Ei tullut. Koira ei tullut. Näitä Don Draper alkoi kirjoittaa lyijykynällä vihervalkeaan, tavaratalon toimistotarvikeosastolta ostamaansa ruutuvihkoon. Päivä oli 24. helmikuuta 1984. Samana päivänä Goalla, Chaporassa, Bror Holger Bertel "Ior" Svedlin muuttui Ior Bockiksi viikkojen nukkumattomuuden, syömättömyyden ja vahvan keralalaisen charasin yötäpäivää jatkuneen polttelun takia. Hän alkaa kelata äännejärjestelmäänsä ja jatkaa kelaamista kuolemaansa saakka. Hän tunsi yöllä kuinka tasaisena iskevän bassorummun ääni ei enää tullutkaan kaiuttimista häneen vaan pysähtyi ja sitten vaihtoi suuntaansa. Se alkoi mennä hänestä kaiuttimiin. Aallot eivät enää tulleet häntä kohti mereltä vaan pysähtyivät ja vaihtoivat suuntaansa. Samalla aika alkoi mennä taaksepäin. Mutta palaamme Don Draperiin. Hän jatkoi vihkoonsa: taksikuski odotti minua. Elokuvateatterissa mies piti hattua sylissään, sitten laittoi sen päähänsä, sitten taas syliinsä. Tämä toistui tasaisesti koko elokuvan ajan.