Mutta hän astui polullaan luottavasti, kiinnittämättä huomiota alati syventyvään mutaan
posted by Juhana Vähänen at sunnuntaina, syyskuuta 08, 2019
sunnuntaina, syyskuuta 8
Previous Posts
- Pajut olivat hopeanokkaisia lintuja
- Olen koettanut maalata kattoani pellavaöljyyn seko...
- Tie kulki niin pitkälle kuin silmä näki, ilman pak...
- Tuon kärpäspaperin näin kerran hevossiittolassa
- Varsinainen sokeriruo'on mies
- Öljyliina, lamppu, perunakeitto
- Hänen nimensä saattoi olla Camel, käännä minun väs...
- Akrobaatti nojautuu kuolemaan, koira nojautuu suteen
- Palaanko takaisin apinaan? Uusi naamari, muistutti...
- Puolet minusta lepäsi, puolet työskenteli
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home