Kenraaali heittää punavuorellisen manttelin olalleen ja katsoo minua ja sitten pitkin joen alati liikkuvaa pintaa, tämä aamu
tiistaina, tammikuuta 3
Previous Posts
- Ihmisjalostamon vanha työntekijä
- Tehtävänään suru ja pelko
- Riivattu poikarukka, päivät pitkät hakkaa nauloja ...
- Ruskista antilooppi senkin paholainen
- Häviämisen häviäminen
- Tullessaan kellarista hän vaipui sängylleen ja huusi
- Voithan aina jäniksen tavoin juosta hänen peräänsä
- Hän pani metsästyslakin päähänsä
- Missä kaikki henget ovat
- Ei, menin vain kananlihalle, jonkun on täytynyt kä...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home