Don Draperilla oli päässään musta-hopearaitainen ja futuristinen moottoripyöräkypärä. Hänen sieraimissaan oli valkeat vanutupot. Hän piti Paul Kinseytä niskasta, painoi alas ja kastoi hänen otsaansa pöydällä olevaan peltitynnyrin leikatusta alaosasta tehtyyn laastisoikkoon. Vasta noustessaan siitä Paul Kinsey huomasi että moottoripyöräkypärän taakse oli kiinnitetty keltaisia silkkisuikaleita joissa oli punaisia pallokuvioita. Oletko laittanut vaimosi silkkihuivin paloiksi, hän vitsaili. Don Draper katsoi häntä vakavasti ja osaaottavasti takaisin. Se oli Don Draperin ilme kun hän lohduttaa tytärtään joka on loukannut polvensa asfalttiin. Tiet ovat kapeita, Don Draper sitten virkkoi. Ja nyt siihen täytyy laittaa laastari. Don Draper poimi puvuntakkinsa taskusta ensin silkkinenäliinan jolla pyyhki kostean laastipilkun Paul Kinseyn otsalta, sitten kaivoi samasta taskusta laastarin jonka hellästi painoi samaan kohtaan. Tähän Paul Kinsey heräsi ja pyyhki otsaansa joka tuntui kostealta. Luolan katosta putoili suuria vesipisaroita.