädäntyä on myös elää. Jokaisen hautakiven alla on elämä. Maa sanoo: suutele maata sen kohdalta.

Maa tulee takaisin, sen näkee ikkunasta. Se on vihainen hitaudestani.

Kun maa on lähtenyt, ei sitä voi tietää.

On olemassa manattuja maita. Minun maani on manattu.

Kuka sanoo: tahdon rakastaa maatani, vaikka se onkin väärä.

Maani on syöty ja juotu.

Ensin seinistä putoaa maali, sitten seinät putoavat ja maa syö ne.

Maata ei voi syleillä.

Maa voi olla oikea jalkojen alla ja väärä pään alla.

Olen tullut tavallisesta maasta. Siellä aurinko nousi ja laski, maa sädehti hetken ja lähti kuin korttipöydästä.

Kaikki tiet ovat minulle oikeita, mutta väärä tie on jotakin, minulle

Olen takaisin satulassa, hän sanoi, olen takaisin satulassa ja sydämeni on tunnoton niin paljosta, olen kuin kuoleva, jonka käsketään mennä hammaslääkäriin

Pienistä epäilyistä on päästävä.

Minkälainen on kuolleen elämä

Mitä minä sitten odotan, manaan itseni

On helppoa, kun tiedät miksi, ennemminkin taikuutta. Tarvitsee vain tietää, kenen pyhimyksen nimi lausua, kuka tahansa typerys voi turvautua pyhimykseen ja juuri se tämän kaiken idea onkin

Pyysin miestä auttamaan minua, tuntemaan sääliä minua kohtaan. Hän ei ymmärtänyt.

Alan olla diabolinen.

Ryhdyn varjoaineeksi.

Lopussa varjo ei ole sen parempi kuin ainekaan.

Laki sairaille,
laki terveille,
laki onnellisille,
laki onnettomille,
köyhille,
rikkaille,
nuorille,
vanhoille

Rehellisesti osoitan ruhjeitani, ja mustelmiani, ja haavojani
ja pidän selkäni takana piikkisiä oksia

Haluan vahvistaa kalloani.

Kun koputan toisen kerran, ensimmäinen koputus on jo unohtunut, ja kun kopautan kolmannen kerran ei mitään ensimmäistä tai toista enää ole, kun painaa flyygelin koskettimen alas on ääni jo syntynyt ja se jatkaa olemistaan jonkin aikaa, sitten se katoaa ja sitten nukahtaa

Me olimme niin vanhoja, minä olin, hän ei ollut

Meidän kesäyömme pilaa auringon arktinen säteily

Ja se saa tietämään mitä epätodellinen matka tarkoittaa ja mitä tarkoittavat katoavien muotojen katoavat muodot, edessäpäin juoksevan hevosen katoavat kaviot

Siispä nousin ylös, säädin luuni ja aloin kävellä samantapaisesti kuin ajetaan polkupyörällä

Tärvelty ymmärrys,
tärvelty tunne

Kun herään, näen ensimmäisen asian hyvin selkeästi, toisen vähemmän selkeästi ja kolmannen jo hyvin sumeasti. Tämä tarkoittaa, että on unen aikana ymmärrettävä, mitä haluan nähdä selkeästi ja mitä vähemmän selkeästi, mitä haluan ymmärtää ja mikä tarvitsee ymmärrystäni

Jalkoihin uskominen, tai miksi ei käsiin, nenään, suuhun

Pieni kivi suussa saa unohtamaan nälän. Miksi ei hiekkakin

Lapsena rakastin sisälmyksiä. Leikin niillä ja solmiskelin niitä yhteen, rakensin niistä olioita

Sisälmykset ovat aina kiinnostaneet minua.

Kaikki koostuu kerroksista. On olemassa esimerkiksi lakimiesten kerros, varsin vastenmielinen, preetoreiden kerros, ei kannata mainitakkaan, kanankasvattajien kerros, hyvä on, pappien kerros, ikuinen hämärä, poliisien kerros, unohda, toimittajien kerros, kieltäydy muistamasta

Paperisi, hän huusi, paperisi, aivan paperini, Lazlo sanoi, paperisi, hän huusi, niin sanotut henkeä koskevat paperisi

Alan ruokkia hiiriä.
Alan ruokkia niitä itselläni.
Minusta putoaa aina ruokaa

Konstipaatio,
konstituutio

Ihminen, a fortiori minä, ajatteli Lazlo, voi kyllä kuvitella avanneensa oven vaikka ei olekaan sitä avannut, mutta ihminen ei kykene kuitenkaan unohtamaan kohtua

Lazlo heräsi aina kasakoiden ääniin. Niinäkin aamuina kun hän ei herännyt vaan vaimoa kiskoi hänet ylös

Ken tietää, ettei se ollut oma hermostuneisuuteni, Lazlo ajatteli. Ken tietää, ja ken sen vieläpä sanoo, sanoo näin mainiosti. Mainiosti se ei suinkaan oltu sanottu, kaikkea muuta, mutta näin Lazlo mielessään ajatteli, ja tunsi

Mikä on viattomuuden osa?
Entä julmuuden?
Mikä osa on hirveyden,
ja mikä osa kaunan?
Mikä osa on kauneuden
ja mikä kammon?

Lazlo on takki, johon pukea itsensä ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Lazlo on takki, johon pukea joku toinen ja tuntea hänet kiinnostavaksi

Ei ole selvää, onko tämä Lazlo. Se voi myös olla joku toinen. Se voi olla vain pukeutunut Lazlon asuun

Se oli minun syyni. Syy? Juuri se sana. Mutta mikä syy

Vaunut ovat huomiotaherättävän koristellut, ne on vuoltu yhdestä puusta, ne on vuoltu yhdestä tässä kasvaneesta puusta sanoo mies, joka on vuollut ne ja itsensä

Tässä kuolematalossa, kuten sanotaan, tässä suuressa kuolematalossa.

Nämä vanhat puut, kuten sanotaan, nämä muinaiset sammaloituneet.

Ja tämä, jota täytyy rimalla tukea ettei se kaatuisi maahan.

Tämä, joka täytyy leikata ettei se kaatuisi toisten päälle.

Metsärenki, kuten sanotaan, sanoin, kuten ajatellaan

tässä kuolematalossa, tässä moni-ikkunaisessa korkeassa

jähmettyneessä ja kuolemaveljien hallitsemassa talossa

Minkälainen on puhdas ase?

Minä jätin taloni, jätin huoneeni, niin kuin sanotaan, en voinut olla siellä pidempään ja niinpä annoin uudistaa sen, tai pikemminkin annoin tuhota sen ja peittää kaiken, sanoin että repikää kaikki alas ja viekää ne pois ja korvatkaa ne millä tahansa muulla, sanoin että repikää seinäkankaat ja polttakaa ne tai haudatkaa ne maahan sillä en enää voinut sietää niitä, en varsinkaan niitä, jotka olivat vanhoja, jotka olivat abstrakteja ja joissa oli sietämättömiä viivoja ja ympyränkehiä, enkä sen enempää voinut sietää seinäkankaita, joissa oli geometrisiä muinaisia kuvioita, enkä voinut sietää posliineja, en enää, sanoin että viekää ne pois, hajottakaa ne tai haudatkaa ne maahan, sanoin että mieluiten maahan, suureen hautaan, kaikki, aivan kaikki, sanoin, mitään ei saa jäädä, eivätkä he totisesti jätä mitään, ajattelin, he nauttivat siitä että saavat repiä kaiken alas ja haudata kaiken, he nauttivat siitä kuin lapset, ajattelin

Korva jota pidetään kiinni
on enemmän kuin
silmä jota pidetään kiinni.

Avaa ikkunan
sulkee ikkunan
avaa ikkunan
sulkee ikkunan
kääriytyy peittoon
kääriytyy huopaan tai
kääriytyy takkiinsa
avaa ikkunan
sulkee ikkunan
kuvittelee kuolevansa
kuvittelee sairastuvansa
kuvittelee siirtyvänsä kuten sanotaan
autuaampaan tilaan
avaa ikkunan ja näkee
alhaalla jonkun
vaikka vaimonsa tai miehensä
huutaa hänelle
sulkee ikkunan
kääriytyy peittoihin ja kääriytyy
huopiin ja kääriytyy kaikkeen
ja toinen tulee sisään ja yrittää
kuoria ihmistä esiin sieltä kaiken
sisältä mutta ei onnistu ei mitenkään
se on mahdotonta yhtä mahdotonta
kuin aina tässä maassa ja tässä
tilassa ja tässä olemassaolossa
avaa ikkunan
sulkee ikkunan ja kävelee
ympyrää huoneessa
kävelee toiselta seinältä toiselle
ja yrittää tunnistaa mistä tässä
on kysymys
ei mistään vaan kylmyydestä
yrittää tunnistaa mistä hän itse
on tullut ei mistään vaan metsästä
nyt hän vasta riisuu saappaansa
ja heittää ne nurkkaan ja nyt
vasta toinen tulee esiin kääröjen
sisältä
mikä tämä maailma on
kylmyys ja etäisyys
mikä maailma on
hulluksitekevä arktinen
kylmyys ja hulluksitekevä
arktinen sointimaailma
niin sanoakseni tämän hän
sanoo vaimolleen tai miehelleen

Tämä kerta on viimeinen, hän ajattelee, ei hän vaan toinen, kuten jokainen kerta on aina viimeinen. Ja hämärä. Se kasvaa kohta niin, että tulee sokeaksi. Ja pimeys, ja pää, hän ajattelee, hän on saanut tarpeekseen, hän ajattelee ja katsoo eteenpäin. Ei eteenpäin, vaan alaspäin, syliinsä, hän katsoo öljytakkinsa rinnusta ja housujaan, flanellihousujaan. Ei hän, vaan toinen. Onko se hänen syynsä? On, hän ajattelee, mutta sille ei mahda mitään, ei se voisi olla kenenkään toisen syytä. Niin hän ajattelee ja katselee alaspäin, olisiko hulluutta lähteä, olisiko hulluutta sanoa hyvästi, kenelle, hän ajattelee, ei hän vaan toinen, itselleenkö? kun aika tulee, on joka tapauksessa lähdettävä. Kun aika tulee, hän ajattelee, tuleeko se, onko sen tultava, hän ajattelee, ja hän nostaa kätensä ja pyytää, mitä, gulassia, hän ajattelee, ei gulassia, ei tämä ole sellainen maa

Edelleen on hevosia ja vuohia

Silmissä on aina vernissaa.

Tässä on minun alkuni.
Sen ei tarvitse merkitä mitään.
Se on alku. Minulla on ollut
hankaluuksia sen kanssa.
Olen ollut janoinen ja juonut
olutta ja alku on ollut tässä
mutta ei enää. Hän tulee joka
tiistai. Jokaisena tiistaina
hän saapuu, koettaa minua,
pistää minua kylkeen tai
huitaisee minua kasvoille
ja viehätyn siitä joka kerta,
viehätyn hänen hyväilystään

Kaikki kasvaa hämäräksi
 hän sanoi 
   ja kaikki kasvaa hämäryydestä
     ja hämäräksi
    ja hämärässä
   hän sanoi
  eikä mikään kasva valossa
    vaan hämärässä ei
 valossa vaan hämärässä ja
   pimeässä

Hän oli herrasmies, se oli selvää, vai oliko hän, oliko hän herrasmies vai oliko hän vain selvästi herrasmies, kuten kuka tahansa, kuka tahansa joka kykenee selvästi olemaan jotakin, kykenee esittämään jotakin tarpeellisella vakavuudella ja paneutuneisuudella eikä siltikään ole mitään muuta kuin kaikkea sitä, mitä väittää olevansa, tai ei väitä vaan saattaa jopa kuvitella olevansa

Pistän sen silmääni.

Minulla on joka päivä uusi pää harteillani

Ei mikään hetken mielijohde
    hän sanoi
   päinvastoin kauan suunniteltu
     kauan olemassaollut 
      niin sanoakseni kauan elänyt
   kauan ollut 
      hän sanoi

Kuori ja sisus,
kuoria ja sisustaa,
kuoripoika ja sisuskumi

VANKILA
Syyllisyys, kuten puunrunko,
syyttömyys, kuten puunoksa

Ihminen opettelee valittua instrumenttia vuosikymmeniä, ja sitten, yhdessä hetkessä, hän hylkää sen ja inhoaa ajatustakin palaamisesta

YRITYS
Kun rouva Dorttheimer astui ylös portaita,
hänen paksut pakaransa löivät tahtia

(iskivät tahtia
tai
iskivät tähtiä, jos halutaan merkityksen radikaalisti muuttuvan)

SOPIVUUS
Rouva Dorttweiler
rouva Dottenheimer
rouva Dottheimer
rouva Dorttenweiler

Niiden kahdenkymmenenkahdeksan, tai niiden viidenkymmenen vuoden aikana jona olen yrittänyt sanoa, tai koettanut, tai kohmettunut

ELÄIMEN SANA
Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Eläimet ovat ihmisten samppanjaa.
Ihmiset ovat eläinten samppanjaa.
Samppanja on eläinten ihminen.
Ihminen on samppanjan eläin.
Eläin on samppanjan ihminen.
Samppanja on ihmisen eläin.