"Mikä on kuolema, joka ei mitään löydä", hän kysyi kuljeskellessamme metsässä. Sitten hän juuttui puun luokse, siveli ensin hellästi sen kuorta ja sitten alkoi raapia sitä keltaiseksi lakatuilla kynsillään näyttäen poissaolevalta. Tartuin hänen olkapäähänsä ja hän ravisti käteni pois. "Se tarjoaa naurettavan lyhyitä silmäyksiä eikä koskaan ymmärrä parastaan."