TOINEN PROLOGI
Olen jäässä. Jää on minun ystäväni. Ystäväni pää.
Yhä kovempaa ja kovempaa. Kuten autolla.
Ekstaattisesti. Ilmaa pakoon, kuten pää sanoi.
Pää-Johanna. Ilmaa pakoon kuten hän sanoi
ja väänsi ilmastointilaitteen kovemmalle. Entä
Boris, Pää-Johanna sanoi. Miksi hän makaa
takapenkillä kuin kuollut. Koska hän haluaa
esittää kuollutta, minä sanoin. Koska hän
haluaa kuvitella olevansa kuollut. Koska hän
haluaa tuntea olevansa kuollut ja elävä
samaan aikaan. Miksi hänellä on sianpää
päässään, Pää-Johanna kysyi. Kysy mielummin
miksi hänellä on bootsit jaloissaan, sanoin
hänelle. Kiinnität aina huomion asioihin jotka
itsekin tiedät merkityksettömiksi. Se on sinun
keinosi pysyä rauhallisena. Boris heräsi
ja alkoi säveltää omaa juttuaan