Villikissojen ja kettujen parissa vietetyt vuodet. Kuvaus Roger Sterlingin aamusta. Hän nousee 5.58 ohuelta, punaiselta patjaltaan 120-neliöisen yksiönsä itäisestä pohjoisnurkasta. Hän laittaa soimaan Variksetko puhuvat, Bolšoi-teatterin sessiot -levyn ja keittää joka-aamuisen sitruunamelissateensä. Hän juo teen, syö muutaman appelsiinin kuorineen ja maapähkinävoita. Sitten hän katselee rauhassa alas ikkunasta, vilkaisee seinällä roikkuvia kitaroita ja poimii niistä stratocasterin joka näyttää siltä että rekka on ensin ajanut sen yli muutamaan kertaan, sitten tiejyrä ja lopuksi joku raivostunut työmies on hiukan käsitellyt sitä piikkauskoneella. Ensivaikutelma tietysti on pettävä. Kitara on Fenderin kustomointipajan tekosia, sen saarnirunko on huolellisesti muotoiltu sennäköiseksi että se olisi ikään kuin litistynyt, menettänyt rakennettaan, sitten se on maalattu ja lakattu ja nämä kerrokset on poistettu mekaanisesti, taltoilla, kirveellä, karkealla hiomapaperilla, kivellä ja pajavasaralla hakkaamalla ja naarmuttamalla, lisätty kumirenkaan jäljiltä näyttäviä somisteita ja upotettu pintaan erikokoisia savukvartsikappaleita. Sitten runko on nitroselluloosalakattu ohuesti ja lopuksi lakka on krakeloitu lämmön avulla. Vaahterapuinen kaula on käsitelty samalla tavoin. Virityskoneistot ja talla on ruostututettu, happokäsitelty ja pajavasarakäsitelty karkeasti ja huolellisesti. Viritettyään kitaran ja hiukan soitettuaan Roger Sterling pukeutuu ja laittaa jalkaansa villisiannahasta valmistetut, ikään kuin jalkaan tehdyt hansikkaat. Nahkaan on jätetty somia karvatuppoja ja oikean jalan jalkineeseen on primitiivisellä tyylillä tatuoitu ristissä olevat suorateräinen miekka ja sapeli. Vasemman jalan jalkineeseen on tatuoitu neliö jonka sisällä jokaisessa kulmassa on pienempi neliö. Varpaankynnet on tehty puhvelinsarvesta. Jalkineen pohja on vahvistettu kevlarkudoksella joten niiden kanssa voi huoletta vaikkapa tanssia lasinsiruissa. Hän laittaa silmilleen ilmastointiteipillä kömpelösti korjatut wayfarer-aurinkolasit. Lienee turha sanoakaan että aurinkolasit on valmistanut Pilvikoira-niminen taiteilija ja koruseppä ja se mikä näyttää ilmastointiteipiltä on tosiasiallisesti hopealangasta ja hartsista tehty ilmastointeippijäljitelmä. Sitten Roger Sterling laskeutuu alas ja kävelee vakiopaikalleen Keskuspuiston eräälle penkille suuren Yggdrasil-puun varjoon.