tiistaina, tammikuuta 31
Hän on hemmoteltu, iloinen ja terävä; näyttelijä. Mutta hän on kärsinyt. Elokuvateollisuus halusi päästä eroon hänestä; sotateollisuus halusi hänet. Maailma haluaa olla se mikä on, pienille heikkouksilleen se sanoo raukeasti kyllä. Kuumuus ja kosteus tuhoaa tämän kaiken. Enää hän ei kyennyt tavoittamaan harhaa siitä että olisi vanha. Anna anteeksi se mitä sinulla ei ole. On jotakin hyvin huvittavaa siinä, kuinka tuntee kurkkuunsa takertuneen jotakin. Se ei ole mitään muuta kuin hermotesti; melankolinen tietämys. Kuka olisi ajatellut sitä. Kun öljy valuu pitkin kalloani olkoon Jumala minulle armollinen, koska minä olen. Petersen ei koskaan ymmärtäisi noita sanoja. Piiska on ainoa mitä Petersen voi koskaan ymmärtää. Ja piiska silloin kun se on hänen pienen vaimonsa kädessä. Kaikki oli alussa niin hyvin, tätä ei voi kutsua miksikään parantavaksi kylvyksi. Ihmisessä on aina liikaa verta. Laskeutuminen Helvettiin. Taistelu Paholaista vastaan. Eikö onnellisin ole se, joka kykenee ymppäämään yhteen oman kuolemansa ja syntymänsä. Elämä antaa muodon, kuolema antaa liikkeen.
sunnuntai, tammikuuta 29
perjantaina, tammikuuta 27
Tässä ei ole julmuutta sen enempää kuin hiilipaperissa. Nämä ovat tuhmia kieliä. Hän oli tuhkanvärinen ja hänen hiuksensa olivat tuhkanväriset ja hänen kulmakarvansa olivat tuhkanväriset ja hänen partansa ja viiksensä olivat tuhkanväriset. Hän ajatteli olevansa tuona päivänä vapaa kuin karhu, joka on saanut kiinni lohen ja syö sitä kivien päällä maaten. Oliko Nietzsche ollut puhunut tästä? Sellaista ei koskaan tapahtuisi. Sinä päivänä kun hän olisi vapaa ei hän olisi enää yhteydessä tähän kaikkeen. Toisekseen; hän istui osittain kalustetussa asunnossa "varhaisen" empirepöydän ääressä. Sellainen elämämme on. Hän olisi ollut hyvin kiitollinen edes hetken kestävästä rauhasta. Voit nähdä lyöväsi itseäsi. Ainoa ihminen joka on lähellä minua. Hän ajoi haaksirikkoutui minun luokseni. Olisiko se kaksipäinen vasikka tai jokin muu epäihme? Mutta meidän toivommehan on jo vanha, kohta kuollut ja sitten uudelleen syntyvä. Hän kykeni ajattelemaan tätä kaikkea vain yöllä ja aamulla hän oli unohtanut kaiken. Elämä goetheaanisesti nähtynä on vain meidän perinteemme. Kemiantehdasta on yhtä vaikea siirtää kuin tätä kaikkea. Hän sanoi etelä mutta tarkoitti ilmiselvästi Kaliforniaa. Ei ollut selvää mitä hän ajatteli siellä tehdä. Jumala yksin tietää liekö tuo nuori mies syytön. Sodan ja ruokahalunsa takaisin saamisen uhka. He olivat alkaneet kuiskailla. Se oli kiihottavaa. Olkoon kylvyt hyväksi sinulle oi mahtikupeinen härkä
torstaina, tammikuuta 26
keskiviikkona, tammikuuta 25
perjantaina, tammikuuta 20
keskiviikkona, tammikuuta 18
Aivan kuin heidän sydämensä olisi polvissa. Tarvitsivatko heidän luunsa todella tämän oppitunnin. Onko mahdollista puhua hänelle? Mutta hän ei huomaa sitä laisinkaan, hän kuuli tämän korvissaan isosiskonsa lausumana. Petersen on ensisijaisesti petturi ja vasta toissijaisesti pelokas. Hänellä on oma exegeesinsä, oma doktriininsa. Hän ei ole tuttu enkeleiden kanssa. Laskeutuminen Helvettiin. Se tunkeutuu hermoihisi, lihaksiisi ja vereen ja saa sinut mukaansa. Hän tarkasteli jälkiä. Hän ajatteli, että taittelemalla tämä kaiken tuhatkerroin voisi löytyä vastaus. Samaan aikaan täällä. Ei ole olemassa päivää joka ei olisi minun päiväni. Hän ei uskonut ihmisiin, jotka sanoivat kaiken olevan ohi. Hän oli ottanut osaa taisteluihin Kapkaupungissa. Hänen veljensä puolestaan oli jotakin muuta. Mitä romahtaminen tarkoittaa? Hän ei kai enää tiennyt, minkä vuoksi ja kenelle. Ihmiset sanovat tänä päivänä niin yllättäviä asioita, vaikka eivät ne kaikki olekaan masentavia. Ei kukaan ruoki Jumalaa. Ihminen haluaa vain tehdä itsestään hyödyllisen. Tämäkään ei ole mitään muuta. Hän ajatteli usein metsiä. On hyödyllistä luottaa siihen, että kaikki jatkuu. Senkin jälkeen kun kaikki on lopussa. Ja tärkeintä, kaikkein tärkeintä, ehdottoman tärkeää, on olla huijaamatta itseään. Hän sanoi itselleen sen, mitä korvalääkäri sanoo vanhuksille: sinusta tulee kuuro mutta et sinä itse sitä huomaa. Sen täytyy tuntua hyvältä; mutta siinä kaikki. Hän katseli lammikoiden heijastuksia ja ajatteli, että ei ole kuullut itsestään pitkään aikaan. Tavalliset vatsavaivat, alakuloisuus ja alhainen verenpaine. Hän oli parantumassa, mutta tuskin sitäkään huomaisi itse. Verinen metodi. Kylmyys ja etäisyys ovat toimiva temppu, kunhan vain siihen yhdistyy tietty keveys, rauhallinen onnellisuus. Ajattelin näkeväni sinut ja kuulevani puheesi, ja ajattelin että sanon sinulle nämä sanat. Haluan sanoa sinulle nämä sanat. Surullisuus ja inho. Hänen sydämensä ei ollut enää sama vanha sydän, eikä hänen päänsä sama vanha pää. Se ei johtunut raudanpuutteesta. Hän ei ollut samalla tapaa janoinen kuin aikaisemmin, hänellä ei ollut nälkä, hän ei nukkunut kunnolla. Kaikki toistui joka kerta samalla tavoin ja hän ajatteli, että aina oli kysymys viimeisestä koettelemuksesta. Mitä Petersen ymmärtäisi siitä? Ainoa mitä hän ymmärsi oli piiska. Aivan kuten ärsyyntyminen voi aikaansaada onnentunteen. Kunnian vuoksi meidän täytyy jatkaa, mutta ei meidän oman kunniamme. Oli vaikea kuvitella, että tämä oli se paikka jossa hän joskus oli juonut viskiä ja soodaa. Se oli sama huone, mutta ilmasto oli toinen, ja paikka oli toinen. Laskeutumien Helvettiin. Hän ei tuntenut halua. Tuuliset korkeudet. Auto pysähtyy tyhjään. Puhdas kivi ja sen fantastiset muodot. Hän odotti kärsivällisesti sitä, että hänen voimansa palaisivat. Mysteerinen itsensä palauttamisen aika. Se oli häpeällistä ja kivuliasta, mutta hän ymmärsi syyt siihen. Väsymyksen voisi estää yksinkertaisesti sillä, että menisi nukkumaan aikaisemmin. Koska sitä kuitenkin jossain määrin on sama ihminen, niin haluaa elää niin kuin neljäkymmentävuotiaanakin. Mutta ei ole sama. Vaikutelmasta vaikutukseen on kuitenkin niin pitkä matka. Nauttikaa hummereista molemmat koska ne eivät nauttineet teistä. Hän ajatteli kuinka niiden sakset heiluivat, kuinka vesi virtasi rauhallisesti niiden ympärillä ja kuinka kaikki päättyi
torstaina, tammikuuta 12
Se ei tarkoita että lähtisin, tai edes että ilmaisisin mitään vastalauseita. Ihminen epäilee aina. Mutta uskoo. Silloin kun aika tulee, en vastaa hänelle, hän sanoi. Olen miettinyt kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen mutta en ole miettinyt sitä mitä teen sitten kun niin käy. Hän ei kyennyt takaamaan mitään. Jos minun kerran täytyy, hän oli sanonut. Tämä huolettomuus oli hänelle ominaista mutta hän kykeni myös kääntymään kantapäillään ja poistumaan huoneesta ja jättämään jälkeensä tyylikkyyden auran. Aivan kuin se olisi ollut varpunen, joka törmää auton ikkunaan. Jos kerran ajattelette niin, toverit, hän oli sanonut. Toisin sanoen se oli jonkinlaista rehellisyyttä. Toisinaan hän vitsaili samaan tapaan kuin joku poimii lautaselta leivänpalan haarukallaan. Sitä ei voinut kutsua komiikaksi mutta kun se yhtyi maailman kanssa syntyi jotakin jonka toiset tulkitsivat koomiseksi. Hän ei tarkoittanut sitä mutta se avasi silmät totuudelle. Hän tarkasteli jälkiä. Laservatupassin punainen viiva häiritsi hänen mieltään mutta hän ajatteli jotakin muuta. Tämä on etäinen, tavoittamaton ja kaunis paikka. En voi tehdä mitään suurta mutta aina on tehtävissä jotakin. Porschingenstrasse on yksi suuri allas, jossa mustekalat ja muut kalat ottavat mittaa toisistaan. Vuorilla kylmyys ei ole kylmyyttä vaan unohdusta. Tämä oli erään hänen lukemansa typerän erakkomunkin säe ja hän syytti vatupassin viivaa siitä, että se ylipäänsä tuli hänen mieleensä. Tämä on tavoittamaton, kaunis paikka ja täällä on tapettu ihminen. Täällä on vapautettu ihminen, hän ajatteli. Täällä on kapaloitu ihminen, täällä on lopetettu ihminen, täällä on kuopattu ihminen, täällä on siepattu ihminen, täällä on kaupattu ihminen. Täällä on vapautettu ihminen. Täällä on haukattu ihminen. Täällä on paukattu ihminen. Se ei näyttänyt pahalta. Samana iltana – tai seuraavana, hän ei kyennyt muistamaan – hän puhui Vikolle ja sen varassa, mitä Viko hänelle kertoi, tai oman vaikutelmansa varassa tai sen vuoksi koetti soittaa Huebnerille. Puhelin oli kuitenkin varattu ja hän ajatteli, että kenties se olikin tarkoitettu niin. Sen sijaan hän kirjasi ajatuksensa omaan muistikirjaansa, repäisi sivun irti ja työnsi farkkujensa vasempaan taskuun. Kuulustelija kuulustelee aina vain itseään. Ei tässä ole kysymys uskollisuudesta. Enkä usko, että tässä on kysymys minkäänlaisesta väliintulosta. Haluan etsiä syyn noille teoille ja sen vuoksi pysyttelen paikoillani kuin vanhus, joka ei jaksa nostaa keppiään maasta. Omatuntomme täytyy olla puhdas. Hän ei kyennyt suhtautumaan kaikkeen iloisesti niin kuin jotkut nuoremmat. Emmekö olekin tässä nähneet jotakin sellaista, joka muistuttaa parantumista. Mutta – sallin huomauttaa – ainoastaan muistuttaa. Juuri siinä kaiken ydin piileekin. Meidän on vain kudottava tiiviimpi verkko. Tämä kaikki on mustasukkaisuuden tummentamaa ja varjostamaa. Petersen. On vaikea nähdä, että tällaisessa systeemissä voisi tapahtua minkäänlaista parantumista. Kaikkialla on vain byrokraatteja, jotka nauttivat sadismista ja masokismista. Epäilemättä Petersenin vaimolla on buduaarin kaapissaan hyvä valikoima tuollaisia leikkikaluja. Vaalea, Peterseniä korkokenkiensä kanssa hiukan pidempi nainen, jolla on silmissään sumea ja julma katse. Meidän täytyy uskoa harmoniaan. Emme me voi muuta. Hänen ylpeytensä tulee ennen kaikkea vilpittömyydestä, vilpittömyydestä, joka yhdistyy levollisuuteen. En tiedä, mikä on vielä vastustettavampaa. Ihminen joka tulee ulos ja näyttää vanhentuneen kymmenen vuotta. He ovat kaikki valaistuneita. Ja juuri se kaikkein suurimman epäonnen aiheuttaakin
keskiviikkona, tammikuuta 11
Hän kertoi kaiken kaksi ja puolituntisessa puheessaan. Aivan kuin muutamia räjähdyksiä etäältä, tai sitten aivan läheltä hänen otsaansa. Mitkä hänen suunnitelmansa olivat lähitulevaisuutta varten? Ainainen väsymyksen uhka, päänsäryn uhka, epäilyksen, kivun ja heikkouden uhka oli tunkeutunut syvälle hänen ytimeensä; vastavoimaksi sille hän tunsi viehtymystä kuolemaa kohtaan, tuo taipumus oli sisäsyntyinen: kaikki hänen mielenkiintonsa oli aina suuntautunut kohti hajoamista ja tuhoa. Silti hän onnistui siinä mitä teki, kenties juuri siksi hän onnistui siinä mitä teki. Parasiitit. Jumalallinen hakkeroiminen. Käsi, ssydän, ilma. Toinen lause. Kaikki löytyy Helvetistä. Hellä, lämmin. Äärimmäinen, unohdettava käytös. Kärsinyt ja taistellut, ahdistettu. Moraalinen moukkamaisuus, äärimmäinen oman edun tavoittelu ja omahyväisyys. Tuhannet. Hän ajatteli kuitenkin säilyttävänsä sisällään sitä henkeä, joka hänelle on annettu. Hän ei vain halunnut neuvotella siitä kenenkään kanssa kuten ei kukaan. Siksi he joskus kuolevat ja siksi heidät joskus tapetaan. Hän halusi tarkastella kaikkea vilpittömämmin, myös menneisyyttä. Hän luki kirjeen, josta ei välittynyt anteeksianto vaan pelkkä ylimielisyys. Ylimielisyys tappoi hiiren. Ylimielisyys on kaikki se, mitä me etsimme, hän sanoi ja nuori etsivä katsoi häntä eikä hymyillyt. Hän hymyili. He eivät osaa muuta kuin matkia. Siksi he ovatkin ihmisiä. On tuhoisaa luulla, etteivät he olisi. Kykenemättömyys ymmärtää toisen ihmisen vilpittömyyttä synnyttää hirviöitä. He ajattelevat, että jokainen sekunti toisen ihmisen kanssa on taistelua, joka täytyy voittaa ja he voivat jatkaa sitä loputtomiin, kymmenen miljardia ihmistä mullan alle. Ei hän tiennyt voisiko mikään auttaa elämään mutta ainakin suunnata pois tuhosta. Mikä on impotenssin rytmi, oliko tässä jotakin. Tulee aika, jolloin... Takanamme on vaikeita päiviä, mutta nyt nuo kukkulat on ylitetty ja kuljemme kohti parempaa, yhdessä, jos tunnet kuten minä tunnen. Olen ystävällisten ihmisten seurassa ja vihdoin saan levätä täällä. Hän oli viimeisten päivien aikana kokenut esineiden maailman. Saippuavaahto oli kuivunut käsienpesualtaan reunoille ja muodostanut kuvioita. Kiinalainen puhui noiden kuvioiden typeryydestä. Hän ei nyökännyt eikä pudistanut päätään. Hänen sisällään heräsi halu käydä taidemuseossa, mutta hän ei tehnyt sitä. Aina intuitio ei ole oikeassa, kuten esimerkiksi usein yökerhossa käy. Ranskalaiset käyttäytyivät upeasti. He tuntuivat valehtelevan kaikessa mitä sanoivat, mutta heidän valheistaan tuli luottavainen olo. Heitä saattoi ymmärtää. Unohtumaton Amsterdam mustine taloineen. Hän oli edelleen syvällä sisuksissaan, mutta kenties tulevat kuukaudet toisivat siihen muutoksen. Hän kuvitteli muuttuvansa grogiksi ja että hän joisi itsensä. Kunnia ja saavutukset eivät saaneet häntä hämmentymään. Hän tiesi liikaa. Mikään ei ole tekniikkaa. Kaikki on tekniikkaa. Mikään ei ole taivas. Mikään ei ole maa. Se, että Petersen ei tee mitään. Se, että hänen partansa on vaalea. Se, että hän ei osaa ajatella ja on sen lisäksi äärettömän vallanhaluinen. Se, että hänen hiuksensakin ovat vaaleat ja että hän vieläpä värjää niitä peittääkseen harmaat hiukset. Kunnia ei tee meistä mitään. Yksilön maine ei tee meille mitään hyvää; ja se joudutaan kokemaan aina kivuliaasti. Se on kaikki, toivottavasti sanoin sen tässä niin, että kaikki ymmärtävät sen. Mutta en sano sitä kaikille. Sanon sen vain sinulle. Voit käyttää sitä miten haluat, hän sanoi. Voit puhua siitä toisille, minun kannaltani se on yhdentekevää. Minusta se ei ole väärin, ja toivon, että sinustakaan ei ole väärin se, mitä olen tehnyt
maanantaina, tammikuuta 9
Lunta satoi loputtomasti ja sen jälkeen satoi vettä, mikä saattoi tarkoittaa edistymistä. Olisimme voineet ymmärtää toisemme täysin väärin. Mutta vaikka kukaan ei tietäisi mitään, sellaisen voiman etsimisen tulisi olla ensisijainen päämäärämme. Kunnialla kukaan ei tee mitään, se on hyödyttömistä hyödyttömintä. Ja kivuliasta. Saat kertoa hänelle, että olen hänen puolellaan, puollan sitä mitä hän sanoo vaikka se olisi omalta kannaltani epäviisasta. Hän muisteli ankeriaskeittoa. Se oli enemmän kuin saattoi kuvitella. Jos jotkin sormet ja jokin pää ja jokin ruumis oli aikaansaanut sellaisen keiton joka saa avautumaan silmät totuudelle. Ankeriaat ovat totuuden eläimiä. Ne muistuttavat käärmeitä mutta niillä ei ole kaksihaaraista kieltä. Samana iltana, tai kenties seuraavana, hän ei ollut enää varma, hän puhui asiasta ja toimi niiden tietojen varassa, joita oli silloin saanut. Se ei onnistunut. Kysymys ei ollut uskollisuudesta. Petersen. Pelkkä nimi tuntui pisaroilta otsalla. Kuvitteleeko hän, että me olemme hänestä riippuvaisia, kuvitteleeko hän, että hänen kätensä on meidän otsallamme, kuvitteleeko hän, että me haluaisimme edes koskaa nähdä häntä saati ajatella häntä? Jos taivas yllämme jatkaa tummenemistaan on tämä kaikki pohdinta tietysti mieletöntä. Hän ajatteli, että haluaisi tyttären luokseen kesäkuussa. Ei Gasteiniin, mieluiten jonnekin joka ei olisi niin korkealla ja jossa olisi metsää. Onko Atterseessa metsiä? Ilmapiirin brutalisaatio. On epävarmaa kenen kanssa keskustelemme tulevaisuudessa ja kenen kanssa teemme sovinnon. Hän on niin terve ja iloinen; mies jonka kanssa söin aamiaisen ja jonka kanssa myöhemmin join samppanjaan sekoitettua punaviiniä. Ja illalla istuin Kramerin kanssa, todella aidon uskonnollinen hahmo. Se mitä olemme tehneet on oikein koska toisin emme olisi voineet tehdä. Se on se, mitä olen halunnut ilmaista. Ja vielä, todellinen menestyminen tulee jälkikäteen, sinä ansaitset sen ja minä olen ylpeä siitä. Omien saavutusteni jälkeen sinun saavutuksesi ovat sellaisia joista tunnen mielihyvää. Hyvin vaikea, ei varmastikaan mikään utopia. Ja yhtä etäinen kuin tänä päivänä rationaalinen ihminen voi olla. Hän seisoi huoneen toisella sivulla ja katseli alas. Valo tuli hänen takaansa olevasta ikkunasta. Kaikki mikä on joskus ollut, katoaa. Kaikki mikä on kadonnutta on kadonnutta iäksi. Kaikki mikä syntyy, syntyy aina uudelleen. Kaksi nuorta tutkijaa astui peräkanaa sisään ja hän nyökkäsi heille. He katsoivat häntä, hän kuvitteli tämän, kunnioittavasti, ja toinen heistä otti silmälasinsa pois ja puristi silmänsä hetkeksi tiukasti yhteen. On aina mahdollista, että rikolliset alkavat katua. Heidän valheensa ja rikoksensa tulevat liian raskaaksi taakaksi heille. Kirjoitin Vikolle, mutta hän ei vastannut. Ehkä häntä uhkaillaan ja ehkä hän pelkää. Haluaisin huoneen, josta on näköala merelle, joka on valoisa ja jossa on siisti kylpyhuone. Muuta en tarvitse. Toiveikkaat mielialasi ja sanasi lohduttavat minua ja tekevät minut todella onnelliseksi. Myöhemmin saat pimeytesi jossa nukkua. Me kaikki saamme omamme mukaan. Mutta en tarvitse muuta. Tämä kaikki kuvaa hiljaisuutta. Kaikki joka loittonee sinusta ja sitten palaa takaisin. Jos ajattelet "Helvettiin laskeutumista", voi se johtaa ties minne. Tämä on toisinto siitä. Kuten vahva sopimus, joka ei anna irtautua. Tämä on totta. Olemme saaneet tämän aikaan ja siksi voimme nähdä tämän. Sanokoon Petersen mitä tahansa. Yksi asia on varma, se, että en halua palata, en vaikka voisinkin ja en vaikka tämä kaikki olisi ohi tänä hetkenä
Hän oli laiha, jollakin tavoin kiinalaistyyppinen. Valokuvat ruumiista saapuivat juuri. Lounas oli aidosti kiinnostava; ei hän koskaan aiemmin ollut välittänyt ankeriaskeitosta eikä hän tulisi koskaan välittämäänkään siitä. Mutta noiden noin 90 sekunnin ajan hän kykeni pitämään rasvaisesta, makeasta liemestä ja siinä kelluvista paistetuista lihanpaloista. Kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot oli sävy hänen äänessään. Minun täytyy sytyttää savuke tai pyörryn kuvotuksesta, hän sanoi. Väliin hänen silmänsä syttyivät ja hän alkoi saarnata. Melankolinen ja sekava, epäilemättä harhainen mutta ei vielä sillä tavoin että se aiheuttaisi uhkaa muille. Todellisuuden käsittämätön paino vaikuttaa meihin kaikkiin. Se on aivan liian hirviömäinen jotta sitä voisi edes ajatella mahdollisena. Koko Eurooppa tarjottimella, jota pitelee vapisevakätinen ja tyhjäkatseinen vanhus. Ei, kunhan hän vain oli toimistossaan kello kymmeneen mennessä. Sitä ennen hän ei ollut missään. Ei hän kyennyt hävittämään itseään täydellisesti mutta ainakin piiloutumaan. Hyvyys jota ihminen voi harjoittaa toista ihmistä kohtaan. Hän kävi ostamassa itselleen untuvatyynyn, koska entisen tyynyn untuvia oli joka puolella asuntoa vaikka hän olikin koettanut paikata reiän kuukautta aiemmin. Ehkä hän oli käyttänyt vääränlaista lankaa, joka ainoastaan repi kangasta, ehkä hänen tekniikkansa oli ollut väärä siihen tilanteeseen, ehkä hän ei ollut keskittynyt vaan miettinyt aivan muita asioita ja siksi tehnyt kosolti virheitä, ehkä hän ei edes ollut paikannut tyynyä vaan vain kuvitellut paikanneensa sen. Vanhemmat muodostavat aina tähtikuvion, joka vaikuttaa hyvin suuresti tulevaan. Se oli typerästi sanottu ja typerästi ajateltu. Niin voisi sanoa mies, joka samaan hengenvetoon sanoisi hedelmöittävänsä koko maailman. Hän hiljensi itsensä ja katsoi jälkiä. Älä odota, että vaipuisin rinnallesi nyyhkyttämään. Niin sinä sanoit 22 vuotta sitten kun istuit pianon edessä ja olit kääntänyt selkäsi minuun päin. Se oli hyväksi sinulle, mutta et sinä vieläkään ole vanha. Lakkaa käsittämästä minun elämääni suhteessa sinun elämääsi, se ei ole tarpeen, ja käytännöllisesti katsoen mikään ei muuttuisi vaikka sinua ei olisi lainkaan olemassa. Ei hän koskaan karannut vankilasta vain sen vuoksi että olisi päässyt vapauteen. Kuka sinulle muka kertoo, että olen erehtynyt? Hän tarkasteli jälkiä ja kallisti päätään. Hän tunsi syljen kiusallisena virtana suussaan. En minä räätälöi toisten ihmisten kohtaloita ja kärsimyksiä oman mieleni mukaiseksi. En minä ajattele että mikään voitto olisi merkityksellinen. Ei ole voittoa. Me parannumme kuollessamme. Tulee aika, todella toivon niin, jolloin alat varjojen sijaan nähdä ihmisiä ja silloin näet minut. Lumi houkuttelee ihmisiä hiihtämään ja harrastamaan muita talviurheilulajeja. Pakkasessa heidän poskensa muuttuvat punaisiksi ja heidän hiuksiinsa ja muihin pääkarvoihinsa tiivistyvä vesi huurtuu. Heidän hengityksensä muuttuu kiivastahtisemmaksi, he alkavat puhua äänellä, joka muistuttaa enemmän lapsen ääntä. Heidän silmänsä saattavat muuttaa väriään, joskin tuskin havaittavasti. Heidän ihonsa muuttuu kuulaammaksi ja he alkavat tuntea rakkautta, vaikka eivät osaakaan itse nimetä tuota tunnetta millään tavoin. He vain ajattelevat, että kaikki käy hyvin. Viha jää heidän taaksensa samalla tavoin kuin höyryävä hengitys. Heistä tulee uusia ihmisiä. He ovat edelleen syvällä, mutta he ajattelevat että tulevien kuukausien aikana kaikki muuttuu. Hän tarkasteli jälkiä ja käveli toiselle puolelle huonetta. Hän olisi halunnut kuulla jotakin musiikkia, mutta kuuli ainoastaan toisten tutkijoiden satunnaisia sanoja kauempaa asunnosta. Epätavallisen kaunis muodostelma. Hän antoi kuivan ja kuuman päänsä koota kaikenlaisia asioita yhteen
lauantaina, tammikuuta 7
Kiitos kirjeestäsi ja leijonasta, vaikka jouduinkin maksamaan tullia ja muita kuluja varmasti yli sen arvon verran
perjantaina, tammikuuta 6
Hän lauloi ensin muutamia säkeitä virheettömästi ja kauniisti ja sitten alkoi yskiä ja takellella ja pyyteli anteeksi ja sanoi että se johtui vain takista jota hänen isänsä ei ollut koskaan suostunut ostamaan hänelle
keskiviikkona, tammikuuta 4
tiistaina, tammikuuta 3
Tänään kiitin British Airwaysia siitä, että heidän tarjoiluvaunuistaan löytyi karpalomehua, kaadoin sen päälleni ja katselin kuinka kaikki muuttui kauniimmaksi ja jumalallisemmaksi
Heittäydyin jonkin aitapaalua muistuttavan kohdalle ja syleilin paalua mutta ei se ollutkaan mikään aitapaalu
Kenraaali heittää punavuorellisen manttelin olalleen ja katsoo minua ja sitten pitkin joen alati liikkuvaa pintaa, tämä aamu
maanantaina, tammikuuta 2
Tämänpäiväisiä sattumuksia: putosin jyrkänteeltä, takkini syttyi palamaan, seurassani ollut naishenkilö muuttui vedeksi, ennen jalkapallo-ottelua poltin savukkeella sormeeni, pankkivirkailija yritti hyökätä minua vastaan magian keinoin, löysin povitaskustani pienen käärmeen, oksensin nauloja, söin kaalia