Vanha pyökkihaara, niin kutsuin häntä
posted by Juhana Vähänen at perjantaina, syyskuuta 06, 2019
perjantaina, syyskuuta 6
Previous Posts
- Liukuu pehmeästi puusta puuhun synkkyydessä
- Ikkuna keskellä muinaista metsää
- Hartsattu leipä
- Nuorukainen soitti aina kitaraa, vain sen vuoksi e...
- Hän vei minut kotiinsa ja ensimmäinen asia jonka h...
- Olen kuin rupikonna tai maanalainen koulu
- Hän öljysi huolellisesti leijansa
- Hautausmaa, rinnakkaiselon keskus
- Hän käveli tuon lehdon nurkkaan
- Usein varotoimena menen nukkumaan patjani alle
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home