Olisin tahtonut kyetä tunkeutumaan seinien lävitse; kyetä koskettamaan sitä, mitä muutoin voin vain aavistella; ajattelin hiekkaan itsensä kaivanutta miestä, joka kuitenkin kuvitteli viereensä tulppaanin, kasvamaan hiekasta, ja tulppaanin alle hämähäkin; mutta ei, katselin ylhäältä kulkuetta, tie oli hiekkainen, taivas sininen; ja ajattelin sitten kvartsijärkälettä, joka näkee joka yö unta timantista
keskiviikkona, helmikuuta 4
Previous Posts
- Voi, sielu murtuu silloinja pelko valtaa, milloins...
- Hän ei voinut ilman sydämen tykytystä nähdä, kuink...
- Alkoi jo hämärtää, mutta valaistus oli heikkoa. Hä...
- Elleivät hänen jalkansa olisi niin heikot, hän käv...
- Yön tumma verho valahtihe ihanaan puistoon ja vanh...
- Taipuneen puunrungon tai kamiinan kuopalle painune...
- Usein vaeltaa huoneissa kuulematta,huomaamatta mit...
- Mitä kurkkumme ajattelee, sen me juomme,ja mistä s...
- Kaikki päivät vain riisuvat itseään
- Herkullista taas kultaseni, nostalgiajoka on hitaa...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home