Nyt muistan että humalankävyissä ja lehdissä oli lehtikultaa

Älä tärvele

Tarvitsi vain tointua ja havahtua

Aidan yläpuolella taivaalla musta terävä oksa

Puhua... puhua ei voinut: vain kuunnella, kuunnella, kuunnella...

Tulesta ja viinasta humaltuneet sekapäiset ihmiset

Lattialaudat kitisivät

Hänen tuli lämmin säälistä

Jos menisin naimisiin, kasvattaisinko parran

"Nyt kaikki muuttuu hyväksi" – ja nukahti

Ja sitten, koira joka ontuu jalkaansa, luppakorvainen koira vetisin silmin

Juostessa, odottamatta, huulilta pääsi kiljaisu – syvään, ja laudanpätkä törröttävine nauloineen täytyi ravistaa irti jalasta

Kuinka kauniita naulat olivat

Maiskuttelee kuin olisi joka hetki aikeissa nielaista ihmisen

Omalla naisen äänellään ja vieraalla koiran äänellään

Hän tuki kapeita ja jostakin surullisia kasvojaan nyrkillään

Jumalanäidin kehruulanka

Mutta sumu kietoutui kuin hämähäkinseitti, eikä enää voinut liikuttaa kättä eikä jalkaa

Edes jokin ihmisääni teki mieli kuulla – hourekuvan romahduttamiseksi

Sytytti piipun, sylkäisi

Vahakynttilöiden liekit ovat päiväsaikaan kammottavat

Karhealla pöydällä on savukkeiden valkoisia pikku ruumiita

Aivan kuin ilma olisi hänelle kovettunut hetkessä tiiviiksi paloiksi

Puristaakseen häntä hellästi, julmasti, karkeasti

Minä tiedän – minä olen kuuleva niitä aina - koko...

я

Kauanko siitä on – sata vai tuhat kierrosta

Viimeinen pullo ilmaa

Minä ymmärrän kaiken, minä ja minä

Pieni lamppu, puupöytä, pöydällä savukkeiden pikku ruumiita

Ellei olisi ihminen – ellei tuntisi sääliä ihmistä kohtaan

Minun täytyy se kuvitella, maa

Toinen harmaa, yksi tuhansista, muurahainen

Hänen silmänsä ovat vihreät ja säihkyvät hämärässä kuin airon viiltämä merivesi

Tuoksuu viinimarjateeltä

Selkien, päiden yläpuolella papurikko pää

Seuratkaa minua, älkää jääkö jälkeen

Kehräsi kuin hämähäkki

Kyllä muistan miltä tuntui kiertää kätensä hevosen kaulan ympärille

Satakielet höyrystyvät ilmaan

Jos ei sinua olisi, minkä keralla minä sitten söisin meren suolaa

Viluttaako sinua

Siistiä kuin huvipurrella ja alastonta kuin luterilaisessa kirkossa

Täytyy mennä lampaitten juottopaikalle

Hyönteisten parlamentti

Herttainen, typerä olento

Omituisesti käyristyneellä oksalla

Raavin käteni naarmuille

Korkeapovisia kaunottaria

Matkustaminen on parhaimmillaankin vain välttämätön paha

Vuodeaarre

Nämä ihmiset tekevät meihin samankaltaisen vaikutelman kuin eräät loistavat myrkkysienet taikka ilkeät lihaasyövät orkideat, jiden julmuudesta ja kavaluudesta huokuu mystillisen kauneuden sovittava tuoksu.

Eräänä päivänä hän kohtasi metsästysretkellä munkin; hän jännitti jousensa, ampui hänet kuoliaaksi ja sanoi ympärilläolijoille: olen kaatanut kummallisen otuksen.

Kauneus; ja pyöreys

Vapahtajan äidin veripisaroista ovat kasvaneet ne ruiskukat

Positiivisen petoajattelun taito

Leopardologia

Minulla on ollut kaksi koiraa ja ne olivat kummatkin luppakorvaisia

Tässä minä olen koirana

Koirana olisin luppakorvainen

Metsän sukupuoli on tuntematon

Pelkkä napitettu rinne

Kynttilöitä on turha polttaa yksin

Ennen me tunsimme heinäsirkat ja suolan maun

Ihminen hallusinoi puuttuvan rinnan

Vielä neljäkymmentä vuotta sitten naiset kypsyivät aikaisemmin

Naisellinen kypsyys

Kaksi ensimmäistä ovat selvästi ihmisiä, kaksi jälkimmäistä eivät ole samaa lajia

Ne olennot jotka ovat täällä meidän kanssamme

Mustuneet juuret odottamassa

Jumalan-todellinen maailma

Valheille itkemään tottunut ohittaa kauneuden ja totuuden kylmin rinnoin

Valheet hyvästä, banaalit hymnit hyvästä ja typerien lukijoiden kuumat kyyneleet niiden äärellä

Lampun valossa ne hehkuvat yhä

Tässä lie tarpeeksi, tyttöseni

Joku yläkerrassa laulaa lapselleen samalla tavalla kuin laulettiin...

Kuolema Venuksessa

Se on Eedenin puutarha

Eilisiltana söimme taas tuota loistavaa, kiinteää pohjoissaksalaista munakokkelia ja paistinperunoita, jotka kimmelsivät voista ja kylmiä sisälmyksiä niiden jälkeen

Tässä tilanteessa sopraano ei juuri hellytä

Helmiäissorminen paholainen yrittävät vangita minut teelautasen alle

Olen hämähäkki

Paras opetus lienee tämä: nähdä kuolema ja nähdä elämä juuri sen vuoksi

En ymmärrä kuinka kukaan voi olla sen hallitsema ilman että katkerasti vihaisi sitä

Kirjallisuus on kuolema

Wituchomo

Yhtyneet isänmaat

Kaikkihan sen tietävät, että jauhettu espanjankärpänen turvottaa sopivasti sukuelimiä

Kiillotan mielummin kenkiä

Älä toistele sitä, se saa vereni kiehumaan

Ennemmin syön oman sieluni kun janoan kostoa

Enkä sanonut, että tohtorin tytär on kaunis, sanoin että hän ei ole tummahiuksinen