Upota sen pää kokonaan altaaseen, nainen sanoi hänelle.
Upota sen pää kokonaan altaaseen ja anna sen nähdä sumu,
ja valo, ja pimeys, ja varjot, ja kyyhkyt, ja lopulta olla prinsessa,
jonka rakastajattaret yksi toisensa jälkeen hyppäävät jokeen.
Talonpoikainen sydämellisyys oli tiessään. Hän veti mustan
myssyn tiukemmin päänsä ympärille ja hieroi yhteen käsiään.
Hän kuvitteli olevansa vaeltaja, ja vaeltavansa laajalle,
tekevänsä toisinaan pieniä töitä ja viettävänsä toisinaan
aikaa paossa metsässä. Silloin kun oli tullut tehtyä jotakin
hyvää. Upota sen pää kokonaan veden alle, nainen sanoi,
muuten me emme ole yhtä perhettä. Hän puristi pehmeätä
niskaa ja painoi pään veden alle, lapsi pärski kuin sihteerikkö
eräänä iltana. Lopulta nainen laittoi radion päälle ja hän
tyynnytteli lasta olkapäällään, keinutti sitä ja kuunteli sen
hengitystä. Nukkuva kaunotar lapsi oli myöhemmin. Hän
veti köydestä ja kuunteli pronssisen kellon soittoa, satoi, oli
vuoden viimeinen päivä, oli vuoden ensimmäinen tai viimei-
nen päivä ja hänen takkinsa oli märkä. Ei muuta kerrottavaa,
hän sanoi. Kaikki tapahtui kuten edellisenäkin päivänä, kaikki
hyppäsi yksi kerrallaan jokeen. Lopulta ihmiset itkivät kellon
soittoa koska se alkoi sattua heidän kaulansa elimiin. Ihmisen
kurkku jäljittelee jokaista ääntä eikä mikään voi jatkua loput-
tomiin ilman särkyä. Yleensä ovenpielet oli kaiverrettu hyvin
kiehtoviksi kuvaelmiksi. Yhdessä oli papin vaimo, joka suuteli
samovaaria ja hänen takanaan ahkeroi nuori miespalvelija.
Lopulta papin vaimo nousee, kaiken loputtua, kaataa teetä ja
antaa itsensä ja palvelijan rauhoittua sumuiseen, kauniiseen
olemassaoloon. Talon päädyssä, aivan miltei katonrajassa, oli
yksi kahdeksankulmainen ikkuna. Siihen hän ei katsonut. Hän
veti myssyä tiukemmin päähänsä ja kietoi takkia tiukemmin
ympärilleen. Kukkulalta kukkulalle, puskasta puskaan, joelta
joelle. Nuoret miehet hyörimässä ympäriinsä, auringonkukkien
siemenet jotka halkesivat auki. Nuoret miehet jotka hyppäsivät
jokeen, nuoret miehet jotka sitten hävisivät jonnekin miettimään
toisen kerran. Vuodet ovat menneet, ne ovat menneet, ja minusta
on tullut vanha, nuoruus on mennyttä ja vanhuus on mennyttä
ja minut kiedotaan pellavaan ja laitetaan mäntyarkkuun. Sitten
pääsen täältä. Kunhan he ensin ovat katsoneet kasvojani ja
sanoneet sanansa. Kukkien poimiminen antoi hänelle voimaa.
Hän oli kerännyt suuren kimpun, purppuraisia ja sinisiä kukkia
ja kolme valkoista tähdenmuotoista kukkaa. Tässä olemme me,
hän sanoi ja osoitti kukkia. Hän ei tuntenut edes itikoiden pistoja
ja antautui kokonaan. Me olemme olleet olemassa vuosituhansia.
Nyt vain olemme kohdanneet toisemme. Hän katsoi kenkiä,
joiden kärjissä oli pienet punotut koristeet. Punaiset koristeet.
Hän katsoi pöydän ylitse ja hikipisarat kihosivat hänen otsalleen.
Seinät oli vuorattu alumiinisin levyin, jotka oli hiottu aivan
kirkkaiksi. Mikä tahansa täällä sai ylleen ei mitään viatonta. Ei
mitään sen kaltaista kuin valkoiset kukan terälehdet. Ei mitään
sen kaltaista kuin puu, joka lämmittää. Hikipisarat valuivat
hänen otsallaan ja poskillaan ja otsansa sisällä hän tunsi
jatkuvasti vain kuumenevan tulen. Tämä oli se, ja sitten
luumumehu valui hänen päälleen ja viilensi häntä. Kaikki oli
hyvin ja tuoksuvaa ja onnellista. Kolme valkeata kukkaa. Ei
hämähäkkiä, joka pysyi liikkumattomana katonrajassa,
verkkonsa laidassa, imettyään itsensä täyteen kärpäsiä. Ei
koiraa, joka työnsi kuonoaan hänen kättään vasten ja vingahti
kun hän puristi kätensä sen kuonon ympärille. Nainen pesi
pyykkiä sinkkiämpärissä. Mitä perkelettä tahdon, onko hän
kaunis? Eikö hän rakasta minua? Hän pyyhki kyyneleitä. Hän
puristi naista itseään vasten ja tunsi hänen kuumuutensa
ja tunsi hänen oksansa, joilla lauloi lintuja. Kirkossa tuoksui
suitsukkeelta ja tuoreilta hartsisilta männynoksilta, kenkälan-
kilta ja mehiläisvahalta. Taivaan Kuningatar jonka edessä enkelit
kumartavat. Auton torvi ei toiminut, siksi mitään ei tapahtunut.
Jos se vain olisi toiminut, tai jos hänellä itsellään olisi ollut torvi,
jota hän olisi voinut puhaltaa ikkunasta. Ei hän nähnyt pimeyttä,
koska auton lamputkaan eivät toimineet. Mutta silti hän ajoi,
koetti pitää mielensä ja henkensä noin kaksikymmentä metriä
auton edessä jotta hänellä olisi edes vähän aikaa toimia. Kaikki
meni hyvin, koska mikään ei toiminut. Hän pysäköi auton ja
istui miettien kolmea kukkaa. Hän kaivoi taskustaan tupakkaa,
kääri savukkeen, sytytti sen ja mietti kolmea kukkaa. Huna-
jantuoksuinen aamukaste hänen ihollaan. Myrsky, tiikeri jonka
viereen hänen täytyi asettua ja katsoa sen keltaisiin silmiin. Susi
joka yritti saada hänet kiinni. Hän astui ulos autosta, paiskasi
oven eikä se mennyt kiinni. Hän potkaisi sitä, paiskasi sen
uudestaan eikä se mennyt kiinni. Hän jätti oven raolleen ja
poistui hämärään. Nuori mies käveli ohitse ja vilkaisi autonovea.
Nuori nainen käveli ohitse nuoren miehen kanssa ja he kumpikin
vilkaisivat ovea ja löivät iloisesti toistensa selkiin. Koira käveli
ohitse ja vilkaisi ovea ja tuli nuuskimaan raosta ja häipyi
sitten puolijuoksua. Vanha mies käveli ohitse eikä vilkaissut
ovea eikä ylipäänsä vilkaissut mitään vaan ainoastaan käveli.
Nuori mies käveli ohitse kolmen muun nuoren miehen kanssa
eikä kukaan heistä vilkaissut ovea vaan joi vain oluttölkistään.
Joku vihelsi ja ääni kaikui talojen seinistä ja autoista. Joku vihelsi
uudestaan, nyt hiukan korkeammalta. Sitten ei mitään. Hän
kaatoi toisen lasin vodkaa, keräsi veitsellä lautaselleen ison kasan
paistettuja sieniä ja tuijotti tyttärensä selkää. Tytär puolestaan
katsoi televisiota. Hän oli hiukan pullea, hänen niskansa liha oli
miltei valkoista ja siinä oli ruskeita pilkkuja. Poika kietoi farkku-
takkia tiukemmin ympärilleen. Satoi. Olimme jossakin sitruu-
noiden ja vodkan tienoilla, eräänlaisessa suljetussa piirissä.
Meitä ympäröi sienten aiheuttama henkien parvi. Maito, hän
sanoi, mutta ei lehmän vaan vuohenmaito. Vuohenmaitoa, hän
sanoi ja maiskutti suutaan. Vuohet on keksitty Siriuksessa.
Vuohet puhuvat kielellä, joka on hyvin miellyttävää kuultavaa.
Puheenaiheet ovat tavanomaisia: henkiset asiat, eroottiset asiat,
tavanomaiset sattumukset, muiden vuohien asiat, ruoka,
juoma, ja ihmiset. Kaikkien tyttöjen silmät kiiltelivät, oli vaikea
sanoa johtuiko se kuolemanhalusta vai elämänhalusta. Oli vaikea
sanoa, johtuiko se ehkä kuiskauksista vaiko huudoista. He olivat
enemmän kuiskaavia, toiset heistä, ja enemmän huutavia, toiset
heistä. Toiset heistä puolestaan ilmaisivat itsensä kehittyneen
kuvakirjoituksen avulla.