Mamie nro. 29. Monotypia, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

Hän kutsui pientä asuntoaan nykyään palatsiksi. Oikeastaan se muodostui kahdesta suppilosta, ylöspäin avautuvasta suppilosta ja alaspäin avautuvasta suppilosta. Niiden välissä sijaitsi tuo palatsi. Alhaalle mahtuivat kaikki 111 vaaleanpunaisen ruusun väristä Porschea. Ylhäällä olivat riippuvat puutarhat. Usein Don Draper nostaa revolverin ikään kuin hän olisi sairas, kalpea puna nousee hänen poskilleen. Sitten Don Draper ampuu ohi. Tietenkin Don Draper tekee sen tahallaan. Don Draper ampuu tahallaan pilkan ohi ja painaa kätensä polviin, puhaltaa raskaasti ulos. Sitten hän laulaa kyyneleet silmissään: A-a-a-h, men-nyt on…

 Mamie nro. 27. Monotypia, pigmentti, vesiväri. 10,5 x 14,8.

 

Don Draper pilkkoi tonavan monnia tasakokoisiksi kuutionmuotoisiksi paloiksi. Sitten hän uitti palan kauttaaltaan piparjuuriappelsiinikastikkeessa. Hän tunsi itsensä, sen kuinka hänet kiskotaan ylös rauhallisesta, ruskeansinisestä maailmasta, sen ajoittaisista läheisen louhintatyömaan räjäytysten synnyttämistä vavahduksista jotka saivat mudan kohoamaan pyörteisinä muotoina ylös. Ja lopulta hänet sitten kolkattiin pajavasaralla, veri valutettiin, hänen ruumiinsa paloiteltiin, pistettiin jäihin ja myytin kalatukkureille. Nyt olisi moni ikonimaalari hyvillään tarkastellut tuota Don Draper -hymyä.

 

Usein mieleeni tulee tämä: Don Draperin vankilapäiväkirjat. Arvo Turtiainen ja piikivi, ruusu ja sirppi. Tuhkajuusto-Kinsey, kuten Pahamainen Bee sanoo nyt Paul Kinseystä. Hän on syklinsä siinä vaiheessa jossa rakennusta ei enää ole. Ei ole edes kivijalkaa jäljellä. On kuoppa jonka pohjalla hän makaa. Sen päälle on vedetty pressu johon pisarat ropisevat.

 Mamie nro. 15. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.

Mamie nro. 11. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.
 

 

 

 

Riippuvuuden, minkä tahansa riippuvuuden, ytimessä on se mitä kutsutaan toleranssiksi. Sietokyky kasvaa, alussa lineaarisesti, myöhemmin eksponentiaalisesti. Riippuvuus, mikä tahansa riippuvuus, jakaantuu kolmeen vaiheeseen: rakentamisvaiheeseen, ylläpitovaiheeseen ja purkuvaiheeseen. Käsitteet ovat kuvaavia koska riippuvuutta voidaan tarkastella rakennuksena. Se pystytetään ensin, sitten siellä asutaan, sitten se hajoaa. Kaikki rakennukset hajoavat, ennemmin tai myöhemmin. Hajonneessaakin talossa kyllä voi asua, aikansa, mutta se hajoaa lisää kunnes sitä ei enää ole. Sitten rakennetaan uusi. Riippuvuus on yhtä paljon riippuvuutta jostakin ja riippuvuutta tästä itseään toistavasta syklisestä rakenteesta. Mikäli riippuvuus jää pitkäksi ajaksi ylläpitovaiheeseen voidaan puhua käytöstä joka on samantapaista kuin lääkkeen käyttö. On kuitenkin huomioitava että tämä on hyvin epätavallista ja tasapainotila on aina hauras. Don Draper on riippuvainen monin tavoin. On vain joitakin alueita, nyt ne näyttäytyvät minulle eräällä tavoin erotettuina sarjan muusta luonteesta, joilla hän on vapaa tai hänet kuvataan vapaana. Kirjoittaminen on yksi niistä alueista, toki paradoksaalisesti hän työskentelee kirjoittamisen alueella joka on hyvin rajattu. Joka tapauksessa siellä hän toisinaan voi olla kuin lapsi, kiitäjälintu, paalu joka on hakattu tiukkaan savimaahan. Vapaa olemaan siinä.

 Mamie nro. 9. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.

 

Se oli kuin hänen keksimänsä Myyrät Ymmärrät -peli jota hän pelasi teini-ikäisenä liki pakkomielteisesti. Hän oli veistänyt ja kaivertanut huolellisesti pienet mäntypuiset laatat joita oli 64 kappaletta. Ne oli jaettu neljään elementtiin. Ylhäältä pääsee alas. Alhaalta pääsee ylös. Joskus ylhäältä voi päästä myös ylös ja alhaalta voi päästä myös alas mutta se vaatii pelaajalta jääräpäisyyttä. Jääräpäisyys kyllä vahvistaa heikentämisen kautta mutta se on vahvasti sidottu aikaan. Aika taas on luonteeltaan katoava, voikukan laskuvarjomiehet jotka putoavat ennemmin tai myöhemmin. Miksi Paul Kinsey on muodostunut uomaksi, missä hänen lähteensä on. Lapsena Pumppukoppi oli myyttinen paikka. Se oli pieneen rinteeseen valettu betonikuutio joka muistutti mausoleumia. Sen sisällä oli Pumppu. Betoniseinillä pisaroi, lämpötila oli siellä tietenkin huomattavasti alhaisempi kuin ylhäällä maanpinnalla. Valokytkin oli erilainen kuin talossa. Moderni, suuri valkeasta muovista valettu keinukytkin. Talossa sisällä valokatkaisijat olivat bakeliittia ja kiertyvät. Paul Kinsey on vetoava hahmo. Hän on sama kuin minä olen. Valehtelija, varas, ahmatti, jääräpää.

 

Don Draperilla oli päässään musta-hopearaitainen ja futuristinen moottoripyöräkypärä. Hänen sieraimissaan oli vanutupot. Hän piti Paul Kinseytä niskasta, painoi alas ja kastoi hänen otsaansa pöydällä olevaan peltitynnyrin leikatusta alaosasta tehtyyn laastisoikkoon. Vasta noustessaan siitä Paul Kinsey huomasi että moottoripyöräkypärän taakse oli kiinnitetty keltaisia silkkisuikaleita joissa oli punaisia pallokuvioita. Oletko laittanut vaimosi silkkihuivin paloiksi, hän vitsaili. Don Draper katsoi häntä vakavasti ja osaaottavasti takaisin. Se oli Don Draperin ilme kun hän lohduttaa tytärtään joka on loukannut polvensa asfalttiin. Tiet ovat kapeita, Don Draper sitten virkkoi. Ja nyt siihen täytyy laittaa laastari. Don Draper poimi puvuntakkinsa taskusta ensin silkkinenäliinan jolla pyyhki kostean laastipilkun Paul Kinseyn otsalta, sitten kaivoi samasta taskusta laastarin jonka hellästi painoi samaan kohtaan. Tähän Paul Kinsey heräsi ja pyyhki otsaansa joka tuntui kostealta. Luolan katosta putoili suuria vesipisaroita.