tiistaina, lokakuuta 31

Ritarikuntani vaakunassa on kuoleva puu.

 Elämä alkoi vaatimattomana alusta. Jostakin alhaalta kuului puurummun jyskytys.

 Hänen märkä haarniskansa loistamassa lyhtyvalossa.

 Hänen äänensä kyllä kuulosti liukuovelta. Jollakin metroasemalla portaat kuulostivat koiranpennuilta.

 Helakanpunainen puku ja keltainen lippalakki. Kirsikka putosi.

 En tule valtion virkamiehenä vaan ystävänä. Arpi poskessa. Mutta en minä nähnyt muuta.

 Tuijotin melko uteliaana auton ikkunasta. Meitä ei ollut monta. Harmaa puku ja olkihattu. Kaukana hyppivät mustat hevoset.

 Tämä on ollut minulle elinikäinen naru. Niin hän sanoi.

 Tämä oli portti. Siihen oli kiertyneenä piikkilankaa. Jossakin lintu lauloi.

 Suuri Puhaltaja

Kierrän köyttä
odotan kissan huutoa

 Kanipäivä

 Musta korva valkeassa lammikossa.

 Toinen kenkäni valittaa surkeasti.