Kantaahan suo jänistä, suo jänistä ja maa varista

Olisiko se ollut kappeliorkesteri joka hänen kasvoilleen sai tuon viheriöivän nurmen ja myyrän joka sen alla kaivoi tietään

Hän liikahteli kuin värikäs maalaus

Tänään heräsin, jonkinlainen torvi katossa tai kenties lattian alla

Onhan minulla nämä kuparikasvoni joita roikotan edessäni

Niin, hämähäkki sai saaliinsa ja kärpänen hiljaa väsyi, vaihtoi majapaikkaa

Hikoileva ovi

Kummassakin kainalossa oli hänellä leipä, tasaisin väliajoin hän vaihtoi niiden paikkaa

Hän ei tiennyt oliko tuo odottamaton laulu imarteleva vai uhkaava

Munuaisplaneetta

Pelkkä tomupöllö valittamassa luolassaan

Ja hän nauroi ikäänkuin laivan kapteeni, joka kätkeytyi hänen sisälleen, toisinaan antoi hänelle käskyn

Auringossa makaava mastiffi ja kärpäsparvi sen yläpuolella

Usein hän puhui merivoimista, tai aamuhymnistä

Tämä kaveri on valmis

Näet meidät aina jokaisessa pilvessä ja jokaisessa unessa

Tarjoilija tuli: vaalea, vaaleat silmät, leveät kasvot ja alaspäin osoittavat viikset

Hän tarjosi minulle savuketta ja slivovitsia

Tietysti hän oli valaja: hän pukeutui kuin minä

Korppikotkan pääkallo

No niin, aamulla näin pilven muodostavan selvän tammen, toinen pilvi puolestaan oli pieni kirves joka tanssahteli tammen juurella, hän sanoi, eikä siitä sen enempää

Pimeys kantaa heitä vihreässä satulassa

Enemmän, enemmän murisee vanha mies tuijottaen kiteitä

Tuo suuri lepakko joka päivällä, ollessani valveilla, rauhassa roikkuu, ja yöllä, nukkuessani, lentää iloisena

Suuri nielijälintu

Missä sarvessa minä lepään

Puhele lumesta kesähyönteiselle

Hikoileva ovi

Itseen imeytymisessä menee toisinaan kauan

Tuon vanhan miehen harrastus oli tehdä kaikenlaisia myrkkyjä, nurkassa laatikossa makasi laiskasti pieni ja itsepäinen käärme

Loputtoman metsän päällä oli tuoksuva purppurahehku

Nuuskii kuin metsästyskoira joka on kadottanut polkunsa virtaan

Tuossa oveni ulkopuolella kasvaa viikunapuu jonka oksa lyö oveen silloin tällöin

Keltainen vaate vilahti tuulessa kuin kello

Kutistunut aurinko keltaisessa savussa

Eversti, rauhallisina päivinä, istui ruokasalissa. Seinällä oli valtava kuva dyyneistä

Se kasvoi nopeasti kuin fakiirin ruusu

Muurahaiskukkula

Eebenpuna

Tuossa kuvakudoksessa oli kuvattuna kevättä odottava mustaherukka ja mustalintu

Harmaa valo, huonekalut ja ratapölkyt samassa asennossa kuin edellisenäkin päivänä

Joskus olen uskollinen
nyt kuin ankerias

Jos näen kruunupäisen harakan

Rasvainen varjo, tuuli piilossa

Veressä on verta
kivien on tiedetty liikkuvan
ja puiden puhuvan

Varsinainen harjaantunut koira

Polunpuolikas

Pidä itsesi lämpimänä, pikkuinen kylpyni,
soi, sinä kuulokas kello

Olen tänään laskenut hiiriä, yhdellä, suuremmalla muita, oli käpälissään kaksi kuparikolikkoa, muilla oli vain yksi

Hän sulki lyijykynäiset silmänsä ja suipisti kulmakarvojaan

Samalla tavoin kuin lentävä noita seuraa polkujaan

Tule suoraan minun luokseni
katso suoraan minua

Sade ravisteli katolla ja hän askelsi nurkasta nurkkaan ja puheli

Hänen kasvonsa muistuttivat kieroa ankanmunaa

Mutta hän astui polullaan luottavasti, kiinnittämättä huomiota alati syventyvään mutaan

Pajut olivat hopeanokkaisia lintuja

Olen koettanut maalata kattoani pellavaöljyyn sekoittamallani hiilipölyllä, on ollut tarkoitus muistaa jotakin

Tie kulki niin pitkälle kuin silmä näki, ilman pakettiautoa

Tuon kärpäspaperin näin kerran hevossiittolassa

Varsinainen sokeriruo'on mies

Öljyliina, lamppu, perunakeitto

Hänen nimensä saattoi olla Camel, käännä minun väsymyksesi äidinkielellesi

Akrobaatti nojautuu kuolemaan, koira nojautuu suteen

Palaanko takaisin apinaan? Uusi naamari, muistutti sellaisia parvekkeiden monisärmäisistä rautatangoista väännettyjä kaiteita

Puolet minusta lepäsi, puolet työskenteli

Yöllä istuin olkituolissa

Vähitellen korvat sulkeutuvat, nenä aukeaa

Hän oli hermostunut, nyljetty

Keltahiuksinen ruotsalainen joka tuijotti aurinkoa ja upposi

Hän kuuntelee sydämensä sykettä. Sitten, kaukana, kellon heikko ääni

Ruostunut aaltopeltikatto, eräänlaiset haukahtelevat äänet

Hän oli viisissäkymmenissä, laiha, vahva mies. Mutisi "kauheasta kiehtovuudesta". En ymmärtänyt häntä sen enempää. Loppujen lopuksi hän vain käänsi ohjauspyörää

Kyllä, hän sanoi tehneensä radion löytämästään hirvensarvesta

Koko maailma on valon ekstaasi

Hän silmäili ympäriinsä kun täytti bensiinitankkini

Luulen että hän on täällä melko pian nyt

Niitä sanotaan aasinkorvavuoriksi

Vanha saksalainen naurahti niin että näytti räjähtävän

Moottori kuulosti siltä kuin se murskaisi itsensä paloiksi

Kuinka kivet, hiekka ja hiljaisuus saivat meidät pelkäämään niin upeasti

Autiomaa-etiikka

Siellä soitettiin kelloja ja pienet tontut ratsastivat oravilla

Purje pullistuu kuin kypsä omena

Vanha pyökkihaara, niin kutsuin häntä

Liukuu pehmeästi puusta puuhun synkkyydessä

Ikkuna keskellä muinaista metsää

Hartsattu leipä

Nuorukainen soitti aina kitaraa, vain sen vuoksi että se rauhoitti hänen syyhyisiä ranteitaan

Hän vei minut kotiinsa ja ensimmäinen asia jonka huomasin oli muuli hänen hyvin kapeassa tallissaan, niin kapeassa että hädintuskin olisin päässyt ilman siipiä sisälle

Olen kuin rupikonna tai maanalainen koulu

Hän öljysi huolellisesti leijansa

Hautausmaa, rinnakkaiselon keskus

Hän käveli tuon lehdon nurkkaan

Usein varotoimena menen nukkumaan patjani alle

Hattu ristissä

Paimen pukeutuneena purppurarättiin

Minä olen nero, sinä olet nero, me kaikki olemme neroja; tuota saattoi sanoa heidän tunnuslaulukseen

Hän kiipesi portaita ikään kuin tainnutettuna ja suki keltaista partaansa

Ulkona tuuli oli noussut, harmaa taivas oli täynnä pieniä ruusuisia pilviä

Sininen hanhi

Korttipeli vaihtui ohuisiin käsiin

Tiedän kuka olen. Se tuntuu voilta.