Terttuseljan ytimestä ja kuivuneista, kärjistään kolmihaaraisista ruohonkorsista tehtyä naamiota katsoessaan hän peitti kasvonsa käsiinsä ja huokasi jotakin ja myöhemmin osoitti minulle naamion suun sivulla olevia merkkejä ja sanoi, että oli nähnyt niissä rannalle kumartuneen naishahmon jonka jaloissa oli suuri, vielä pyrstöään nytkäyttelevä kala
perjantaina, helmikuuta 27
Previous Posts
- Hengähdyttävä puuterintuoksu asetettuna lautaselle...
- LYHYT NÄYTELMÄMies pyyhkäisee joka viides sekunti ...
- NEUVO 2Näytä hänelle valkoinen päivä ja anna kitke...
- NEUVONäytä hänelle, että se mitä puhut on totta. P...
- Tämä vihkiytyneille avautuva sali, tai kuva salist...
- "Mikä on kuolema, joka ei mitään löydä", hän kysyi...
- Punaisilla verhoilla eristetty huone. Toive. Aihee...
- Jokainen pölyhiukkanen, joka liukuu pitkin sen pin...
- Olisin tahtonut kyetä tunkeutumaan seinien lävitse...
- Voi, sielu murtuu silloinja pelko valtaa, milloins...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home