Tuon unen yhdistin Yves Saint Laurentin ja Pierre Bergén taidekokoelman huutokauppaluettelossa näkemääni kahteen veistokseen: toinen esitti hyppäävää kaurista, jonka kaulan ympärillä oli pyöreillä kivillä koristettu panta ja toinen esitti arkaaista leijonaa kita ammollaan

Terttuseljan ytimestä ja kuivuneista, kärjistään kolmihaaraisista ruohonkorsista tehtyä naamiota katsoessaan hän peitti kasvonsa käsiinsä ja huokasi jotakin ja myöhemmin osoitti minulle naamion suun sivulla olevia merkkejä ja sanoi, että oli nähnyt niissä rannalle kumartuneen naishahmon jonka jaloissa oli suuri, vielä pyrstöään nytkäyttelevä kala

Hengähdyttävä puuterintuoksu asetettuna lautaselle. Kuolema.
Violetin verhon toisella puolella. Katsonko sinne ennen kuin
herään. Violetin silkkiverhon toisella puolella

LYHYT NÄYTELMÄ
Mies pyyhkäisee joka viides sekunti vaaleanruskean takkinsa sitä kohtaa, jossa olkapää muuttuu hihaksi, nainen sulkee aina tuolloin silmänsä hetkeksi ja avaa ne sitten hitaasti ja tuskaisen näköisesti, mies kaivaa savukeaskin esiin ja sytyttää savukkeen, pyyhkäisee takkiaan ja samalla tulee singonneeksi tuhkaa naisen suuntaan, naisen ilme käy jähmeäksi ja hän astuu sivuun, mies astuu hänen suuntaansa, nainen kääntyy mieheen päin, puristaa kätensä nyrkkiin ja salamannopeasti vie sen miehen kasvojen eteen ja avaa aivan auki

NEUVO 2
Näytä hänelle valkoinen päivä ja anna kitkeryyden tuoksu, purista häntä kädestä ja varo olemasta liian hellä

NEUVO
Näytä hänelle, että se mitä puhut on totta. Potkaise, liioitellusti, saapas jalastasi, sulje silmäsi ja kieltäydy kaikesta kunniasta, sitten työnnä jalkasi takaisin, hitaasti. Tämä ei ole mitään muuta kuin marssia, marssia katse kiinnitettynä ruusuikkunaan. Sano hänelle, että emme ole perillä; kukaan ei odota meitä ja siksi emme voi tullakaan perille

Tämä vihkiytyneille avautuva sali, tai kuva salista, kuva, johon voi upottaa itsensä, johon voi vaipua kuin veteen. Nämä neljä silmää, neljä viivyttelevää silmää kaiken yläpuolella

"Mikä on kuolema, joka ei mitään löydä", hän kysyi kuljeskellessamme metsässä. Sitten hän juuttui puun luokse, siveli ensin hellästi sen kuorta ja sitten alkoi raapia sitä keltaiseksi lakatuilla kynsillään näyttäen poissaolevalta. Tartuin hänen olkapäähänsä ja hän ravisti käteni pois. "Se tarjoaa naurettavan lyhyitä silmäyksiä eikä koskaan ymmärrä parastaan."

Punaisilla verhoilla eristetty huone. Toive. Aiheeton
toive, joka pitää hengissä. Unien sini. Kuolema.
Pitkin siemauksin. Herkullisia hetkiä. Silkin
alla. Rotta. Ei. Lisko. Ei. Sinä itse. Ei aikaa
muuta kuin onnelle.

Jokainen pölyhiukkanen, joka liukuu pitkin sen pintaa, raapien, raapien hyvin pehmeästi mutta kuitenkin raapien, raapien tuota hiottua, lakattua ja kiillotettua pintaa

Olisin tahtonut kyetä tunkeutumaan seinien lävitse; kyetä koskettamaan sitä, mitä muutoin voin vain aavistella; ajattelin hiekkaan itsensä kaivanutta miestä, joka kuitenkin kuvitteli viereensä tulppaanin, kasvamaan hiekasta, ja tulppaanin alle hämähäkin; mutta ei, katselin ylhäältä kulkuetta, tie oli hiekkainen, taivas sininen; ja ajattelin sitten kvartsijärkälettä, joka näkee joka yö unta timantista