Tässä ei ole julmuutta sen enempää kuin hiilipaperissa. Nämä ovat tuhmia kieliä. Hän oli tuhkanvärinen ja hänen hiuksensa olivat tuhkanväriset ja hänen kulmakarvansa olivat tuhkanväriset ja hänen partansa ja viiksensä olivat tuhkanväriset. Hän ajatteli olevansa tuona päivänä vapaa kuin karhu, joka on saanut kiinni lohen ja syö sitä kivien päällä maaten. Oliko Nietzsche ollut puhunut tästä? Sellaista ei koskaan tapahtuisi. Sinä päivänä kun hän olisi vapaa ei hän olisi enää yhteydessä tähän kaikkeen. Toisekseen; hän istui osittain kalustetussa asunnossa "varhaisen" empirepöydän ääressä. Sellainen elämämme on. Hän olisi ollut hyvin kiitollinen edes hetken kestävästä rauhasta. Voit nähdä lyöväsi itseäsi. Ainoa ihminen joka on lähellä minua. Hän ajoi haaksirikkoutui minun luokseni. Olisiko se kaksipäinen vasikka tai jokin muu epäihme? Mutta meidän toivommehan on jo vanha, kohta kuollut ja sitten uudelleen syntyvä. Hän kykeni ajattelemaan tätä kaikkea vain yöllä ja aamulla hän oli unohtanut kaiken. Elämä goetheaanisesti nähtynä on vain meidän perinteemme. Kemiantehdasta on yhtä vaikea siirtää kuin tätä kaikkea. Hän sanoi etelä mutta tarkoitti ilmiselvästi Kaliforniaa. Ei ollut selvää mitä hän ajatteli siellä tehdä. Jumala yksin tietää liekö tuo nuori mies syytön. Sodan ja ruokahalunsa takaisin saamisen uhka. He olivat alkaneet kuiskailla. Se oli kiihottavaa. Olkoon kylvyt hyväksi sinulle oi mahtikupeinen härkä