Sepelilaatikko opettaa oikeanlaisiin nautintoihin

No kyllähän kaikki tietää mikä ässä on

Eiii hän ei voi tulla ilman metronomia,,,,,,,,,,

Lastenkirjani päähenkilön nimi on Alkalihalidi
Kirjoitan sitä niille lapsille joita minulla ei ole
Ne ovat mukavia lapsia, herttaisia ja iloisia
ja pukeutuvat samettitakkiin ja joskus eivät pukeudu
Kesällä ei tartte pitää housuja eikä talvella,
meillä on lämpimät talot täällä arktisen hysterian mailla

Alkalihalidi soitti kitaraa erittäin puhtain jauhoin kun tarpeeksi energiaa keskitetään värikeskuksiin, ennen kuin sen kiinni ottaa ansajaos tai tuulten iskuhoito, ennen kuin TRIGA vetää duurista pulssia hanhenkaulaa vasten tai lasityhjiö täytetään nitrogeenilla samalla mutisten kuivassa ilmassa, ennen kuin Io-plantaatio pannaan toteen keltaisen neitsyen kuviossa, ennen kuin Alkalihalidi ottaa kirveen käteensä ja muuttuu keltaiseksi johtuen optisesta kadoksesta, ennen kuin ionisoivat hiukkaset kohtaavat rypäleiden tahrimat sormet, ennen kuin Fresnelin kaavat soittavat kitaraa, ennen kuin höyry nousee pusilatkesta

Hänen hengitystään salpasi, hän aavisteli ihmeitä

Raskas neliömäinen talo aution pihan keskellä
Raskas neliöseinäinen talo aution pihan keskellä
Raskas neliseinäinen talo aution pihan keskellä

LUE PROOSAA
Tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana, tunsin hänen hajuvetensä tuoksun yhä voimakkaampana ja tapoin hänet ja vedin itseni jojoon

Alussa rikas perijätär murhataan koska häntä epäillään petturiksi
Lopussa köyhä kalastaja herää henkiin koska häntä pidetään totena

Linssiin viilaamisen vastakohta

Mutta jotkut: minä teen kasveja ja kasvatan pommin

Vaihtoehdot: tehdä pommi tai kasvattaa kasveja

Nuorukaisen silmät paloivat tyytyväinen vaikutuksen ei ollut liikkuttunut eikä hämmästynyt mitään herätti odottamatta toiveita kaikki tämä siksi hän lisäsi joka oli ainoastaan kahta vuotta nuorempi puuttui milloin ruusuvettä voihan taikinan vatkata ja asettaa haaleaan uuniin kuka oli tuo kuin koiranpennulla alkoi paukuttaa käsiään ja hiipi äänettömästi voi surua hän vietti osaavat tehdä alastomuudenkin hauskaksi rinta paljaana hengitti ja haukotteli pelannut palloa makeisten syöjä tervan savun ja tuulen musta tuuheakarvaiset koirat nopealla käsialalla kirjoitettu elegia mereenmennyt piirakat valmisti lämpöisin syleilyin jos tuli musta kärki alaspäin koirat kaivavat maata kaikki oli kumista epitimiarangaistus

Huomioitavaa on että en ole
taa vaon läpi hämärän
tavallaan härän matkan
Avaloniin läpi märän matkan
läpimärän matkan
valon saari Avalon
husaari valon
rivallon huutaa
härän matkan päästä

Ota käärmettä kädestä

Hju nai'a

Dundies
dun dies
dunn dies

Itsensä onnistuu puottamaan usein unessa tai
sitten humalassa

Enhän minä ole traagikko, minulla on makkara

Yks hailee

Suota
vuota tuota
juota
puota

Zik
xik
cik
sik
cic
zic
xic

Junassa aloin kuulla laulua mutta eivät ihmiset laulaneet

Mikä tahansa pyörivä, nyt olen sen ymmärtänyt

En ole peloissani
en eennnnn olee
peloisssaaani
eeeennn oleeeeee
peloissaaaaaaaaniii

Hehän seuraavat valoa, noita majakoita, tai sitten lasereita

Tohtorin talo oli rinteellä, ei ollut mitään rinnettä, vain ääni

Missä mä olen ollut

Minä olen koira ja vedän itseäni, vedettävä koira

Tuossahan on majavanpesä, ei se onkin vain heijastus auton tuulilasissa

Mutta siinä mielessä olen krokotiili että tykkään raadella kirjoja hampaillani

Olen krokotiili, enpä olekaan, en minä pidä lutakoista

Väännä pääsi kiinni, runoilija

Voisin muuttaa vuorille asumaan, harmi että ne ovat mielessäni niin runsaslukuisia, on vaikea valita minne asettua

Pysäköintitalothan ovat usein luolia

Krokotiilithan ovat jonkinlaisia mystikkoja

Voisin olla ystävällinen krokotiili

Enkä muuten ole kirjailija, hän sanoi kirjallisella äänellä

Pistä suu täyteen hunajaa ja sano ettet ole runoilija

En muuten ole mikään runoilija, en todella

Voisin muuttaa asumaan luolaan, en voisikaan, tai voisin, polttaisin puita

Kiihtyvän moottoripyörän kyydissä, se vie luolaan

Mistä helvetistä minä tiedän mikä on erehdys, jos minulta kysytään niin tämä ja tämä, ja nuo portaat, ja tuo kitara, ja tuo ääni, ja minä, ja tämä pimeys, ei olekaan

Olen syntynyt aamukasteen aikaan, en olekaan

Oikeastaanhan me olemme jonkinlaisia huolettomia kulkijoita, niin olemmekin

Oikeastaanhan olen maailman herra ja tiet kumartuvat edessäni, en olekaan

Valot välkähtelevät, eivät välkähtelekään

Tämä on jonkinlainen uhrimeno, eipä olekaan

Tuolla naisia, eivät ne olekaan naisia

Haluaisin tanssia krokotiilin kanssa

Tuolla ihmisiä, iloisia ja värikkäissä vaatteissa, eivät ne olleetkaan ihmisiä

Tuolla metsä, ei se ollutkaan metsä

Tuolla kohosi kukkula, ei se ollutkaan kukkula

Kosmoksen parturi

Usein kun koetan rauhoittaa itseäni mutisen itselleni: ajattele Abu Cardinal -kelan räjäytyskuvaa

Koska demonit opastivat heitä, ja Saatana

Mutta eivät he sitä niin tarkoittaneet, niin vain kävi

Minulle koetettiin tehdä samoin mutta ei perheeni ja siksi

Kissa

Popcornia ja vihreätä Kool-Aidia aa

Koska he yrittivät hajottaa hänet, ensin hänen äänensä alkoi hajota ja sitten hänen mielensä alkoi hajota j a

Sain uuden modernin taiteen museon toimimaan, siinä se nyt on, tuosta vaihdetaan öljyt

Kaikkea voi toki kokeilla, piirtäväthän jotkut hiilellä kotkan otsaansa

Mutta onhan hän tatuoinut rintakehäänsä kissanpään, siinä se katsoo, mitä siitä, se ei auta pakkaamaan laskuvarjoa sen paremmin

Tämähän on eräänlainen kauha jolla minä kauhon keittoa mutta keitto ei olekaan keittoa ja se on minulle yllätys

Hän on kuin rinkeli

Taidan kaivaa itseni maan alle ja peitellä heinillä

Nokkela poika – luokan huippuja, sai viisi lehvää eri aineista lukuvuoden lopussa, nyt on keskittynyt lähinnä koristelemaan huonettaan niin että se mahdollisimman paljon muistuttaisi kapteenin hyttiä

Jos ei hän olisi kuollut, olisi hän vieläkin tässä, syömässä papuja ja kävelemässä vessaan, syömässä papuja ja mutisemassa itsekseen, olenkin erehtynyt, siinähän sinä oletkin

Hän kehittelee öljyssä kasvavia sieniä

Teidän tulee olla tutkan kaltaisia

Katsokaa tutkaa, kuinka väsymättömästi se pyörii ympäri, ympäri

Job-keskus

Jobin nautinnot

Olenko minä poliisista, joudun toistuvasti kysymään itseltäni

Kirjoituskoneet pyrittiin tekemään kranaattikeskityksen kestäviksi

Tissier

Totuus, mitä se on, onko se niin kuin lumi

Lakanoihin on kirjailtu: jätä tämä taaksesi

Ja erityisesti runoilijat

Nykyään kirjailijat ja käsikirjoittajat käyttävät tiedustelulennokkeja

Kaikissa sisäkatoissa lukee: ei ole muuta kuin me, me olemme voittamattomia

Pakkasin laskuvarjoni, tietysti pakkasin laskuvarjoni, ei mitään tärkeämpää ole maailmassa, laskuvarjo ja sen huolellinen tunnusteleminen, laskostaminen, jokaisen ompeleen ja langan tarkistaminen, sen näkeminen, ja nyt tarkoitan näkemistä henkisessä mielessä, tietysti pakkasin laskuvarjoni, pidin nyörejä suussani ja varmistin jokaisen hakasen toimivuuden ja samalla sopotin itselleni sanoja ja äänteitä kunnes keppi osui niskaani, sopotin ja sopotin mutta nyt vain mielessäni, ja juuri sinä hetkenä ymmärsin että voidakseni nähdä toimiiko laskuvarjo minun täytyi katsoa toisaalle, minun täytyi lopettaa erehdyttämästä itseäni, ja sen vuoksi meitä kaikkia koulutetaan nyt pakkaamaan laskuvarjo selkämme takana, pimeässä, tähtitaivaalle tuijottaen

Hän pelasi pesäpalloa juuri siksi että oli kierosilmäinen

Hedelmän tai vihanneksen laadun tunnistaa helposti tarkistelemalla sen siemeniä

En tiedä oliko se aurinko joka minua lämmitti

Olen tuskin käynyt ulkona näinä viimeisenä kymmenenä päivänä

Heiltä kestää tunti ja 15 minuuttia tuoda pöytään pullo sitruunalimonadia, kun katsot heitä, he näyttävät pysähtyneiltä ja jos jatkat katsomista, he hiljalleen muuttuvat harmaiksi ja lopulta hajoavat kuin rikkirepeävä sementtisäkki

Hidastelevat tarjoilijat

Hän nauttii kaikesta roskalavan tyylisestä

Parturit ovat viheliäisiä, heidän ainoana todellisena tehtävänä on kuiskata valheita ihmisten korviin

Hän hyppäsi parturiin niin kuin heinäsirkka

Hän astui parturiin ja hänestä tuli ensin ratsutilallinen ja sen jälkeen hmm, sen jälkeen hänestä tuli vainaa

Hän astui parturiin ja hetkessä hänestä tuli ratsutilallinen, tuollainen rauhallisesti pitkin saapasaskelin maataan kuljeskeleva hylkiö

Hän astui parturiin ja tuli syödyksi

Hän astui parturiin ja tuli sokeaksi hän astui parturiin eikä se ollutkaan parturi vaan toinen valtio

Hän astui parturiin ja kuoli

Hän nyt murehtii aina oli lautasella sitten mitä hyvänsä

Mihin minä sitä tarvitsen, minullahan on linna

Hän vain tuli kerran, osoitti sinnepäin, mumisi upo, upo, upo, ja teki käsillään sarvet päänsä päälle

Kuuromykkä aloitti nämä huhupuheet

Hän ei lainkaan pitänyt siitä, että ihmiset kyselivät: ketkä sinun kanssasi ovat juoneet teetä? Tavalliset kunnon ihmiset, hän vastasi, kurtisti kulmiaan ja vaipui hiljaisuuteen

Tuolla on katto – tuolla: sieltä reiästä pöllähtää savupilvi

Jokaisella yskäisyllä hänen suustaan pöllähti savupilvi

Hänen nenänsä oli kuin tikan nokka ja hän yski alituiseen

Uskotkos minua

Kärpäset kasvattavat lukuaan

Ja sitten leivotaan kaalipiirakkaa

Ja aamulla hän juoksee, kuin lammas, ja ostaa piparminttukeksejä ja antaa niitä voipuneelle vaimolleen

Sitä paitsi vaikka kieliä ei olisi jäljellä yhtäkään, voi silti hakata kitaran kylkiä ja kantta

Siitä on kieliä rikki, tottahan se on, mutta ei sillä ole merkitystä

Mutta kunhan hän saa pari lasillista, niin heti hän istuttaa vaimonsa tuoliin ja panee rämpyttämään kitaraa

Isä Vukol

Sanotaan vain: sellaisia ihmisiä on

Minua ei enää seurata

Sitten voin herätä Polynesiassa

Rakennan lautan kaisloista ja menen merelle nukkumaan

Äh, myyrä

Alan käymään

Muistelen kaihoten sitä viininpunaista samettitakkia jonka äitini minulle ompeli kun olin kolmen vanha

Hän vaikutti hyvin todelliselta ollakseen tuollainen

He puhuvat onnistumisesta niin kuin se olisi epäonnistumista, ja epäonnistumisesta niin kuin se olisi onnistumista

Tuntematon voima vetää sitä pitkin autoja, ihmisiä, mitä tahansa.
Katolla makasi juopuneita, jotka olivat vetäneet hattunsa otsansa
tai korvansa päälle. Juopuneet ikonimaalarit. He olivat eräänlaisia
maaliin upotettuja riepuja, jotka tippuivat pisaroita. Auto, silloin
kun se on hyvä, kuulostaa hevoselta, ja hevonen, silloin kun se on
hyvä, kuulostaa ihmiseltä. Nämä lehtevät ja rehevät alueet kantavat
kupeillaan kaikkea. Hän sekoitti teehensä puoli ruokalusikallista
jauhettua espanjankärpästä. Se sai sen maistumaan lupaavalta ja
anteeksiantavaiselta. Nuorukaiset olivat laihoja, sen näköisiä kuin
usein tuollaiset nuorukaiset ovat, heidän nahkansa ja lihansa oli
pingotettu tiukasti ja pysyi vielä kimmoisana. Missä esimerkiksi
kaksitoista viisainta miestä viettää aikaansa, missä he vaeltavat
metroissa, tai missä he ovat painaneet päänsä lasia vasten. Mikään
tuskin voi voittaa sitä tunnetta; mikään tuskin voi voittaa sitä
tunnetta. Naisen kengissä oli valkoiset korot. Mikä on ero jumalat-
taren ja naisen välillä? Hän sekoitti teetään ensin myötäpäivään,
sitten vastapäivään ja sinä aikana aurinko ehti laskea kuusen taakse.
Minähän olin lääkäri, mutta sitten aloin maalata ikoneja ja lopulta
hävisin kokonaan. Minusta tuli yksi noista tiukkanahkaisista nuoru-
kaisista, ja minäkin täytin keuhkoni syvällä rauhalla ja annoin sängyn
natista ja heilahdella puolelta toiselle. Se oli yksi aamu, yksi tuollainen
aamu, jolloin suon tuoksu tuli sisään toisesta ikkunasta ja toisesta ikku-
nasta minä olin valmis hyppäämään jokainen hetki. Hän makasi lakanaan
kääriytyneenä. Sinä aikana aurinko ehti nousta ja laskea useita kertoja,
ja hän nousi välillä, teki jotakin, hävisi näkyvistä ja kuitenkin aina palasi.
Aina silloin kun hän ei ollut täällä, hän oli valkoista aivan hienoa jauhetta,
joka nousi pienestäkin henkäyksestä ilmaan. Hän veti rauhoittavaa ja
syvää valkeata savua syvälle keuhkoihinsa ja hengitti nopeammin. Hän
oli jonkinlainen henki, hänet oli kuvattu monissa kuvioissa, suo muistutti
häntä siinä, että suohonkin saattoi haudata miltei mitä tahansa. Hän
söi ja puhui ja hänen äänensä muistutti hänen rintojaan, tai sitten hänen
rintansa muistuttivat hänen ääntään kun ne nousivat yläpuolelleni ja
aloittivat. Minähän olin ensin lääkäri, ja sitten minusta tuli ikonimaalari,
ja sitten minä olin tässä. Olin ollut lääkäri, ja ikonimaalari, ja sitten olin
noussut, kenties jonkin auton alta. Hän katsoi ja katsoi niin kuin katsova.
Kuinka surullisesti vesi osuu suihkukoneeseen, hän sanoi. Kuinka surulli-
sesti suihkukone osuu veteen, hän sanoi ja henkäisi. Kuinka... Sitä jatkui
tuntikausia. Hän osasi pyörittää päätään ympäri niin kuin pöllö. Se oli
helppo käsittää, olin törmännyt häneen eräässä pienessä kuppilassa ja
hän oli silloin pitänyt päätään paikallaan. Yht'äkkiä sinä vain puhut
jotakin aivan kuin maailma olisi sinun, ja ihmiset katsovat sinua ja
pyörittävät päätään. Näine ajatuksineni astuin kappeliin. Katselin ovea,
joka oli sisäpuolelta vuorattu sinisellä nahalla ja koristettu koukeroisin
tikkauksin. Aivan kuin se olisi ollut minua varten, tai aivan kuin minun
sormeni olisi tehty koskettamaan sitä. Ei mitään, pelkkää elotonta ja
tiukaksi kiristettyä lehmänvuotaa. Parkittu kenties Italiassa, värjätty
kenties Italiassa. Koskettelin kasvojani ja koetin miettiä. Tämä oli
jonkinlainen ovi, joka liikkui ilman että sitä tarvitsi koskettaa. Mies,
vanha mies jonka kasvot lieri peitti, veti köydestä ja se puolestaan sai
oven aukeamaan. Hän huljutteli vesilasiaan ja katsoi minua mutta ei
silmillään. Me makasimme jollakin katolla, hän oli onnistunut työntä-
mään vodkapullon hihaansa ja sen vuoksi me olimme siinä. Hän oli
jonkinlainen kaiku tai etäinen, kallioiden väliin jäävä moottorien ääni.
Hänen äänensä pyöri minun kallossani, ja minun kalloni puolestaan
oli hänen rintojensa ympäröimä. Suudella pyhää ristiä. Suudella ristiä.
Ihastuttava morsiameni, hellä morsiameni. Hän nousi ylös kivisiä
portaita, pyyhki hihallaan otsaansa ja katseli kumpaankin suuntaan.
Ei mitään. Hänen sielunsa oli jonkinlainen hapanleipä. Hänen sielunsa
muistutti haukkaa, jonka silmät. Hänen sielunsa muistutti ihmissutta.
Sormessaan tuolla naisella oli suuri smaragdi. Nuori mies käveli ohi ja
puristi vatsaansa niin kuin haluaisi pakottaa sieltä jotakin takaisin
suuhunsa. Pöly nousi äänettöminä pilvinä hänen jalanjäljistään.
Smaragdi näytti valon niin kuin se olisi ollut hänen omansa. Hän oli
jonkinlainen valo. Sitten hän kaivoi farkkujensa taskusta vaivalloisesti
sormiaan ojennellen muutamia ryppyisiä seteleitä ja antoi ne hänelle.
Ikkunan ohitse putosi jotakin. Hän tunsi smaragdin painuvan kaulaansa
vasten ja ymmärsi olevansa jonkinlainen ohuesta nahkasta tehty kenkä,
jonka kärki oli painunut hiukan sisäänpäin. Koivujen oksat riippuivat
heidän yläpuolellaan. Joessa hypähtelivät kalat, ja linnut syöksyivät
syvälle veteen. Paholainen, hän ajatteli ja hieroi silmiään. Nainen
oli pukeutunut, katseli häntä ja mutisi jotakin. Ei ole hyvä uneksia
päiväaikaan, kirjoituksissakin sanotaan: unohda keskipäivän paholainen
äläkä anna sen johtaa sinua harhaan. Pelasta meidät keskipäivän
paholaiselta. Nainen näytti kenties kuokalta, jonka terän multa, hiekka
ja kivet ovat hioneet aivan hopeankirkkaaksi. Hän säteili kauneutta
ja suloutta, ja hän istui sängyn laidalla tuoksuen joltakin kosmeettisilta
aineilta, valaanrasvalta. Hän söi hapankaalia pieneltä lautaselta aivan
pienellä haarukalla. Mutta hän astui kappeliin ja tunsi sisältään
lennähtävän hätääntyneen lepakon. Ihmisillä täytyy olla tarkoitus,
heidän täytyy olla tässä, ja silläkin täytyy olla tarkoitus, että he
kaikesta keksivät kiertoilmauksia. Hän antoi sen vieressään makaa-
valle miehelle ja katseli sinistä taivasta. Luumumehua. Hänen tummien
silmiensä samettimaa. Hänen ohuet, syvänpunaiset huulensa, joiden
ylle viikset käpertyivät, ja hänen lainehtivat, vaaleat hiuksensa, jotka
olivat herättäneet useamman kuin yhden nuoren naisen salaiset halut,
tai vanhemmankin naisen, niin naimisissa olevan kuin eronneenkin,
niin lesken kuin vastarakastuneen. Ehkä hän koostui noista loputtomista
henkäyksistä, änkytyksistä ja poskien punertumisista. Ehkä hänen
lasissaan ei ollut vodkaa vaan kirkkaita ajatuksia, ehkä hänen otsansa
takana ei ollut mitään, pelkkä suloinen tyhjyys joka veti puoleensa niin
naisia kuin miehiäkin.

Tummansininen silkkipaita, myssy vedettynä toisen korvan päälle

Hänen täytyi säästää kenkiään, ne olivat uudet, ja siksi hän oli ripustanut ne nauhoista kaulaansa

Miksi he puhuvat niin kuin vettä täynnä olevat säkit

Nauttii siitä että saa hakata kepillään mitä hyvänsä

Ensin sahailet ja asettelet lautoja ja sitten oletkin tehnyt kappelin

Täällä tuoksuu ruudilta

Lapsena parhain ystäväni oli kirurgi

Me näemme, hyvä ystävä, että sinäkin olet yksi meistä; kerro mitä olet nähnyt, mitä olet kuullut, mitä ihmiset puhuvat

Tosiasia: esimerkiksi munakas kunhan se vain on tyystin hyytynyt

Kuoleman jälkeen minusta tulee hyvä

Miksi hatut ylösnousevat

He olivat koko sukukunta loistavia ja melankolisia kuhnureita

Ennevirasto

Hyvänhaju

Helvetin paskat ja teidän tosiasioiksi hyytyneet luonteenpiirteenne

Raivostuneisuuteni ei vedä mitään vertoja tyyneydelleni

Hän on paitahihasillaan, parta ajamattomana, niistää käsiinsä ja sylkee lattialle ja kutsuu kaikkia asioita niiden oikeilla nimillä

Kaikessa julkaisutoiminnassa pitäisi siirtyä joko täydelliseen nimettömyyteen tai pseudonyymien käyttöön

Kaikesta nykyisestä julkaisutoiminnasta pitäisi luopua ja kirjalliset teokset voisi helposti ja yksinkertaisesti julkaista verkon kautta, vailla mitään idioottimaisia pyyteitä, vailla paskanjauhamista ja vailla markkinamiehiä

Kuten sanottua, taiteen saavutukset sikäli kuin sellaisista voi puhua, kuuluvat ihmiskunnalle ja myös koko kosmokselle eikä niistä pidä maksaa mitään palkkaa, palkkiota tai myöntää palkintoja

Upota sen pää kokonaan altaaseen, nainen sanoi hänelle.
Upota sen pää kokonaan altaaseen ja anna sen nähdä sumu,
ja valo, ja pimeys, ja varjot, ja kyyhkyt, ja lopulta olla prinsessa,
jonka rakastajattaret yksi toisensa jälkeen hyppäävät jokeen.
Talonpoikainen sydämellisyys oli tiessään. Hän veti mustan
myssyn tiukemmin päänsä ympärille ja hieroi yhteen käsiään.
Hän kuvitteli olevansa vaeltaja, ja vaeltavansa laajalle,
tekevänsä toisinaan pieniä töitä ja viettävänsä toisinaan
aikaa paossa metsässä. Silloin kun oli tullut tehtyä jotakin
hyvää. Upota sen pää kokonaan veden alle, nainen sanoi,
muuten me emme ole yhtä perhettä. Hän puristi pehmeätä
niskaa ja painoi pään veden alle, lapsi pärski kuin sihteerikkö
eräänä iltana. Lopulta nainen laittoi radion päälle ja hän
tyynnytteli lasta olkapäällään, keinutti sitä ja kuunteli sen
hengitystä. Nukkuva kaunotar lapsi oli myöhemmin. Hän
veti köydestä ja kuunteli pronssisen kellon soittoa, satoi, oli
vuoden viimeinen päivä, oli vuoden ensimmäinen tai viimei-
nen päivä ja hänen takkinsa oli märkä. Ei muuta kerrottavaa,
hän sanoi. Kaikki tapahtui kuten edellisenäkin päivänä, kaikki
hyppäsi yksi kerrallaan jokeen. Lopulta ihmiset itkivät kellon
soittoa koska se alkoi sattua heidän kaulansa elimiin. Ihmisen
kurkku jäljittelee jokaista ääntä eikä mikään voi jatkua loput-
tomiin ilman särkyä. Yleensä ovenpielet oli kaiverrettu hyvin
kiehtoviksi kuvaelmiksi. Yhdessä oli papin vaimo, joka suuteli
samovaaria ja hänen takanaan ahkeroi nuori miespalvelija.
Lopulta papin vaimo nousee, kaiken loputtua, kaataa teetä ja
antaa itsensä ja palvelijan rauhoittua sumuiseen, kauniiseen
olemassaoloon. Talon päädyssä, aivan miltei katonrajassa, oli
yksi kahdeksankulmainen ikkuna. Siihen hän ei katsonut. Hän
veti myssyä tiukemmin päähänsä ja kietoi takkia tiukemmin
ympärilleen. Kukkulalta kukkulalle, puskasta puskaan, joelta
joelle. Nuoret miehet hyörimässä ympäriinsä, auringonkukkien
siemenet jotka halkesivat auki. Nuoret miehet jotka hyppäsivät
jokeen, nuoret miehet jotka sitten hävisivät jonnekin miettimään
toisen kerran. Vuodet ovat menneet, ne ovat menneet, ja minusta
on tullut vanha, nuoruus on mennyttä ja vanhuus on mennyttä
ja minut kiedotaan pellavaan ja laitetaan mäntyarkkuun. Sitten
pääsen täältä. Kunhan he ensin ovat katsoneet kasvojani ja
sanoneet sanansa. Kukkien poimiminen antoi hänelle voimaa.
Hän oli kerännyt suuren kimpun, purppuraisia ja sinisiä kukkia
ja kolme valkoista tähdenmuotoista kukkaa. Tässä olemme me,
hän sanoi ja osoitti kukkia. Hän ei tuntenut edes itikoiden pistoja
ja antautui kokonaan. Me olemme olleet olemassa vuosituhansia.
Nyt vain olemme kohdanneet toisemme. Hän katsoi kenkiä,
joiden kärjissä oli pienet punotut koristeet. Punaiset koristeet.
Hän katsoi pöydän ylitse ja hikipisarat kihosivat hänen otsalleen.
Seinät oli vuorattu alumiinisin levyin, jotka oli hiottu aivan
kirkkaiksi. Mikä tahansa täällä sai ylleen ei mitään viatonta. Ei
mitään sen kaltaista kuin valkoiset kukan terälehdet. Ei mitään
sen kaltaista kuin puu, joka lämmittää. Hikipisarat valuivat
hänen otsallaan ja poskillaan ja otsansa sisällä hän tunsi
jatkuvasti vain kuumenevan tulen. Tämä oli se, ja sitten
luumumehu valui hänen päälleen ja viilensi häntä. Kaikki oli
hyvin ja tuoksuvaa ja onnellista. Kolme valkeata kukkaa. Ei
hämähäkkiä, joka pysyi liikkumattomana katonrajassa,
verkkonsa laidassa, imettyään itsensä täyteen kärpäsiä. Ei
koiraa, joka työnsi kuonoaan hänen kättään vasten ja vingahti
kun hän puristi kätensä sen kuonon ympärille. Nainen pesi
pyykkiä sinkkiämpärissä. Mitä perkelettä tahdon, onko hän
kaunis? Eikö hän rakasta minua? Hän pyyhki kyyneleitä. Hän
puristi naista itseään vasten ja tunsi hänen kuumuutensa
ja tunsi hänen oksansa, joilla lauloi lintuja. Kirkossa tuoksui
suitsukkeelta ja tuoreilta hartsisilta männynoksilta, kenkälan-
kilta ja mehiläisvahalta. Taivaan Kuningatar jonka edessä enkelit
kumartavat. Auton torvi ei toiminut, siksi mitään ei tapahtunut.
Jos se vain olisi toiminut, tai jos hänellä itsellään olisi ollut torvi,
jota hän olisi voinut puhaltaa ikkunasta. Ei hän nähnyt pimeyttä,
koska auton lamputkaan eivät toimineet. Mutta silti hän ajoi,
koetti pitää mielensä ja henkensä noin kaksikymmentä metriä
auton edessä jotta hänellä olisi edes vähän aikaa toimia. Kaikki
meni hyvin, koska mikään ei toiminut. Hän pysäköi auton ja
istui miettien kolmea kukkaa. Hän kaivoi taskustaan tupakkaa,
kääri savukkeen, sytytti sen ja mietti kolmea kukkaa. Huna-
jantuoksuinen aamukaste hänen ihollaan. Myrsky, tiikeri jonka
viereen hänen täytyi asettua ja katsoa sen keltaisiin silmiin. Susi
joka yritti saada hänet kiinni. Hän astui ulos autosta, paiskasi
oven eikä se mennyt kiinni. Hän potkaisi sitä, paiskasi sen
uudestaan eikä se mennyt kiinni. Hän jätti oven raolleen ja
poistui hämärään. Nuori mies käveli ohitse ja vilkaisi autonovea.
Nuori nainen käveli ohitse nuoren miehen kanssa ja he kumpikin
vilkaisivat ovea ja löivät iloisesti toistensa selkiin. Koira käveli
ohitse ja vilkaisi ovea ja tuli nuuskimaan raosta ja häipyi
sitten puolijuoksua. Vanha mies käveli ohitse eikä vilkaissut
ovea eikä ylipäänsä vilkaissut mitään vaan ainoastaan käveli.
Nuori mies käveli ohitse kolmen muun nuoren miehen kanssa
eikä kukaan heistä vilkaissut ovea vaan joi vain oluttölkistään.
Joku vihelsi ja ääni kaikui talojen seinistä ja autoista. Joku vihelsi
uudestaan, nyt hiukan korkeammalta. Sitten ei mitään. Hän
kaatoi toisen lasin vodkaa, keräsi veitsellä lautaselleen ison kasan
paistettuja sieniä ja tuijotti tyttärensä selkää. Tytär puolestaan
katsoi televisiota. Hän oli hiukan pullea, hänen niskansa liha oli
miltei valkoista ja siinä oli ruskeita pilkkuja. Poika kietoi farkku-
takkia tiukemmin ympärilleen. Satoi. Olimme jossakin sitruu-
noiden ja vodkan tienoilla, eräänlaisessa suljetussa piirissä.
Meitä ympäröi sienten aiheuttama henkien parvi. Maito, hän
sanoi, mutta ei lehmän vaan vuohenmaito. Vuohenmaitoa, hän
sanoi ja maiskutti suutaan. Vuohet on keksitty Siriuksessa.
Vuohet puhuvat kielellä, joka on hyvin miellyttävää kuultavaa.
Puheenaiheet ovat tavanomaisia: henkiset asiat, eroottiset asiat,
tavanomaiset sattumukset, muiden vuohien asiat, ruoka,
juoma, ja ihmiset. Kaikkien tyttöjen silmät kiiltelivät, oli vaikea
sanoa johtuiko se kuolemanhalusta vai elämänhalusta. Oli vaikea
sanoa, johtuiko se ehkä kuiskauksista vaiko huudoista. He olivat
enemmän kuiskaavia, toiset heistä, ja enemmän huutavia, toiset
heistä. Toiset heistä puolestaan ilmaisivat itsensä kehittyneen
kuvakirjoituksen avulla.

Se on oikein: se on väärin

Suopursut aiheuttavat erehdyksiä

Sadetin joka on yhteydessä planeettoihin

Todellinen sadetin

Hermopoliksen sadettimet

Hermopolis

Heinäsirkat jotka ovat ovia

Hänen jäsenissään oli järistysten poikasia

Hän valitsi mielummin miljoonat jumalat ja palvoi miljoonia henkiä

Nainen oli taitavasti sanojen muotoinen

Eivät hänen varpaansa voisi liikkua

Ei hän koskaan nähnyt yötä

Kuihtunut ruoho ei ole erehdys

Kiihkomielinen hän ei ollut mutta suli jumalattaren tähden

Kuinka juotos on mahdollinen

Tunnen kuin liikkuisin hevoshaassa

Kipinöitsevät luusi

Rintasi sykki hetken

Metsälammen rannalta hän löysi kukan ja silitti sen lehtiä

Otsa vasten puuta

Silitän kasvojani

Katoan kinoksien keskelle

Joka ei ole enää täällä ja joka on minussa

Kipinöiden kautta toisaalle

Mesiangervot

Teen hautuessa

Näkymättömyydestä minulla ei ole paljoa kerrottavaa

Poika nukahtaa sadunlukuun

Kimppu ketoneilikoita

Myrkkyä joka saa silmät vettymään ja kurkun miltei kuroutumaan umpeen

Miten vitussa ne aina naittavat kuvaan musiikin joka repii sen ja musiikkiin kuvan joka ei aukene onkaloksi

Kylmää kusta

Paskaa joka ei voi ravita mitään eikä ketään

Miten se on mahdollista

Kuka helvetin perkele kykenee edes kirjoittamaan sellaista

Vittua joka ei ole vittu vaan pelkkä perkeleen kaiku

Perseen kuuluu olla muodokas ja puristeltava eikä tuollainen helvetin kumiseva pitsisuo

Pelkkää kopisevaa persettä

Inhottavuutta

Paskaa joka on kovetettu hartseilla ja lakoilla

Vihoviimeistä draamaa

Helvetin lyijyisiä ongenpainoja

Valualumiinia joka puristaa ihmisestä kyyneleitä

Saastaiseen kaapuun käärittyä valualumiinia

Itkettäviä valheita

Vastenmielistä itkettävää paskaa

Pelkkä banaalien ja sietämättömien kuvioiden marssi

Eihän hänellä ole edes arpia naamassa

Tänään olen vain sähissyt

Suuri sammakko, liki hänen itsensä kokoinen, istui hänen takanaan olevalla tuolilla valkeana kuin päivä

Parturi

Juoksen mielessäni

Helvetti

Hän on kellarirotta ja jalo maantierosvo

Sanohan toki meille, miksi niin itket ja sydämessäsi murehdit

Miten ihanan, rakastettavan kuningattaren vielä kerran saammekaan

Pingottuneita ne ovat kaikki

Tavattoman puhdas enkelihahmo ja kauttaaltaan katala roisto löivät korttia

Näin äsken aaveen, se iski kiven kesämökin ikkunasta sisään

Mulkoilevia silmiä, puristettuja nyrkkejä