perjantaina, joulukuuta 4

Minä jätin taloni, jätin huoneeni, niin kuin sanotaan, en voinut olla siellä pidempään ja niinpä annoin uudistaa sen, tai pikemminkin annoin tuhota sen ja peittää kaiken, sanoin että repikää kaikki alas ja viekää ne pois ja korvatkaa ne millä tahansa muulla, sanoin että repikää seinäkankaat ja polttakaa ne tai haudatkaa ne maahan sillä en enää voinut sietää niitä, en varsinkaan niitä, jotka olivat vanhoja, jotka olivat abstrakteja ja joissa oli sietämättömiä viivoja ja ympyränkehiä, enkä sen enempää voinut sietää seinäkankaita, joissa oli geometrisiä muinaisia kuvioita, enkä voinut sietää posliineja, en enää, sanoin että viekää ne pois, hajottakaa ne tai haudatkaa ne maahan, sanoin että mieluiten maahan, suureen hautaan, kaikki, aivan kaikki, sanoin, mitään ei saa jäädä, eivätkä he totisesti jätä mitään, ajattelin, he nauttivat siitä että saavat repiä kaiken alas ja haudata kaiken, he nauttivat siitä kuin lapset, ajattelin