Suuren liskon sydän sykkii niin että se ensin iskee nopeasti, pieni tauko, sitten taas hitaasti, pieni tauko, sitten taas nopeasti. Kuinka monen näytöksen ajan nämä lavasteet ovat pystyssä Don Draper kysyy itseltään. Hän on herännyt ja tuntee olevansa kalkista tehty ja kalkista tehdyssä maailmassa. Hän on lähellä lopullista murenemista. Jostakin kaukaa rinteiltä tulee yrttistä tuoksua. Toisessa ajassa ja paikassa Don Draper voisi olla hurskassydäminen tyttö joka liittyy nihilisteihin.

 Kirkasta valoisaa ilmavettä. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Ääni muistutti sitä kun suurella, raskaalla tahkolla teroitetaan viikatteenterää. Pakonomainen edestakainen kävely rannalla, lähellä kivikappelia. Tämä valvontakeskuskin on satu. Eikä tämä ole mitään Agatha Christietä. Don Draper tarvitsee hitautta ja liimaa. Hitautta siksi että hitaus sumentaa mielen. Hitaus on liikaa. Liimaa siksi että sen avulla rakenteet saadaan eläviksi. Soittimet liimataan jänisliimalla koska se muodostaa normaalilämmössä hyvin sitkeitä sidoksia kappaleiden välille mutta kuumennus saa nuo liitokset aukeamaan. Don Draper istuu mustassa autossa joka ajaa hitaasti matalien mäntyjen välissä. Hän miettii mustia silmiä. Hän miettii krokotiililehteä jossa tarkoissa ja värikylläisissä kuvissa on yleensä suuria leukoja, kiiltäviä hampaita joissa on punaista värikertymää, voimakkaita väkäsisiä pyrstöjä jotka ovat valmiina iskemään.

 Eräitä uskomattomia rikollisia. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.

 

 

 

Hänen lintumainen päänsä on seurausta siitä että on tullut taas syötyä jotakin keitonlitkua. Kyynel valuu toisesta hänen silmästään. Toinen silmä etsii muuta syötävää. Don Draper mietti hevosen kesyttämistä. Hänen isänsä kuoli hevosenpotkuun. Tämän valvontakeskuksen voi sanoa jotenkin muistuttavan Talvipalatsia. Seinällä on pieni suttuinen painokuva kissapirusta joka pitää suurta sivellintä; siveltimestä valuu mustia pisaroita.