RUNO ILMAN SVEITSILÄISTÄ KAMARINEITOA
Sielun syvyyksistä, mittaamattomista,
uuttuu ääni, hymnien jälkikuva,
teutereinen hymy huulillaan, Luonnon
hymy kun se puolikuolleena tietää,
kidutetun hymy kun se henkitoreissaan
tietää ja ymmärtää ja näkee tulevan,
kuin kumartaisi vielä tuota, painaisi
päänsä sen kaiken häpeällisyyden
edessä ja hiljaa mutisisi sanansa