Mieleni tekee palata Paul Kinseyhin. Hän on kaalinlehteen käärittyä riisiä ja lasillinen, noin 80 grammaa, votkaa. Hän on koirien saarella. Koirat ovat suureksi osaksi mudanvärisiä. Yhden koiran kuono on puoleksi valkoinen ja puoleksi musta. Hän koettaa tuntea missä Pahamaineinen Bee sillä hetkellä on. Luultavasti kiskomassa sieniviiniään ja rakentamassa sanapatoa. Paul Kinsey näkee mielessään Pahamaineisen Been joka on tehty öljyisestä köydestä. Hetkessä kaikki aukeaa, tapahtuu samalla tavoin kuin silloin kuin hänen isänsä näytti mitä golfpallon sisällä on: hän iski sen auki kirveellä ja sieltä paljastui punaisesta kuminauhasta tiukkaan kääritty pallo joka putosi lattialle ja alkoi purkautua nopeasti ja sähisten.

 

Don Draper kuvataan toistuvasti junassa. Tietenkin, sarjan alkupuolella hän asuu Ossiningissa josta Manhattanille on noin 40 kilometrin matka. Hän asettaa hattunsa hattutelineelle ja alkaa kirjoittaa muistikirjaansa. Muut ihmiset kulkevat hänen ohitseen. Komeetat ohittavat toisensa kaukana. Hattu ja vasara. Tuo vanha nuokkuja. Mäkikuismaa ja portviiniä. Vierekkäisellä penkillä, käytävän toisella puolella, on vanha gangsterinkasvoinen mies. Hän on kudottu laiskoista tassunliikkeistä ja nopeista hännänheilautuksista. Juuri hänen kanssaan Don Draper vaihtaa silmät mutta siihen menee vielä kauan. Eikä gangsterinkasvoinen mies ole silloin enää tuossa hahmossaan; eikä se tapahdu tässä todellisuudessa vaan unessa. Jokaisella aineella on annostuksesta riippuen nämä vaikutukset: harmiton, myrkyllinen, tappava.

 

Niin sanotut “suljetun paikan harjoitteet” ovat Don Draperin alue. Keskity mielessäsi sanaan kissa. Lausu sana “kissa” ääneen, tee sitä uudelleen ja uudelleen, tasaisella rytmillä ja tarkoittaen sitä todella. Kiinnitä se hengityksesi rytmiin tavalla joka tuntuu luontaiselta. Toista tätä noin 15 minuutin ajan. Tätä Don Draper tekee betonisellissään. Tätä hän tekee kaikkialla. Valvontakeskuksessa joka on rakennettu temppelin päälle. Temppeli on rakennettu vanhan tulipaikan päälle. Tulipaikka on rakennettu vanhan vesipaikan päälle. Vesipaikka on rakennettu vanhan unipaikan päälle. Unipaikka on rakennettu vanhan kukkapaikan päälle. Kaikesta jää jälki. Muistan kuinka heräsin siihen että kissanpennut söivät jäniksenpoikasta. Makuupussissa ja lakanassa oli veritahroja, yksi pennuista kalusi jäniksenjalkaa ja murisi hiljaa ja viheltävästi.

Papukaijamies. Monotypia, pigmentti, vesiväri. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Hän näkee selvästi vasta sitten kun varjo ei enää kosketa hänen kasvojaan. Hän näkee selvästi vasta sitten kun valon suuret V:t kulkevat hänen lävitseen. Suuri riivaaja. Todellisuudessa Don Draper muovaa kasvojaan mehiläisvahasta eikä hän ajattele muuta kuin vahaa ja kahleita. Näennäistapahtumat seuraavat toisiaan. Kanit hyppelevät peräpeili vilkkuen. Tämä kaikki alkaa vasta sitten kun kaikki on kauan aikaa sitten loppunut.

 

 

Mitä Don Draper muuta on kuin muutama sangollinen vettä ja tammenlehtiä. Mitä muuta kukaan heistä on. Don Draperin asunnossa jokaisessa huonekalussa on palanut kohta. Diamanda Galas laulaa siellä.

 

 

Temppelihiiri. Vuotokohdat. Voimansiirto. Kuten sanoin: hänen vasempaan olkapäähänsä on tatuoitu paskova hiiri. Jos kysymysmerkin antaa kaatua vasemmalle kyljelleen siitä tulee tämä merkki. Tietenkin Don Draper on sensuurin ammattilainen. Hän on oppinut tunnistamaan omat vuotokohtansa. Hän ampuu tarkasti vain silloin kun hänen silmänsä on sidottu.

Sakaalin syntymä ja koulutus. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.
 

 

Samalla tavalla kuin mieleeni tulee Istanbul muistan sen kuinka Don Draper vaihtaa silmänsä. Taksim. Tai muistan repaleisen tapetin ja betonilattian jossa oli kuoppia. Kirjoituskoneen ääni toisen seinän takaa. Lintujen ääni. Koirat olivat jahdanneet häntä pimeässä sypressimetsässä. Don Draper oli yksi noista miehistä jotka kantoivat lahmacuneja. Samaa sakkia. Räjähdyksen äänen vielä kaikuessa Don Draper pudottaa entiset silmänsä kämmenelleen ja asettaa uudet ametistisilmänsä kuoppiinsa. Sakaalin syntymä ja koulutus: houkutus, loukutus, lootus.

 

Loppu on kuppila johon täytyy nousta lattialuukun kautta. Joku on kaivertanut siihen puukolla kömpelösti kissanpään jonka ympärillä on neljä jasmiininkukkaa. Kuinka hän opetti nuo “tytöt” kuolemaan eli kutomaan suurta verkkoa. Paul Kinsey istuu jälleen risti-istunnassa luolansa lattialla. Hän katsoo savimöykkyä. Samaan tapaan linnat murenevat, muuttuvat koivikoiksi ja keltaisina kukkiviksi onnenpensaiksi. Kaikki on hartsattu. Paul Kinsey saattoi jo tuntea alkavansa muuttua savesta tehdyksi, se alkoi etusormesta. Tuvan nurkassa oli suuri kartionmuotoinen kivi.

 

 

 

Diesel-moottorin karkaaminen on ilmiö, jossa moottori alkaa käydä sellaisella polttoaineella tai polttoainejäämällä jolla sen ei ole tarkoitettu sillä hetkellä käyvän ja joka tulee sellaisesta lähteestä josta sen ei ole tarkoitus tulla. Moottoria ei tällöin voi sammuttaa tavanomaisella tavalla virtalukon tai sytytysjärjestelmän kautta, moottorin kierroslukumäärä alkaa kasvaa hallitsemattomasti ja lopulta se rikkoutuu. Don Draper on usein vyö. Ruskea, paksusta parkitusta lehmännahasta tehty vyö. Mutta mielessäni tästä vyöstä tulee puhallinsoitin, tarkemmin sanoen kangling, ihmisen reisi- tai sääriluusta tehty trumpetti. Koko maa, tai oikeastaan kaupunki on tehty tuosta äänestä, ääni muistuttaa säkkiä joka kaiken päälle on nyt asetettu. Myöhemmin säkki nostetaan pois. On päivä. Jumala kieputtaa meitä lautasella.

 

 

 

Impressionistiset ja ekspressionistiset lähtökohdat rikostutkimuksessa. Paul Kinsey. Kaksoislapsuus. Huilunsoitto. Kuminen bumerangi hänestä tulee mieleen. Kuminainen borssikeitto. Oliko hän ollut edes Dostojevskin lyijykynällä kirjoittama. Kissanpentu. Leijuva musta mersu mustikkakankaan yllä. Metrovaunu jonka lävitse kulkiessaan muuttuu. Kerällä odottava koira. Eikä Paul Kinsey ole koskaan ollut humisevalla harjulla. Hän on yhden kerran kulkenut punahiekkaisella harjumuodolla, häntä on saattanut sanoa piikiksi siinä, orapihlajan piikiksi soivassa kaalinkerässä.