Mutta mielessäni heitä on monta, he ovat pukeutuneet mustiin vaatteisiin eivätkä koskaan katso sivuilleen, vain eteensä – heidän puheensa on jonkinlaista huminaa ja urkujen ääntä ja kun katson heitä, ajattelen että he ovat merkinneet minut lopullisesti. He ovat ennen kaikkea niin sanottuja hengellisiä olentoja, he istuvat penkillä mustissa vaatteissaan ja keskustelevat äänillään. Mutta jos täytyisi kuvata heitä, voisi sanoa, että he istuivat härkienkävelemällä niityllä ja yksi heistä poistui täsmällisin väliajoin metsän laitaan oksentamaan tai virtsaamaan. Heidän ympärillään pyöri paljon hyönteisiä ja he läpsivät ja huitoivat niitä pois. Yhdellä heistä oli päässään musta huivi, jonka soljessa oli metalliin upotettu varsin suurikokoinen timantti. Tosiasiassa se kuitenkaan ei ole mikään timantti vaan jäätä, yksinkertaisesti, sillä he istuvat pakkasessa ja heidän hengityksensä höyryää eikö mitään hyönteisiä ole vaan heidän suistaan nousee höyryn lisäksi ikään kuin pieniä nokilepareita jotka jäävät heidän päidensä ympärille leijumaan