Hän yritti saada avaimen osumaan lukkoon, koetti toisella
kädellään kannatella laukkua ja tunsi, kuinka hänen hameensa
sivu ja sukkahousut kastuivat ylhäältä valuvasta vedestä,
ja viimein hän sai avaimen lukkoon ja kääntymään ja ovi
avautui, hänen jälkeensä jäivät märät jäljet hallin marmori-
lattialle, hän ei katsonut tyhjää avointa hissiä, joka imi sisäänsä
avaimen äänen, hänen äänensä joka nousi kurkusta,
hän ylitti hiljaa maton ja laski laukkunsa lampun juurelle ja
kirjat tuolille, ja hän kääntyi ja yritti saada selkämyksen veto-
ketjua auki kävellessään kohti kylpyhuonetta, hän astui
kengistään ja pysähtyi ja veti harmaan silkkimekon yltään,
jätti sen taakseen, väänsi kylpyammeen hanan auki ja istui
ammeen reunalle riisumaan sukkahousujaan ja pudotti
ne kaakeleille, nousi pystyyn nyt alastomana, asettui
kylpyyn, miltei nukahti ja viimein nousi ylös, ojentui
ottamaan pyyhkeen kuivaustelineestä, kuivasi sillä
hiuksiaan, niskaansa, rintojaan, pakaroitaan ja reisiään,
kietoi sen ympärilleen ja käveli makuuhuoneeseen, oli
puoliksi valaistunut, avasi kaapin ja otti kylpytakin,
pudotti pyyhkeen lattialle ja pukeutui kylpytakkiin, ja sitten,
huomattavasti hitaammin, istui. Sängyn vieressä olevalla
luuintarsioin koristellulla pöydällä soi puhelin. Se soi,
ja hän istui oikea käsi silmien edessä niin kauan, että
soitto lakkasi. Hanhiparvi nousi vedestä niin hitaasti,
että hänen täytyi hieroa silmiään. Hän koetti katsoa,
olisiko niiden joukossa tummaa hanhea. Ei, hän ei
kyennyt näkemään. Hän nosti haulikon piipun, tähtäsi,
antoi sen sitten laskeutua ja huokasi syvään. Sitten
hän istui kauniisti veistetyn soutuveneen laidalle,
tarkasteli saappaitaan ja kiskoi maasta heiniä,
jolla pyyhki saappaista kuran pois. Puhelin soi
uudestaan, hän katsoi sitä ja peitti jälleen silmänsä.
Sitten hän nousi ja riisui kylpytakkinsa. Hän avasi
verhot ja katsoi vastapäisen talon ikkunaan, jossa
näkyi pöydän ylle kumartuneen miehen profiili.
Hän katsoi miestä niin kauan, että mies viimein
huomasi hänet ja käänsi päätään niin, että hänen
oma profiilinsa näkyi. Sitten hän laski hitaasti oikean
käden reidelleen, hieroi itseään ja nosti leukaansa.
Sitten hän kääntyi, vilkaisi olkapäänsä yli ja veti
verhot takaisin ikkunan eteen. Hanhet näkyivät
enää pieninä harmaina läikkinä. Koko parvi oli
yksi suuri harmaa läikkä, jota ei pian enää ollut.
Hän pyyhki öljytakkinsa hihalla haulikon tukkia,
ripusti sen olkapäilleen ja kääntyi pois lammelta.
Hän haki laukkunsa, kaivoi sieltä syvänpunaisen
huulipunan, Bloody Hibiscus, pienen helmiäisellä
koristellun peilin ja punasi huulensa. Sitten hän
työnsi peilin ja huulipunan takaisin laukkuun,
hyväili vasemmalla kädellään oikeata rintaansa ja
nipisti nänniään voimakkaasti. Hän käveli takaisin
makuuhuoneeseen, katseli verhojen peittämää
ikkunaa ja heittäytyi makaamaan sängylle. Otan
pillerin, hän sanoi toiselle ja toinen kääntyi katsomaan
hänen lantionsa ja uumansa ja rintojensa kaarta
hänen kurottaessaan vesilasia. Toinen laski hitaasti
pannun liekin päälle, otti jääkaapista jäitä ja pudot-
teli niitä lasiin ja kaasi lasin puolilleen bourbonia.
Sitten toinen kaivoi jääkaapista voita, lohkaisi siitä
lusikalla palan pannulle ja katseli kuinka se suli.
Toinen siemaisi bourboniaan, käveli äkkiä hallin
lävitse raollaan olevalle ovelle ja avasi sen. Hän
oli heittänyt kylpytakkinsa sängyn viereen, makasi
sängyllä peiton alla polvet koukussa ja luki kirjaa.
Miksi, hän sanoi nostamatta katsettaan kirjasta.
Pannu tärveltyy. Mene. Se olisi naurettavaa. Toinen
palasi keittiöön, otti jääkaapista kolme munaa,
rikkoi ne pannulle ja palasi makuuhuoneeseen.
Jos vie heidät eristettyyn paikkaan, niin kuin As-
toriaan, hän sanoi, ei kai ole syytä hämmästyä jos
he tuntevat olonsa hiukan kauhistuneiksi. Niin,
toinen sanoi, mutta, ja heilutteli lasia, jossa jäät
kalisivat. Ajattelin joskus, että hän olisi älykkäin
mies jonka olen koskaan tavannut, toinen sanoi
ja heilutteli lasia ja jäitä. Sinun isäsi, tämä on kiinni
hänestä. Suu kiinni, hän sanoi eikä nostanut katset-
taan kirjasta. Toinen kaatoi bourbonin kurkkuunsa
ja ravisteli lasia, jossa ei ollut enää muuta kuin jäitä.
Lopeta, hän sanoi ja nosti katseensa kirjasta, puristi
huuliaan yhteen ja rypisti kulmiaan. Lopeta ja mene
paistamaan munakkaasi loppuun. Toinen käveli
keittiöön, otti lautasen, liu'utti paistetut munat
pannulta sille ja nosti sen silmiensä tasalle. Sitten
toinen tarkasteli munakkaita hetken, laski lautasen
pöydälle ja palasi makuuhuoneeseen. Etkö sinä
ajattele, että olemme itsekkäitä, toinen kysyi. Ei
sellaista ajatella, hän sanoi. On kumma, ettet ole
tähän mennessä oppinut sitä. Toinen katsoi hänen
rintaansa, joka oli tullut esiin peiton alta kun hän
oli kääntänyt sivua. Mene syömään munakkaasi,
hän sanoi. Ja juo lisää bourbonia, että saat neuroosisi
kuriin. Äläkä tuijota tissiäni tuolla tavoin. Toinen
käveli takaisin keittiöön, leikkasi jokaisen munakkaan
veitsellä neljään yhtäsuuren osaan, lävisti haarukalla
ensin yhden tuollaisen osan, sitten toisen ja työnsi
ne suuhunsa. Toinen pureskeli ne suussaan, nielaisi
ja käveli takaisin makuuhuoneeseen. Hän istui
samassa asennossa sängyllä ja nyt peitto oli valahtanut
niin, että hänen molemmat rintansa näkyivät.
Bourbon, hän sanoi. Toinen käveli takaisin keittiöön,
otti jääkaapista jäitä, pudotti niitä lasiin, kaatoi
sen puolilleen bourbonia ja palasi lasi kädessään
makuuhuoneeseen. Toinen joi noin puolet bourbonista
ja katseli peittoa, jonka hän oli taas vetänyt rinto-
jensa peitoksi. Rintojen puutteessa toinen katsoi
hänen kaulaansa ja pieniä pigmenttiläikkiä hänen
rintojensa yläpuolella. Mitä joen toisella puolella
on? Luultavasti lisää sotilaita. Ne odottavat noiden
puskien takana. Niillä on konekiväärit valmiina.
Niillä on koirat. Niillä paskiaisilla on kaikki, mitä
ne tarvitsevat. Me emme ole niille mitään muuta
kuin suupala. Emme voi ylittää jokea tästä. Emme
voi ylittää sitä alajuoksulta. Meidän on pakko
vetäytyä, antaa heille lisää aikaa. Tämä on rulettia
ja tässä pärjää kun ei pohdi liikaa. Ruletissa
pärjää se, joka osaa ennustaa. Minä ennustan, että
olemme elossa vielä huomennakin. Toinen katseli
hänen ruskettuneita käsivarsiaan ja niiden lihaksia,
jotka jännittyivät kun hän veti vapaa ylöspäin.
Siiman päässä oli jotakin isoa, jotakin, jonka äänen
saattoi miltei kuulla moottorin äänenkin ylitse.
Hän antoi välillä siimaa, puristi hampaitaan yhteen
ja hiki valui pitkin hänen ohimoitaan. Sitten hän
laski vapaa kohti merenpintaa, antoi siimaa ja hi-
taasti alkoi kelata sitä. Hän lopetti välillä kelaamisen,
tunnusteli vavalla ja kelasi lisää. Sitten kala hyppäsi
ilmaan, se oli noin viidenkymmenen jalan päässä
ja sen suomut välkähtelivät auringossa. Hän antoi
siimaa, antoi kalan vajota ja sitten kelasi taas no-
peasti sisään. Toinen kaatoi lasin puolilleen bour-
bonia, nyt ilman jäitä, ja joi sen yhdellä kulauksella.