Aivan kuin ilma olisi hänelle kovettunut hetkessä tiiviiksi paloiksi
posted by Juhana Vähänen at perjantaina, huhtikuuta 29, 2011
perjantaina, huhtikuuta 29
Previous Posts
- Puristaakseen häntä hellästi, julmasti, karkeasti
- Minä tiedän – minä olen kuuleva niitä aina - koko...
- я
- Kauanko siitä on – sata vai tuhat kierrosta
- Viimeinen pullo ilmaa
- Minä ymmärrän kaiken, minä ja minä
- Pieni lamppu, puupöytä, pöydällä savukkeiden pikku...
- Ellei olisi ihminen – ellei tuntisi sääliä ihmistä...
- Minun täytyy se kuvitella, maa
- Toinen harmaa, yksi tuhansista, muurahainen
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home