Mutta silloin henkilääkärini on ollut nainen, ja vaimoni on ollut mies.

Olen varma siitä, että vaimoni on joskus murhannut henkilääkärini.

Henkilääkärini vakoilee itseään omalle henkilääkärilleen.

Henkilääkärini on vakoilija. Hänellä on musta popliinitakki.

Henkilääkärini on sietämätön. Hän haluaa elää.

En ole koskaan sietänyt hautausmaita.
En edes tiedä, minne isovanhempani on haudattu.

Henkilääkärin henkilääkäri.

Henkilääkäri ja salainen henkilääkäri.

On asioita, joita en jaa henkilääkärini kanssa. Vaimoni. Sänkyni. Mutta jos kuolen, saakoon hän sänkyni.

Henkilääkärini sanoo: elossaolevia on vaikea tappaa.

Henkilääkärini muistuttaa minua lorusta, jota lapsena lausuin: Junkers Ju, Antonov An, Dornier Do, Tupolev Tu, Petljakov Pe, Heinkel He, Suhoi Su.

Henkilääkärini on tasapainoisesti ja kaikilla tavoin hullu.

Kun astun henkilääkärini huoneeseen, minusta tulee minä. Toisin sanoen putoan kuiluun.

Henkilääkärini nauttii kaikesta huumaavasta.

Henkilääkärini nenä sen sijaan on hyökkäävä.

Henkilääkärini hiusraja on vetäytynyt.

Henkilääkärini on taistellut mies.

Etkö voi uskoa tämän olevan vain tunne, henkilääkärini sanoo.

Henkilääkärini on kiiltävä hiestä.

Mutta onneksi tiedän, että uudelleensyntyneenä KGB:n upseerina vaimoni kykenisi nujertamaan henkilääkärini milloin hyvänsä. Toisaalta juuri se huolestuttaa minua.

Luulen, että henkilääkärini elämä on ainoastaan vaimoni metsästämistä.

Tohtori Hull on sanonut, henkilääkärini sanoo
kuka helvetin tohtori Hull, minä kysyn
tohtori Hull on sanonut, henkilääkärini sanoo
kuka saatanan tohtori Hull, minä kysyn
minä en voi auttaa, jos et tunne tohtori Hullia, henkilääkärini sanoo,
minä en voi kertoa mitään, mitä et jo tietäisi.

Henkilääkärini vaaleanpunaisella marmoripöydällä abstraktia ekspressionismia edustavan jenkkitaiteilijan maalauksen edessä on suuri lasikuutio, jossa on hiekkaa, kiviä ja yhdeksän suurta skorpionia. Jos joku niistä kuolee, niin käy varsin usein, henkilääkärini korvaa sen toisella skorpionilla. Auringossa nämä eläimet näkevät tuskin mitään, henkilääkärini sanoo minulle, mutta tähtien ja kuun valossa ne näkevät terävämmin kuin me koskaan. Pöydän toisella puolella on suuri lasikuutio, jossa on yhdeksän pientä hiirtä. Toisinaan, joskin varsin harvoin, henkilääkärini nostaa yhden niistä hännästä ja pudottaa skorpionien keskelle.

Esitän henkilääkärilleni naurettavia arvioita omasta terveydentilastani. Samalla annan hänen epäsuorasti ymmärtää, että ajattelen hänen olevan sairas kaikilla niillä tavoilla.

Toisinaan minun on mentävä niin pitkälle, että maksan näyttelijöille siitä, että he esittävät vaimoani, joka muka tulee kanssani henkilääkärini luokse.

Tosiasiat tuhoaisivat henkilääkärisuhteeni.

On ensiarvoisen tärkeää, että en sano henkilääkärilleni yhtäkään sellaista asiaa, jota voi pitää "totena". En voi esimerkiksi sanoa hänelle vaimoni oikeaa nimeä, vaan minun on sanottava vaimoni valenimi.

Toisinaan henkilääkärini luona kykenen uppoutumaan niin syvästi toisen ihmisen olemukseen, että sydämeni esimerkiksi alkaa sykkiä epätavallisen voimakkaasti ja saatan menettää tajuntani.

Toisinaan henkilääkärini luokse mennessäni vain yksinkertaisesti kuvittelen olevani toinen ihminen, esimerkiksi henkilääkärini.

Henkilääkärini luokse mennessäni minun on esitettävä toista ihmistä. Käytän arpakuutioita ja määritän pukeutumiseni, käyttäytymiseni ja puheideni yksityiskohdat niiden avulla.

Henkilääkärini luokse mennessäni minun on nähtävä kaikki toisin.

Tummien aurinkolasien läpi henkilääkärini vaaleanpunainen marmoripöytä näyttää tietysti mustavalkoiselta. Se ei tee siitä kaunista, koska sen muoto on kammottava. Sen vuoksi käytänkin tarkoitukseen erityisesti teettämiäni laseja, jotka prismojen avulla paitsi muuttavat esineiden värin, myös muuttavat koko näkymän toiseksi.

Henkilääkärini huoneessa ei ole mitään, mitä voisin katsoa tuntematta joko suurta raivoa tai vastenmielisyyttä. Kaikki henkilääkärini huoneessa herättää helvetin sisäisellä näyttämölläni. Siksi minun onkin laitettava silmilleni hyvin tummat aurinkolasit mennessäni henkilääkärini luokse. Ne eivät tee huoneesta miellyttävää, mutta saavat sen vaikuttamaan vähemmän epämiellyttävältä. Sen lisäksi minun on aina juotava yksi tai kaksi annosta alkoholia, jotta olen sopivan lamaantunut ollakseni tuntematta täydellisesti koko tilan epämiellyttävyyttä, vääryyttä koko huoneen muodossa ja siinä, mitä voi kutsua tilan hengeksi.

Henkilääkärini huoneessa abstraktia ekspressionismia edustavan jenkkitaiteilijan kamalan maalauksen edessä on pöytä, jonka kansi on vaaleanpunaista marmoria. Kun tulen huoneeseen, minun on ensin vältettävä kaikin tavoin katsomasta maalausta. Mutta en voi katsoa myöskään pöytää.

Mieleni näyttämöllä näen, kuinka puristan henkilääkäriäni kaulasta ja hakkaan hänen päätään tuota vastenmielistä maalausta vasten.

Henkilääkärini huoneen seinällä on yhdentekevän abstraktia ekspressionismia edustavan jenkkitaiteilijan valtava maalaus. Joka kerta astuessani henkilääkärini huoneeseen olen oksentaa tuon maalauksen vuoksi.

Henkilääkärini ja minä olemme taistelupari. Toinen meistä kulkee edellä ja toinen on takana aina valmiina työntämään jyrkänteeltä alas.

Henkilääkärini sanoo: sinun täytyy ajatella itseäsi.
Minä sanon: en ole koskaan ajatellut ketään toista.
Henkilääkärini sanoo: mutta olet toivonut ajattelevasi.
Minä sanon: se ei ole totta.
Henkilääkärini sanoo: mutta toivot sen olevan totta.

Henkilääkärini on askeetti. Hän syö osterinsa ilman samppanjaa.

Jos henkilääkärini puhdistaa aseensa, minä teroitan veitseni. Jos minä puhdistan aseeni, henkilääkärini teroittaa veitsensä.

Henkilääkäri on antanut minulle joululahjaksi kirjan "Kuinka tapat henkilääkärisi". Olen loukkaantunut siitä, että hän kuvittelee että en osaisi tappaa häntä.

Minun on oltava häikäilemättömämpi kuin henkilääkärini.

Luulen, että kaikki on olemassa vain sen vuoksi, että minä ja henkilääkärini olemme olemassa ja yritämme tappaa toisemme.

Sanon henkilääkärilleni: kukaan muu ei kuule sinua kuin minä.

Kiihdyn kun ajattelen vaimoani ja henkilääkäriäni.

Henkilääkärini on päivästä ja mielentilastani riippuen joko rauhoittava tai kiihdyttävä lääke.

Henkilääkärini ja minä muodostamme taisteluparin.

Luulen, että henkilääkärini on ensin sairastuttava, jotta minä voisin tulla terveeksi, ja sitten tultava terveeksi, jotta minä voisin sairastua.

Henkilääkärini ilmestyy minulle usein.

Henkilääkärini juo Stolichnaya-vodkaa sen vuoksi, että minä juon Stolichnaya-vodkaa, ja sen vuoksi, että vaimoni on uudelleensyntynyt KGB:n upseeri.

Jos henkilääkäriäni ei olisi, ei minuakaan olisi.

Luulen, että henkilääkärini täytyy tulla sairaaksi minun vaikutuksestani, jotta minä voisin parantua hänen vaikutuksestaan.

Henkilääkärini kertoo usein metsästysretkistään, luulen että tosiasiassa metsästysretkistä kertoo vaimoni, joka on uudelleensyntynyt KGB:n upseeri.

Henkilääkärini kertoo toistuvasti metsästysretkistään. Luulen, että ne ovat tosiasiassa olleet vaimoni metsästysretkiä.

Henkilääkärini on laittanut jalkaansa Moreschin kengät vain sen vuoksi, että hän tietää minun käyttävän Moreschin kenkiä.

Luulen, että vaimoni on tosiasiassa henkilääkärini vaimo.

Luulen että tosiasiassa minä olen henkilääkäri ja hän on vain hän.

Jos henkilääkäristäni tulee minä ja hän saa vaimoni, minusta täytyy tulla henkilääkäri hänelle.

Henkilääkärini haluaa vaimoni. Siksi hän koettaa jäljitellä eleitäni.

Henkilääkärini haluaa pudottaa minut kuolemaan. Sen vuoksi hän pitää olkapäästäni kiinni.

Henkilääkärini haluaa minun paikalleni. Sen vuoksi hän avaa minulle ovensa.

Henkilääkärini haluaa tappaa minut. Sen vuoksi hän pitää minua elossa.

Henkilääkärini on askeettinen erakko. Hänellä on tapana syödä ostereita.

Kaikessa on miellyttävä mineraalinen maku.

Rupean moottoripyöräjengiläiseksi

HENKINEN KEHITYS NYT

Moottoripyörä
ihan vitusti kokaiinia
telepatia

HENKINEN KEHITYS 100 VUOTTA AIKAISEMMIN

Lämminverihevonen
ihan vitusti oopiumia
telepatia

Runollisuus tarkoittaa puhdasta nenäliinaa pikkutakin taskussa

Postmoderni, taiteenlajin fiktiivisyyttä korostava kerronta

Elokuvat kertovat juhlista

Perkeleen muuttuvainen kuilu
on tosiaankin kaleidoskooppi

Jossa todellisuus meissä unohtuu

Minusta tulee kaivosinsinööri

Mainoksessa sanotaan: mikään ei ole mahdotonta.
Missä sanotaan: mahdoton ei ole mitään

Haluan koskettaa omaa keskeistä hermoani

Tarina kuolemasta on moraalinen tarina

Hän on jättänyt yliopiston ja arabiankielen opinnot ja pestautuu muukalaislegioonaan. Hänet pudotetaan laskuvarjolla keskelle viidakkoa, hän joutuu eroon ryhmästään, jonka kaikki jäsenet edustavat eri kansallisuuksia, yksi aasialainen, yksi afrikkalainen, yksi skandinaavi ja hän. Hänen vesivarantonsa loppuvat nopeasti. Hän on niin janoinen, että käpertyy maahan voimatta liikkua. Yöllä lämpötila laskee, aamulla hän on aivan märkä tiivistyneestä vedestä. Hän löytää pienen apinan, joka on murtanut kätensä. Se makaa maassa ja hän nukkuu sen vieressä. Apina kiintyy häneen. Hän ajattelee, että sillä ei ole muuta mahdollisuutta

Hänet pudotettiin viidakkoon. Hän oli niin janoinen, että ei jaksanut puhua. Hän kesytti apinan, jolla oli murtunut käsi.

Oman käden puremisesta on olemassa lukuisia legendoja

Käännä viattomuus ympäri
ja tuhkaa se

Kädestäpurija
kädenpurija

Tarvitsen aina jonkun puremaan minua kädestä

Minä astelen alas portaita, ne ovat marmoriportaat, minä astelen ylös portaita, ne ovat marmoriportaat ja minulla on kädessäni Mannlicher-kivääri, astelen alas portaita roikuttaen Mannlicher-kivääriä ja nousen portaita kannatellen Mannlicher-kivääriä ja tämä on elämäni kulku sellaisena kuin kuka tahansa voi havaita sen, paitsi ei pappi, pappi ei koskaan näe minua tällaisena, enkä minä näe häntä sellaisena kuin hän on vaan toisena, pappi edustaa maailmaa jota minä en edusta ja minä edustan maailmaa jota pappi ei ei edusta ja silti voin sanoa hänelle hyväntahtoisesti sinäkin olet siinä, sinäkin vaikka eihän sinulla ole edes päätä, ja hän voi heilauttaa jalkaansa koska nyökkääminen on mahdotonta. Laskeudun alas marmoriportaita ja nousen niitä ylös koska toistaiseksi voin vielä liikkua, en uskalla kuvitella mitä tapahtuu sitten kun siitä tulee mahdotonta, putoanko silloin ikkunasta alas ja hinataanko minut sitten taas ylös, hinaako rakas vihattu vaimoni minut ylös ikkunasta vinssillä ja putoanko sitten taas alas, onko elämäni liike silloin vain putoamista ja vetämistä ylös, ainaista putoamista ja vetämistä ylös, ainaista putoamista kovalle maalle ja hidasta kohoamista ylös

Hän ei löytänyt koskaan muuta suojaa kuin sateenvarjon

Olen säilyttänyt muutamia ja polttanut loput,
siinä koko tämä kirottu ammatti

Huomaan, että mietin mustaa silkkipuseroa enemmän kuin olisi tarpeen. Se ei ole enää poikkeava tehoste, se on saanut pääosan pääni näyttämöllä

Mitä etäisemmät ja oikeammat ovat suhteet kahden todellisuuden välillä, sitä voimakkaampi on kuva

Jos olisin alkanut elämäni toisesta päästä, asiat olisivat voineet järjestyä, hän sanoi

Poissaolo tuhoaa saivartelun

Ei ole muuta kuin luvun varjo

Asuuritaivaani, sanoo Kuulustelija ääntään värisyttäen,
asuuritaivaani, sanoo hän sulkien silmänsä,
ja kun heitän arpakuutiot matolle eivät ne koskaan
näytä minun lukuani, ja ennen muuta,
eivät koskaan samaa lukua

Mikään ei ole horjumatonta, sanoo Kuulustelija,
ja nappaa lasin käteensä vuosikymmenten taidolla,
ei horjumatonta mikään, ei sidenauhoissa ikuisesti

On tuo säteilevä ruumis, sanoo Kuulustelija,
ja kaikki sen liikkeet, kaikki mikä kamppailee
kaikesta piitaten

Kuulustelija rakastaa sekavia tunnustuksia
ja mysteerioita

Kuulustelija on avain joka nujertaa lukon

Tärkeintä on näytellä kuvitteellista voittoa

Kuulustelija asuu salatuimmassa pohjakerroksessa,
toisin sanoen hän asuu ylimmässä kerroksessa

Kuulustelijani sanoi: pimeässä pihassa on
kolme porttia ja sinä valitset niistä keskimmäisen

minä valitsen vasemmanpuolimmaisen, sanoin

Kuulustelijani sanoi: sinä valitset keskimmäisen
ja astut siitä pimeyteen ja minun eteeni

Kaikkea voi kuulustella
kaikkea täytyy kuulustella
kaikkea pitää kuulustella

Harha-aistimukset palauttavat asiat oikeille paikoilleen

Ihmiset jotka painautuvat pihojen tai porttikäytävien pimeyteen

Arpanappulat osoittavat korkeinta lukua,
vihreä metsä on hautapaikka, silmät
puhuvat keskenään toisiaan tuntematta

Kaikki on sekavaa tunnustusta.
Kuoleman varjo marmoria, sekava
tunnustus kaikki

Kuoleman varjo on marmoria.

Seinä on silmäpuoli aina,
sen sanat, puolisanat, sen
kasvot, puolikasvot,ja ikkuna
on suljettu, aina

Hautausmaat löytyvät toisten hautausmaiden avulla

Porvarisympäristö

Haluaisin kuvata muutoksen alppihiihtäjäkaunottaresta askeettiseksi erakoksi ja sen jälkeen muutoksen askeettisesta erakosta traagiseksi elokuvaohjaajaksi. Tapahtukoon tämä kaikki kaikennielevän korruption, petoksen ja väkivallan maailman yläpuolella

Kun mies pukeutuu kiiltävään mustaan,
nainen pukeutuu turkkiin

Kun mies pukeutuu mustaan,
nainen pukeutuu kiiltävään mustaan

Kun nainen pukeutuu mustaan,
mies pukeutuu harmaaseen

Minusta tulee pessimistinen näkemys sivilisaation lopusta

Luultavasti paholainen

SEKOITUS
Ottakaamme tästä yksi stalinismin trauma, no, ota nyt ystäväiseni, se menee nopeasti alas ja sulattaa kaiken, ja ottakaamme tästä hiukan luopumisen tuskaa, no ystäväiseni, hyvin kaikki menee, stalinismin trauma yhdistyneenä tuohon saa sinut vastaanottavaiseksi, se tekee sinusta ihmisen, se tekee sinusta ennen kaikkea hyvän ihmisen ja saa sinut ajattelemaan kuin Philip Marlowen vastakohta, vai mitä ystäväiseni, Philip Marlowe täällä olisi ehdottoman hyvä ihminen, eikö niin, ei mikään takinkääntäjä, ei mikään silmäniskijä vaan yksinkertaisesti vain hyvä niin kuin hyvä voi olla, no ystäväiseni, kaada vain kurkkuusi ja anna minun tuijottaa hetki tuota säikehtivää nylonpuseroasi, lintuseni anna minun kaataa suuhusi Venäjän kohtalo

Jos alppihiihtäjä on kaunotar,
täytyy sissinkin olla vähintään
Gregory Peck

Alppihiihtäjäkaunottaren täytyy laskea rinnettä mahdollisimman nopeasti,
alppisissin täytyy nukkua lumessa mahdollisimman hiljaa

Alppihiihtäjän sielun täytyy olla raskas
Alppisissin sielun täytyy olla keveä

Alppihiihtäjäilmestys, alppihiihtäjäkaunotar, alppihiihtäjäsielu

Mitä tapahtuu kun alppihiihtäjäkaunotar törmää alppisissiin

Alppihiihtäjäkaunotar
alppisissi

Megalomaaninen nöyryys

Megalomaaninen tyyneys

Megalomaaninen itsetyytyväisyys

Avasin ikkunan jotta voisin hengittää helpommin ja suljin sen miltei heti, jotta voisin hengittää tavallisesti. Avasin ikkunan jotta saisin happea ja suljin sen heti jotta pääsisin eroon hapesta.

Olen niin tyytyväinen siitä että olen tässä enkä siellä

Kun lapsi syntyy, hän etsii ensimmäiseksi itselleen raketinheittimen

Mitä normaalin ympäristöni esinettä raketinheitin vastaa

Minusta tulee epäkunnioittava mutta hermoon osuva

Salamurhat ulottuvat syvälle ja vielä syvemmälle
ja niistä tulee unenomaisia, runollisia, niiden
kauneutta ja kauheutta ei ylitetä

Satakieli on lavaste.

Vapauden tuuli on lavastus.

Aasinnahka flyygelin päällä.
Aasinnahka miehen päällä.
Aasinnahka naisen päällä.
Aasinnahka lapsen päällä.

Miehellä on kädessään lasi, naisella on kädessään sormus.
Miehellä on takanaan ruusuja, naisella on takanaan televisio.
Miehellä on taskussaan savukkeita, naisella on taskussaan imuke.
Miehellä on hyökkäävä ilme, naisella on eteerinen ilme.

Alan viattomaksi.

Viattomuus on tarina

Minusta tulee sissi ja istun nuotiolla rynnäkkökivääri vieressäni
maassa tai hiekalla ja hyönteiset kiipeilevät sitä pitkin

Ryhdyn sissiksi. Piirrän kaavion siitä, millainen hautani tulee olla:
siihen pitää päälle tehdä polkuja hyönteisille. Sementistä, kädellä,
niin että tuhannet muurahaiset kulkevat sen yli

Syön itseni härkäpapujen ja hyvän chiantin kanssa.

Oli lauantai, nostin puhelimen
   ja toisessa päässä oli joku
  joka puhui yht'äkkisesti
     Pan Amin lentokoneista
    ja seuraavaksi ovesta, johon
  oli kaiverrettu metsästysaihe,
    oliko se hänen ovensa, minä 
    kysyin, eihän ihmisillä ole ovia
      hän sanoi, vain eläimillä on
     ja sitten hän jatkoi, jatkoi 
   siitä että on olemassa kirjaimia
  joita ei voi kirjoittaa peräkkäin,
     miten tämä liittyy Pan Amiin,
   minä kysyin ja hän vastasi että
    kaikki liittyy Pan Amiin siitä
     hetkestä alkaen kun syntyy,
      ainoastaan eläimet elävät 
    niin että eivät tunne Pan Amia,
      enkö minä ole eläin, kysyin
    häneltä ja hän naurahti ja 
     alkoi hohottaa, eikö yksi Pan
    Amin mainoslauseista ollutkin
    Me hallitsemme taivaita, eikö
      se kerro tarpeeksi, hän kysyi
     ja nyökkäsin itselleni, mutta
    nyt minun täytyy työntää 
     haarukka lintuun, hän sanoi,
    kolme piikkiä lihaan, hän sanoi,
     hopeaa vereen, hän sanoi

I
Yritän jäljitellä mennyttä itseäni. Tämä ei ole mikään ansio. En koeta sanoa, että olisi ansio jäljitellä itseään. Ansio olisi olla jäljittelemättä itseään, ansio olisi kyetä valitsemaan numero toistamatta koskaan itseään. En jaksa kuvauksia. Kuvaukset ovat pitkästyttäviä, ne saavat minut raivoihini. On olemassa kuvausihmisiä. En siedä heitä. Viime aikoina olen halunnut kirjoittaa, että en siedä jotakin. Olen vasta viime päivinä nähnyt, millaisia irtoripset todella ovat. En voi sanoa, että olisin viehättynyt niiden muodosta, en voi sanoa että olisin viehättynyt siitä, kuinka ne liikkuvat kun niitä puhaltaa. Mutta olen kyllä ollut viehättynyt siitä, että liimattuna ihmiseen ne näyttävät elokuvallisilta. On pakkasia. Junat hyytyvät tunneleihin. Kenties irtoripsiset ihmiset itkevät niiden sisällä, parempi olisi sanoa kyynelehtivät, sillä se kuulostaa dramaattisemmalta, melodramaattisemmalta, se kuulostaa siltä että minulla on sille käyttöä. Irtoripsiset ihmiset kyynelehtivät tunneleihin hyytyneissä junissa. Lauseen loppuosan voi unohtaa, sillä ei ole merkitystä. Tärkeimmät sanat ovat irtoripsinen ja kyynelehtivä. Niitä ei voi ohittaa. Irtoripsiset ihmiset kyynelehtivät ja lämpötila vaunussa laskee. He kääriytyvät takkeihinsa ja turkkeihinsa. He koettavat tulla toimeen. He ovat tulleet kaikkialta eivätkä he todella ole tulleet kaikkialta. Mutta kun he katsovat toisiaan silmiin, irtoripsisiin tai ei-irtoripsisiin, he kuvittelevat tulleensa kaikkialta. Yhtä hyvin avaruudesta kuin maastakin. Ja minä kuvittelen olevani yksi heistä. Minä kuvittelen, että kannan kameralaukussa pientä kirvestä. Se on samalla tavoin melodramaattista kuin kyynelehtiminen. Kirves olkoon symboli. Pidän kirveistä, aina nähdessäni kirveenterän tunnen mielihyvää. Teflonlaminoidun kirveenterän nähdessäni tunnen vastenmielisyyttä, koska rauta on piilotettu muovin taakse. Koska pinta on toinen, on muotokin toinen. Miksi sinulla on kirves laukussasi, irtoripsinen nainen sanoo minulle. Koska tarvitsen sitä perillä, sanon hänelle. Emme ole koskaan perillä, hän sanoo. Tällä menolla. Olemme ikuisesti täällä. Joskus tarvitsen sitä, sanon hänelle. Et tarvitse sitä koskaan, hän sanoo. Sen ottaminen oli suurin tekemistäsi virheistä, hän sanoo. En tiedä, mitä hän ajattelee. Hän ei näytä ajattelevan, kuten ei kukaan ihminen. Kun katson itseäni ikkunasta en näytä ajattelevan.

Minä en pidä talonpojista.
En pidä lodenista.
En pidä hylkeistä. Ne ovat
liian pyöreitä nykyiseen maailmaan.
En pidä vuorenonkaloista. Minut
jätettiin lapsena vuorenonkaloon ja
siitä asti olen vihannut vuorenonkaloita.
En pidä perhospilvistä. En pidä lumipyrystä.
En pidä voitosta. Vihaan tappiota.
Ranskan vallankumous. Älä puhu siitä.
En pidä Jeannesta. En pidä linnunsiivistä,
olivat ne sitten voimakkaasti iskeviä tai
hiljaa. En pidä rakennuspuusepistä.
Näin lapsena sellaisen suutelevan äitiäni
ja siitä asti olen kammonnut niitä.
En pidä satunnaisuudesta, koska
siitä rakennuspuuseppä usein puhui.
Ehkä hän puhuu vieläkin, älä sinä puhu.
Hän mutisee siitä, hänen puheensa oli
mutinaa, josta saattoi erottaa aina
silloin tällöin sanan tai kaksi. En
pidä mutinasta, hiljaisuus on hirvittävää.
Hirvittävämpää on mutina. Vihaan mutinaa.
En pidä nöyryydestä. Rakennuspuuseppä
sanoi olevansa nöyrä ja silloin päätin, että
en koskaan ole itse nöyrä. Paitsi itseni
edessä. Sitä rakennuspuuseppä ei
koskaan olisi voinut sanoa. Sille hän
olisi punehtunut, hän olisi ollut raivoissaan,
satunnaisuus, hän olisi mutissut, suuri
ruletti, hän olisi mutissut ja äitini olisi
nyökkäillyt vieressä kuin aivonsa menettänyt,
satunnaisuus, rakennuspuuseppä olisi
mutissut, ja ruletti, ruletti, satunnaisuus,
ja äärettömyys, satunnaisuus ja ihminen,
siemen joka valuu, ja äitini olisi vieressä
nyökkäillyt kuin jokin hermoheikko.
Rakennuspuusepät ovat viheliäisiä, ja
ne kaikki kantavat samaa, miksi sitä nyt
sitten haluaakaan kutsua, ne kaikki ovat
joka tapauksessa aivan samaa materiaa,
vihaan niitä. Vihaan niitä pyhästi ja
epäpyhästi ja olen selvittänyt vihani
syyn. Ne ovat myrkkyä minulle, ja on
luonnollista että kammoan myrkkyä,
kammoan sitä mikä tuhoaa minut

He käärivät jalkansa lodeniin. He käärivät kätensä lodeniin. He käärivät kaiken paitsi päänsä ja jalkateränsä lodeniin. Edemmäksi. Heidän äänensä olivat matalia. Taajuudet olivat matalia. Taajuudet, jotka virtasivat heidän kurkuissaan ja suustaan, ja heidään rintaansa, ja kenkiensä pohjiin, olivat matalia. Noin 50 hertsiä. On yhtä lämmintä kuin lehmänvatsassa, kuulin yhden heistä sanovan. On yhtä kylmää kuin kuolleen lehmän vatsassa, joku vastasi hänelle

Olen tuhansia vuosia vanha totuus

Pää-ruumis-suhteeni on vaikea

Ensimmäinen sääntö: maanomistaja tulee aina tapetuksi.
Toinen sääntö: jos joku pelkää aseita, hän hankkii niitä
itselleen mahdollisimman paljon. Esimerkiksi nyt
Mannlicher-kivääreitä.
Kolmas sääntö: maanomistaja vaipuu kohtalonsa vuoksi,
siis sen, että hän tietää kuolevansa ennemmin tai myöemmin,
lievempään tai vaikeampaan hulluuteen. Hän kuvittelee,
että hänen täytyy suojella omaisuuttaan, ja maataan, ja hän
pelkää aseita ja hankkii niitä.
Neljäs sääntö: maanomistajan vaimo pitää lääkkeistä. Hän
pitää myös aseista. Kohtalokas yhdistelmä, joku voisi sanoa,
mutta ei lainkaan niin kohtalokas kuin epäonninen avioliitto
ja talvinen keskenmeno.
Viides sääntö: talvella kaikki jäätyy.
Kuudes sääntö: snapsilasit eivät jäädy.
Seitsemäs sääntö: ei muita ihmisiä lähellä. Ei koskaan.
Kahdeksas sääntö: maanomistaja ampuu aina takaapäin.
Yhdeksäs sääntö: vesi puhdistaa.

Arktiset orgiat

Talviorgiat

On olemassa kovin vähän sellaisia ihmisiä jotka eivät lainkaan tunne myrkkyjä

Haudan esiinkaivuu; sitä eivät eläimet tee

Palatakseni taas vanhaan kunnon hevoskuuriin

On olemassa suitsijaihmisiä, ja on olemassa valjastusihmisiä,
ja on olemassa ajoihmisiä, ja on olemassa piiskausihmisiä

Mutta tosiasiassa hän ei ollut suitsijaihminen

Nöyryyttä, jota voi tuntea suitsitun itsensä edessä

Hän on niin sanottu suitsijaihminen

Suitsijani nauroi raikuvasti, hänen naurunsa oli tosiaan kantava nauru, kaikkialle kantava ja puiden lehtiä ravistava. Samalla hän heilutteli suitsia kädessään ja kilisteli niiden renkaita ja kuolaimia

Kuvailkaamme häntä konserttona, ajassa vain hetken kestävänä.

Olisin voinut säästää itseni tältä, sanoin, mutta en säästänyt, olisin voinut säästää itseni tältä, sanoin, mutta päätin olla säästämättä itseäni ja siksi tein näin, päätin olla tekemättä niin kuin olisi ollut minulle hyväksi, ja tein näin, sanoin, päätin tehdä näin koska halusin säästää itseni

Sairaiden täytyy aina kulkea toisaalla.
Toisaalta: miksi ei vielä rikkoa ihoaan
piikkisillä oksilla

AJATUKSET
Minullakin on vasara. Minullakin on nauloja. Pieniä nauloja, jotka tuntuvat hyvältä suussa, liukenevat hitaasti. Ja suuria nauloja, joita pidetään nahkaisen naulapussin sisällä. Ne voisi hakata itsensä läpi keskeltä ja hyvin riittäisi.
   Ja minulla on moska. Sen kun iskee mihin tahansa, vaikka auton konepeltiin, voi hyvinkin ymmärtää mikä tässä maailmassa on vialla. Mikä siinä maailmassa on vialla josta tulin ja mikä tässä maailmassa on vialla jossa nyt olen.

Maailma, hevoset keskenään

Ainahan he ovat olleet hulluja, ennen
he kuitenkin vain kolkuttelivat niitä
portteja jotka he nyt ovat avanneet

Ainahan he ovat olleet järjettömiä,
ainahan heitä ajatellessaan on kavahtanut
ja heitä katsoessaan on kavahtanut
mutta nyt heitä ajatellessaan ja katsoessaan
on lähdettävä heti

He ovat aina olleet hulluja ja
he ovat aina olleet järjettömiä
ja heitä katsoessaan on aina
tehnyt mieli vain paeta jonnekin
hyvin kauas

Ainahan he ovat olleet hulluja
mutta nyt he ovat hullumpia
kuin koskaan, he ovat hulluja
ja syövät omaa hulluuttaan ja
juovat omaa hulluuttaan ja se
kerääntyy heihin

He ovat hulluja mutta
ainahan he ovat olleet
hulluja, nyt he ovat
hullumpia kuin koskaan
vaikka ainahan he ovat
olleet hulluja, enää he
eivät ole hulluja vaan
järjiltään, ainahan he
ovat olleet järjiltään
mutta kun järjettömyyttä
kasaa järjettömyyden
päälle ja hulluutta
hulluuden päälle

Hengenmurhaajat

Nöyryys, jota voi tuntea itsensä edessä.

Kaivosmiehet ovat kirppuja kupeilla

Kaivoksissa kuljetaan peräkkäin ja nähdään toisesta
vain liepeet

Kaivosmiehen elämä

Nojaa partaansa olematta matkalla minnekään

Tarvitsen lääkäreikseni Lain, Tuomarin ja Vapahtajan

Yö aukeaa
kultaiseen tuleen.

Sairaiden on kuljettava edellä.