Hän tuki kapeita ja jostakin surullisia kasvojaan nyrkillään
posted by Juhana Vähänen at perjantaina, huhtikuuta 29, 2011
perjantaina, huhtikuuta 29
Previous Posts
- Jumalanäidin kehruulanka
- Mutta sumu kietoutui kuin hämähäkinseitti, eikä en...
- Edes jokin ihmisääni teki mieli kuulla – hourekuva...
- Sytytti piipun, sylkäisi
- Vahakynttilöiden liekit ovat päiväsaikaan kammottavat
- Karhealla pöydällä on savukkeiden valkoisia pikku ...
- Aivan kuin ilma olisi hänelle kovettunut hetkessä ...
- Puristaakseen häntä hellästi, julmasti, karkeasti
- Minä tiedän – minä olen kuuleva niitä aina - koko...
- я
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home