Jokainen pölyhiukkanen, joka liukuu pitkin sen pintaa, raapien, raapien hyvin pehmeästi mutta kuitenkin raapien, raapien tuota hiottua, lakattua ja kiillotettua pintaa
torstaina, helmikuuta 5
Previous Posts
- Olisin tahtonut kyetä tunkeutumaan seinien lävitse...
- Voi, sielu murtuu silloinja pelko valtaa, milloins...
- Hän ei voinut ilman sydämen tykytystä nähdä, kuink...
- Alkoi jo hämärtää, mutta valaistus oli heikkoa. Hä...
- Elleivät hänen jalkansa olisi niin heikot, hän käv...
- Yön tumma verho valahtihe ihanaan puistoon ja vanh...
- Taipuneen puunrungon tai kamiinan kuopalle painune...
- Usein vaeltaa huoneissa kuulematta,huomaamatta mit...
- Mitä kurkkumme ajattelee, sen me juomme,ja mistä s...
- Kaikki päivät vain riisuvat itseään
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home