Kummassakin kainalossa oli hänellä leipä, tasaisin väliajoin hän vaihtoi niiden paikkaa

Hän ei tiennyt oliko tuo odottamaton laulu imarteleva vai uhkaava

Munuaisplaneetta

Pelkkä tomupöllö valittamassa luolassaan

Ja hän nauroi ikäänkuin laivan kapteeni, joka kätkeytyi hänen sisälleen, toisinaan antoi hänelle käskyn

Auringossa makaava mastiffi ja kärpäsparvi sen yläpuolella

Usein hän puhui merivoimista, tai aamuhymnistä

Tämä kaveri on valmis

Näet meidät aina jokaisessa pilvessä ja jokaisessa unessa

Tarjoilija tuli: vaalea, vaaleat silmät, leveät kasvot ja alaspäin osoittavat viikset

Hän tarjosi minulle savuketta ja slivovitsia

Tietysti hän oli valaja: hän pukeutui kuin minä

Korppikotkan pääkallo

No niin, aamulla näin pilven muodostavan selvän tammen, toinen pilvi puolestaan oli pieni kirves joka tanssahteli tammen juurella, hän sanoi, eikä siitä sen enempää

Pimeys kantaa heitä vihreässä satulassa

Enemmän, enemmän murisee vanha mies tuijottaen kiteitä

Tuo suuri lepakko joka päivällä, ollessani valveilla, rauhassa roikkuu, ja yöllä, nukkuessani, lentää iloisena

Suuri nielijälintu

Missä sarvessa minä lepään

Puhele lumesta kesähyönteiselle

Hikoileva ovi

Itseen imeytymisessä menee toisinaan kauan

Tuon vanhan miehen harrastus oli tehdä kaikenlaisia myrkkyjä, nurkassa laatikossa makasi laiskasti pieni ja itsepäinen käärme

Loputtoman metsän päällä oli tuoksuva purppurahehku

Nuuskii kuin metsästyskoira joka on kadottanut polkunsa virtaan

Tuossa oveni ulkopuolella kasvaa viikunapuu jonka oksa lyö oveen silloin tällöin

Keltainen vaate vilahti tuulessa kuin kello

Kutistunut aurinko keltaisessa savussa

Eversti, rauhallisina päivinä, istui ruokasalissa. Seinällä oli valtava kuva dyyneistä

Se kasvoi nopeasti kuin fakiirin ruusu

Muurahaiskukkula

Eebenpuna

Tuossa kuvakudoksessa oli kuvattuna kevättä odottava mustaherukka ja mustalintu

Harmaa valo, huonekalut ja ratapölkyt samassa asennossa kuin edellisenäkin päivänä

Joskus olen uskollinen
nyt kuin ankerias

Jos näen kruunupäisen harakan

Rasvainen varjo, tuuli piilossa

Veressä on verta
kivien on tiedetty liikkuvan
ja puiden puhuvan

Varsinainen harjaantunut koira

Polunpuolikas

Pidä itsesi lämpimänä, pikkuinen kylpyni,
soi, sinä kuulokas kello

Olen tänään laskenut hiiriä, yhdellä, suuremmalla muita, oli käpälissään kaksi kuparikolikkoa, muilla oli vain yksi

Hän sulki lyijykynäiset silmänsä ja suipisti kulmakarvojaan

Samalla tavoin kuin lentävä noita seuraa polkujaan

Tule suoraan minun luokseni
katso suoraan minua

Sade ravisteli katolla ja hän askelsi nurkasta nurkkaan ja puheli

Hänen kasvonsa muistuttivat kieroa ankanmunaa

Mutta hän astui polullaan luottavasti, kiinnittämättä huomiota alati syventyvään mutaan

Pajut olivat hopeanokkaisia lintuja

Olen koettanut maalata kattoani pellavaöljyyn sekoittamallani hiilipölyllä, on ollut tarkoitus muistaa jotakin

Tie kulki niin pitkälle kuin silmä näki, ilman pakettiautoa

Tuon kärpäspaperin näin kerran hevossiittolassa

Varsinainen sokeriruo'on mies

Öljyliina, lamppu, perunakeitto

Hänen nimensä saattoi olla Camel, käännä minun väsymyksesi äidinkielellesi

Akrobaatti nojautuu kuolemaan, koira nojautuu suteen

Palaanko takaisin apinaan? Uusi naamari, muistutti sellaisia parvekkeiden monisärmäisistä rautatangoista väännettyjä kaiteita

Puolet minusta lepäsi, puolet työskenteli

Yöllä istuin olkituolissa

Vähitellen korvat sulkeutuvat, nenä aukeaa

Hän oli hermostunut, nyljetty

Keltahiuksinen ruotsalainen joka tuijotti aurinkoa ja upposi

Hän kuuntelee sydämensä sykettä. Sitten, kaukana, kellon heikko ääni

Ruostunut aaltopeltikatto, eräänlaiset haukahtelevat äänet

Hän oli viisissäkymmenissä, laiha, vahva mies. Mutisi "kauheasta kiehtovuudesta". En ymmärtänyt häntä sen enempää. Loppujen lopuksi hän vain käänsi ohjauspyörää

Kyllä, hän sanoi tehneensä radion löytämästään hirvensarvesta

Koko maailma on valon ekstaasi

Hän silmäili ympäriinsä kun täytti bensiinitankkini

Luulen että hän on täällä melko pian nyt

Niitä sanotaan aasinkorvavuoriksi

Vanha saksalainen naurahti niin että näytti räjähtävän

Moottori kuulosti siltä kuin se murskaisi itsensä paloiksi

Kuinka kivet, hiekka ja hiljaisuus saivat meidät pelkäämään niin upeasti

Autiomaa-etiikka

Siellä soitettiin kelloja ja pienet tontut ratsastivat oravilla

Purje pullistuu kuin kypsä omena

Vanha pyökkihaara, niin kutsuin häntä

Liukuu pehmeästi puusta puuhun synkkyydessä

Ikkuna keskellä muinaista metsää

Hartsattu leipä

Nuorukainen soitti aina kitaraa, vain sen vuoksi että se rauhoitti hänen syyhyisiä ranteitaan

Hän vei minut kotiinsa ja ensimmäinen asia jonka huomasin oli muuli hänen hyvin kapeassa tallissaan, niin kapeassa että hädintuskin olisin päässyt ilman siipiä sisälle

Olen kuin rupikonna tai maanalainen koulu

Hän öljysi huolellisesti leijansa

Hautausmaa, rinnakkaiselon keskus

Hän käveli tuon lehdon nurkkaan

Usein varotoimena menen nukkumaan patjani alle

Hattu ristissä

Paimen pukeutuneena purppurarättiin

Minä olen nero, sinä olet nero, me kaikki olemme neroja; tuota saattoi sanoa heidän tunnuslaulukseen

Hän kiipesi portaita ikään kuin tainnutettuna ja suki keltaista partaansa

Ulkona tuuli oli noussut, harmaa taivas oli täynnä pieniä ruusuisia pilviä

Sininen hanhi

Korttipeli vaihtui ohuisiin käsiin

Tiedän kuka olen. Se tuntuu voilta.

Tarkoitus on juosta aivojeni läpi

Enkä tiedä mikä on silta muu kuin se mitä sanotaan nimekseni, sanotaanko, joen yli

Hän suolasi sinertäviä sieniä

Rakkaussuhde hansikkaisiin

Joku soitti rumpuja, humalankävyt heilahtelivat tuulessa, navetanseinä oli sininen

Häntä mausoleumin avaimenreiässä

Kaksi liikkumatonta mantukimalaista

Jäin ansaani

Hänen nimensä ovat tulilatoja

Alhaalla kadulla Glasgowissa

Kaaoksen syntymä

Hän oli sivellyt kittiä kulmakarvoihinsa ja viiksiinsä

Vain tummat korvat kuulivat sen

Poika kävi selvästi lounaalla

Kuivat portaat

Sitä sanotaan harmaaksi ketuksi. Kieli sen suussa palaa

Punainen kukko ikkunassa

Hän sanoi olevansa liina joka pöydälle asetetaan

Kaikki tämä ja enemmän
on kirkkaassa verkossa

Mehiläinen polttaa piippua

Mariachikuusi

Ehkä hän oli sinisilmäisellä tuulella

Katossa Venus

Hänen kasvoissaan loistivat punkkien merkit,
u-kirjaimen muotoiset

Olen hionut päätäni

Tuon kärpäsen takaruumis oli smaragdinvihreä,
tuuli ei ollut kääntynyt

Harakkakatto

Ruumiinavaaja oppii sen mitä ei voi avata

Lennä, kipinä, lennä, noin hän lauleskeli hiljaa

Rottaherkkyys

Kärpäsen kokoinen haukka

Marokkomainen pimeys

Hänellä oli pieni harmaa huopahattu
joka oli kartiomainen muodoltaan

Kyllä, hän suuteli kätensä galvanoitua kanaverkkoa

Puolustan ojaa

Aamulla heräsin siihen että kuolaimet kalahtelivat

Horisontissa lyhyt pilvi,
mustalla puolella,
metsästyskoira kanervikossa

Löysin itseni rannalta kymmeneltä kynnykseltä

Tule, jatkoi leipä kun oli lopettanut muuttumisensa

Olkoon Peugeot kanssasi

Hyvä on usein luiden välissä

Hänen ruumiinsa puhalsi pensaasta kuin peto

Nuo kaksi veijaripensasta

Kuistiaulan läpi kuu kaatui

Sana joka tekee sydämestä tiukemmin soivan rummun

Hän käänteli päätään, eräänlainen rikostutkija
pellon laidassa

Hän muistutti kyllä hapanta kirsikkamehua,
hänestä nousi pöly joka muistutti savua

Heitä huone helvettiin

Meteori kosketti hänen kaulaansa

Hän tuli avaimenreiän läpi

Jossain syttyy öljylamppu ja sen keltainen
vilkkuva valo leviää harmaiden kankaiden päälle

Riuhtoi leipää kuin haukka kaniinia

Rakastan Pariisin ympäristöä, minulla on muistoja perunoista
jotka olivat verrattavissa syntymään

Hiljainen joki näytti liikkumattomalta, ei nykyinen joki ja ei amme

Sinun täytyy katsoa ympärillesi, Robert,
sanoin. Olin kaupungissa joka oli
syntynyt laaksoon

Mäntyjen kertomukset ovat
kiintoisia

Äkillinen kohina. Se oli auringonnousu.
Vartija oli syötetty, hän piti kädessään torvea

Suostumus katoamiseen

Tunsin että kävelin syvemmälle metsään.
Vuode oli kova, kuulin ääniä, naurua

Olen vain onneton paholainen,
mutta olen tien päällä, matkalla

Hän puhui jatkuvasti lahjomisesta, ilma
on lahjottu, hän sanoi. Kissa pyöräytti
häntänsä

Silmäys luuytimeen

Miksi rakensit heilurin savupiippuun, kysyin.
Miksi kanalla on sydän, hän sanoi

Join purosta, vihreät levät soivat
käteni ympärillä

Kyllä, en muuttunut puuksi
mutta ääneni muuttui puun ääneksi

Henki kyllä on nopeampi kuin vinttikoiran
sisällä juokseva toinen vinttikoira ja
sen sisällä juokseva kolmas vinttikoira

Keskeytymätön kvintti

Haluan vanhan muodon, siperialaisen muodon, sanoin.

Hän nukkui nojatuolissa ja näytti pyyltä männyn oksalla

Keksi ruuhka

EI; taivas oli suuri lammas ja sen turkki, kuu
oli keltainen pallosalama sen kyljessä

He söivät hiljaa, eivät puhuneet, murtivat leipää sormenpäillään

Aamuisin nuo vuoret kääntyvät

Takan peili joka heijasti horisontin

Kala ei ole kypsä. On aika palata

Ylivoimainen kärsimättömyys

Mikä harakkapää

Hänen mielestään tuli tulipallo. Kimalainen kierteli sitä

Hän joi teetä keihään päässä

Ainoat työkaluni: vanha naskali

Hän katosi pimeään käytävään. Tuuli muuttui. Haalea huhtikuun aurinko

Musta taivas jolla kelluu vaalea tähti

Tapetissa oli saukkoja jotka makasivat rannalla kala hampaissaan

Hän otti vakaan ihoni, lihakseni, vereni, koko vanhan ruumiini, ja jätti lampun

Tämä asuntoni on jonkinlainen näkymätön kuparikaivos

Heidän älynsä on maljan pohjalla

Näin ikkunan läpi tuolin. Joku istui sillä mutta hänen kasvonsa olivat punaisen kankaan peitossa

Sotilas sanoi että opettaa rumpuja tulemaan soitetuksi

Eteinen on huone joka on pronssia. Kumarruin ja katsoin kenkiäni. Eivät ne edes olleet mitkään kengät

Pöydän keskellä on keitto. Lamppu ylhäällä

Purot ovat jäätyneet tuolla

On henkiä jotka karkaavat

Luistaa hyvin kuin lasi sinkkipöydällä

Hän erehtyi; hän hengitti

Frank-Walter on hyvä nimi, kriminologin ja
hevosurheilun ystävän nimi

Viiden minuutin odotuksen jälkeen hänet

otettiin vastaan kaappiin

Mustalla puupöydällä kuparisen pöytälevyn päällä

Veturi joka tunkeutui tunneliin
kuin iso pupu kotoonsa

Yhtäkkiä hän huomasi pitävänsä tyhjää kuppia kädessään;
siellä, autiomaassa

Seinällä oli venytettynä suuri kangas jossa oli
kärpäsen kokoisia ja värisiä ja muotoisia kukkia

Algerialainen heilutti paahtoleipää

Kun vedin housuja jalkaani tuntuivat lahkeet
vasikalta

Hän kallisti korvan muotoisen hatun korvalleen

Hän etsi avainta eikä löytänyt, sitten hän etsi lukkoa
eikä löytänyt

Pidän tuhkan äänestä

Vesi riippuu krokotiilista

Hiipivä leopardi jolla on avoin silmä

Unessani juoksi amba

Sydämeni putosi. Muutin itseni

Kyllä, katsellessani tuon miehen haalistunutta takkia,
toisiinsa ommeltuja naudannahkakappaleita

Tätä sanotaan juurihahmon ajaksi

Kirous koputtaa oveen

Saviääni

Mutta hänen puheensa kuulosti siltä kuin hehkuvia hiiliä olisi pudotettu veteen

Tuo suuri joki ylhäällä

Hänen kertomansa mukaan kuu ei pidä salakuljettamisesta

Joitakin puita ja suuri jänis

Tämä rituaali jossa jalkaan vedetään monot

Keltaiset säteet heiluttavat tietä

Eräänä iltana kun kuu loisti mukulakivistä
kiskoin itsestäni peukalon kokoisen miehen

Vuoteesta näin vain pieniä kissoja
jotka istuivat ja katselivat ylös

Hän ihaili suuresti symmetriaa, sitä,
että merivoimien sairaalassa lattiat on
vahattu liukkaiksi

Mutta huoneen keskeltä nousevat
puuportaat, madonsyömät, rasvatut

Väistämätön omeletti

Huoneessani on hapan nurkka, makea
nurkka, suolainen nurkka ja kitkerä nurkka

Hän säilytti piirakkaa hatussaan

Talviyönä, kun kettu vaipuu kuiville lehdille,
kun kanervankukat loistavat ylhäällä

Täällä on enemmän tuulia kuin palatsissa

Hevonen seisoi paraalla mahdollisella tavalla
kaikilla neljällä jalallaan

Tässä käy kivi, muuttuu

Näin kyllä luolan, sen edessä kasvoi
ohdakkeita

Hämähäkit purjeissansa

Ei muutamia yksinäisiä vuohia,
ei hattua jonka sisällä linna

Neliön varjo joka leikkaa kiven

Hänen tarkoituksenaan oli aina rakentaa
silta. Hän rakensi siltoja. Hän rakensi siltoja
ja eräänä iltana kapakassa hän rakensi
keltaisen sillan

Pöydän alussa on jälkiruoka

Valu hänen silmänsä pimeässä,
takana lamppu

Korvien takana oleva sade

Huivissa oli kuvia puolikuusta ja hiekanjyvistä

Kaikesta kertomastani suuresta
tahdon nyt osoittaa kaikkein suurimman
huijarin joka painoi kämmenensä
kämmenelleen

Rikkumaton usko sekstanttiin

Siniharjaiset hevoset söivät ohraa

Hän tuli toiselta puolelta ja näki lepän silmät

Tuulella on jonkinlainen helistin

Hän kääntyi useita kertoja ja lopulta katosi

Olin itseni vakooja

Hänen isot mustat silmänsä loistivat kuin kaksi kynttilää

Palasi kellotorniin ja nukahti kuin munkki

Hän ajatteli että hän näki ilmassa jättimäisen papukaijan joka piti päätään siiven alla

Mitä tulee koetuksiin, en ymmärtänyt mitään enkä edes yrittänyt ymmärtää

Mutta tuosta käymälästä mieleeni on jäänyt se, että se oli erillään kaikesta, että äänet siellä olivat erilaisia kuin muualla talossa

Se juoksi hänen silmänsä ympärillä

Tuolla tavoin tynnyreitä soitetaan, kuten rumpuja tulitikuilla

Ei; hänellä oli laukussaan voipaperiin käärittyjä suolalihasiivuja

Piha on kalteva, talo keskellä sitä

Matemaatikko jonka korttipakka vaihdetaan joka yö

Teatterin toisessa päädyssä esitetään yksi näytelmä,
toisessa päädyssä toinen jossa kaikki tapahtuu päinvastoin

Ja tuo paikka, nykyaikaisissa asunnoissa,
on se huone johon vesi virtaa

Käyttäydyn kuin hämähäkki

Yö pesukoneessa

Kuka kertoi sinulle
kaksi tähteä

Sivelimme saamamme kissanpennun tassut voilla jotta se jäisi luoksemme

Vastakkaisia tuulia otsan takana

Säde on aluksi sika tai valkea kukko

Kiteisen virran vesi

Pitkä, punaruskea parta,
saa kiinni puheesta kuin kulkukoira

Sialla on yhdeksän porsasta
pajun alla

Lähde tässä

Tätä metsää kutsutaan savujen poluksi

Tiedämme että kissa saa hiiren kiinni
mutta emme tiedä mitä muuta tiedämme

Hän oli vain hyvä pankinjohtaja,
kuten edeltäjänsä

Siirtyminen maanpinnalle

Eräs hyvä ravintola, "Suuri aasi"

Tämä on ranskalainen skutsi

Öljy virtaa mielessäni

Hän valutti vuohensarvesta nestettä ensin vasempaan kouraansa ja sitten oikeaan, ja tarkasteli uteliaana pyörteitä, lauloi

Raskas musiikki, perunoiden syöminen

Hän oli jo vähemmän kimalainen

Siellä makaavat härät kerääntyvät kuun alle

Tämä on jonkinlainen loimi, se on
ihmisen sisäpuolella

Sanoin häntä Vuorimieheksi, olin vankilassa hänen kanssaan

Karhu marjojen äärellä

On aamupäivä, hän sanoi murskaavasti

Vaaleat kulmakarvat, nopeasti
kotiin autioita teitä

Yön he tekivät asfalttia.
Päivä tuli, yön he tekivät asfalttia

Täytä purkki ja palaa kotiin

Jäähtynyttä oveluutta

Olet piilossa tähti kukkuloiden takana,
ohikulkija

Ruokojen varjot hiekalla

Katsoin auton ikkunasta sisään,
tuoreista hiuksista solmittu seppele

Olen aina nuori tai vanha,
tämän kylän nuorin ja vanhin

Eräänä päivänä söin koiruohoa. Se
maistui illalta kun aurinko lähtee pöydästä

Sapeli ja soopeli

Katsoin kanaverkkoa, se mikä

putoaa, nousee. Se mikä 

nousee, putoaa. Sormeni 

olivat valkoiset

Kovertanut sängyn pölliin

Oletko yrittänyt väärentää moottoriteitä

Silkkiäistoukan keltaiset työt

On ruumis verho verestä

Mikään ei ole tehty mistään,
kaikista tehdyistä asioista

Ajetaan, en tiedä missä

Olen mennyt sarven läpi. Näin
rusakon joka ui joessa

Heittäkäämme itseni kaivoon

Kuka kysyy sinulta kuka olet
ja minne olet menossa

Herman A.

Luullakseni hän kantoi mukanaan hopeista uunia

Sanotaan että hän ratsastaa harakalla

Heti kun tämä tähti ilmestyy uudelleen
jos sydämesi ei ole

Aurinko peittyi tummaan pilveen.
Äänet olivat energeettisiä

Hän juoksi niin kuin tykki
joka pakenee sotilasta

Liotan leipääni sumussa

Aivan kuten laulut joita
haudoissa lauletaan. Tyynylläni
oli aamulla

Sinisilmäinen huippu

Olen suunnitellut viime päivinä korttihuijariksi
ryhtymistä; liotan pelikortteja eri kemikaaleissa ja
opetan sormeni tunnistamaan ne. Lopputulos
on eräänlainen ilotulitus

Ryömimme katsomaan dynamiittia

Raskas miekka ohuella kalvolla

Munasta kuoriutui lumikko

Että taivas, ei, että silkki
jota puristin nyrkissäni, ei,
latinanpaimenkoira joka
rummutti

Hirsimökissä mutta seinät olivat sisältä
kalkitut ja ulkoa punamullatut

Mikä niitty, mikä sieni,
mitkä seinät

Missä turbaani kasvaa

Lampun sisällä nukkuu pienempi lamppu

Mahonki on hyvin suuri sana
joka täytyy räjäyttää jos sen
haluaa pois tieltään

Minä sitten kumartui. Kukko lauloi

Olen suunnitellut tähän asuntoon pöytää
joka ei ole neliömäinen eikä pyöreä. Sen
pitäisi olla muodoltaan Volga

Puhuin ruohosta ravihevosen kanssa

Tuota lintua sanotaan paroniksi

Heti kun suljin silmäni tunsin
purppuraiset kipinät silmäluomieni
takana. Mikään ei ala ilman salamaa.
Minun piti veistää graniitista patsas

Nojatuoli liikkui veressäni. Metalliset
jouset tuntuivat soivan

Kusta loisti kissan silmän
paha hehku

Hän puhui riisin keittämisestä useita tunteja.
Lakkini oli märkä ja puristin siitä vettä. Mitään
ei tapahtunut. Jonkinlainen kuparivaikutus

Olen toisinaan kyllä ylikypsentynyt

Onnistuin pudottamaan leipäveitsen jalalleni niin

että siihen tuli pienen tornin näköinen haava

Sitten ovi romahti takanani. Professorin näköinen
mies kysyi minulta, miksi ränneissä on johdot. Sanoin
että luullakseni siksi että jää ei tukkisi niitä talvella.
Kävelin eteenpäin ja hymyilin hänelle ja itselleni.
Joskus unet ovat mutaisia mutta päivä kuumeinen

Hänestä tuli hyvä lääkäri. Erämaassa

Vaihdelaatikkoon liittyvä uskomus

Tse tse-hovi

Avasin oven ja kuljin sen lävitse. Se oli kukkimistaan aloittavan horsmakasvuston läpi kulkemista.   

Katsos, sir, en tiedä miten seistä

Se miellyttää minua enemmän kuin muut kuut

Piilotti

Volvoittaa

Kuurova

Tämä muistuttaa matojen etsimistä hyvästä mullasta

Ääretön määrä kovaäänisiä

Terveisin kiehuva veljesi

Se on vain niille joilla on nahka

Hopeavaunuissa tähtien ympäröimänä
pajuvaunuissa mudan ympäröimänä

Outo auto

Putoaminen nenän vuoksi

Hänen kaulansa muistutti kylpytakkia

Ratsumies tai petkuttaja

Oppivainen mikkeliala

Mihin hintaan hän haluaisi olla kuuro

Yö on lujuuslaskelma

Miekkailija ja irtolainen

Hänellä oli humoristinen nimi Arpi

Niittomuutos

Tämä yhdeksänosainen putki

Vuorella haudottu lauluntynkä

Muodosti poppeli erinomaisen varjon

Itkevä karjapaimen

Ketunnahkaiset hansikkaat

Keijut jotka pelaavat jalkapalloa

Vanha maalari joka nyt soittaa huilua

Täytyy muuttaa käämitykseni

Ainoana seuranaan papurikko hevonen nimeltä Labryt

Kääri hänet punaiseen pellavaliinaan

Tämä yrtti venyttää korvia

Korvanlähtö

Merimiehen surumyssy

Agentti nimeltä Sidekalvo, toinen nimeltä Sarveiskalvo

Hän näytti peltopyyltä joka tarkastelee hunajalinkoa

Päivällä mieli,
yöllä sydän

Valppaan korvan kaiku

Unessani ahven jahtasi nuorta miestä

Tuollainen suuri nahkainen kaappi

Ultramariinisaatio

Bochica

Se tapahtuu aina vasta auringonlaskun jälkeen

Pudotti savukkeen ja astui sisään kivikasaan

Kasvaa pois näkyvistä

Peili, sanoo veli

Tuo kuvaannollisesti nenänsä peseminen

Mitä sheriffi sanoo kun jänis juoksee

Hänen kätensä oli tanssija pienellä rummulla

Kielitieteilijän parta

Keltaiset kasvot ja mustat silmät

Pelimannikepponen

Kaikki kukkii

Epämiellyttävän kimeä nauru. Mutta maalaamattomasta pöydästä heijastui Aurinko

Lasimainen kuin äsken pyydetty lahna

Keltainen taivas

Kastettu muhennos

Kynitty illallinen

Imevä korva

Mojova avain

Takki miksi sinä et ole valmis

Silmä pyöreä ja musta

Sarvipulma

Olen nyt levännyt päivisin ja uskaltautunut ulos vain öisin, silloinkin pienet kellot sidottuina nilkkoihin

Matkustin, minut oli sidottu auton katolle ja kuuntelin rauhassa

Luottavaisesti ennustaminen

Niin sanottu saksimoraali

Huoneessa voi nähdä kyllä haukan

Ruusupenkin luuydin on horjuva

Heiluu edestakaisin kuin ohut koivu

Olen heinäpaali

Seremoniallisen liioittelun päivä

Kuka aloitti kutomisen

Pää on juuri

William Chandler Roberts-Austen

Uudessa Avensiksessa on ilmeisesti samanlainen näkymättömyystehostin mitä Potterkin käyttää

Vilpitön kähmiminen

Mutta hän lausui niin kuin hänen suunsa olisi ollut hunajaa täynnä

Maalivahdin vakaumus

Han soi kunnian keittoa ja omantunnon leipää

Valaistunut savupiippu

Vasikkajalkani

Henkensä kaivos

Muistan päivän ensimmäisen iskun: taivas oli safiirinsininen, aurinko hyvin voimakas

Viisi jalkaa ja yhdeksän tuumaa

Muistin juuri, että lapsena minulla oli tapana miettiä kyseisen kelan räjäytyskuvaa sellaisina hetkinä jolloin tunteeni ottivat liiaksi vallan

Mutta hänen kasvoistaan minulle tuli mieleen Abu Cardinal -avokela ja eritoten sen metallista taivutettu siimanohjain

Häntä kutsuttiin nimellä suuri pallo

Hän kohosi ylös ja liiskasi pilvet mennessään

Keimaileva ilma

Lokki etsii rasvattua aaltoa

Tähti alas kukkaan

Murisi ja kavahti niin kuin olisi iskenyt silmänsä heijastukseen

Heti kun hän osasi puhua niin pyysi lyijykynää

Oikeudenmukaiset viikset

Rauhallinen eroaminen painovoimasta

Nyt alkaa sökötys toimia

Yleensä hän kuljeskeli pistooli toisessa kädessä ja luonnoskirja toisessa

Herääminen: kiroilua

Epätoivoinen itkee ja etenkin kuullessaan pasuunan

Viljapellossa unikot ovat nauloja

Yöllä tapetoin huoneeni siniharmaalla paperilla

Tuollainen kiihkoisa moittija

Jumalliuos

Hurskaasti hän säilöi sienet

Katsoin kukkia jotka olivat sarvia

Harmaaturskan raukeus

Mutta miksi sökö soveltuu ruumiilleni

Luumut sumussa

Skotti joka osaa laulaa

Oodi kreikkalaiselle nauriille

Tämä niin sanottu sängyn kaivaminen

Haukka kasvihuoneessa

Usein nuorella sankarilla on vanha hevonen

Katumusta ja katumusta

Perämies ja eetteri

Leipä syntyy valosta ja pimeydestä

Hän ei ollut vainoharhainen. Nyt koko maailma oli kääntynyt häntä vastaan

Ensimmäisenä koetin, toimiiko se edelleen. Toimi, ei syytä huoleen

Lääke vainoharhaisuutta vastaan

Rikoin teekannuni nokan. Tämä on aineen kohtalo. Mielessäni se on edelleen eheä

Asetuin tähän vain totiani juomaan

Tuollainen vedonvälittäjän katse

Roima tervastuli vain palamaan

Olen yrittänyt savustaa itseäni

Vastaavasti sana karhunputki saa minut vain kumartamaan hienoisesti

Esimerkiksi sana ohjaustehostin herättää mielessäni synkkyyden kuvia kunnes minun on miltei täysin voimin puristettava ohimoitani yhteen jotta en kuulisi enää kaikua

Erityisesti selväjärkisyyteni pitää minut niin sanotusti pinnalla, tai pikemmin maassa. Selväjärkisyyteni, jota hyvin voisi verrata kivijalkaan jonka hämähäkit ovat tehneet

Tarkoitat varmaan mielessä itä

Yhteys kuoleman ja itämisen välillä

Hän oli erityisen viehtynyt harha-askeleisiin

Aivan samalla tavoin kuin puukon terä on innokas

Päivän ongelma: olen asettanut johtimet kattoon mutta en vielä kykene säätelemään purkauksia

Yöstä oli tulossa pimeämpi ja pimeämpi ja pimeämpi

Savannilla vain sonnien mölinä

Yhtä varmaa kuin vaatteiden riisuminen

Puin päälle rosvopukuni ja istuin mietiskelemään

Pii-rustus

Kunnioitus jonka kiiltävä kalju saa aikaan

Tuollainen kylmäverinen kronikoitsija

Milloinka en olisi asian ytimessä, hän ajatteli ja hytisi

Hänen hyväntahtoisuutensa ei ollut kaikkein pyyteetöntä lajia

Lopulta minä uskoin enää kukkotappeluun

Atonin palvontapylväs syttyi jo nyt

Sama ilme kuin kesytiikereillä jotka tunnistavat isäntänsä ja unohtavat

Suolaisen muhennoksen surina

Nöyryyteni täyttää koko linnan