Suuren liskon sydän sykkii niin että se ensin iskee nopeasti, pieni tauko, sitten taas hitaasti, pieni tauko, sitten taas nopeasti. Kuinka monen näytöksen ajan nämä lavasteet ovat pystyssä Don Draper kysyy itseltään. Hän on herännyt ja tuntee olevansa kalkista tehty ja kalkista tehdyssä maailmassa. Hän on lähellä lopullista murenemista. Jostakin kaukaa rinteiltä tulee yrttistä tuoksua. Toisessa ajassa ja paikassa Don Draper voisi olla hurskassydäminen tyttö joka liittyy nihilisteihin.

 Kirkasta valoisaa ilmavettä. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Ääni muistutti sitä kun suurella, raskaalla tahkolla teroitetaan viikatteenterää. Pakonomainen edestakainen kävely rannalla, lähellä kivikappelia. Tämä valvontakeskuskin on satu. Eikä tämä ole mitään Agatha Christietä. Don Draper tarvitsee hitautta ja liimaa. Hitautta siksi että hitaus sumentaa mielen. Hitaus on liikaa. Liimaa siksi että sen avulla rakenteet saadaan eläviksi. Soittimet liimataan jänisliimalla koska se muodostaa normaalilämmössä hyvin sitkeitä sidoksia kappaleiden välille mutta kuumennus saa nuo liitokset aukeamaan. Don Draper istuu mustassa autossa joka ajaa hitaasti matalien mäntyjen välissä. Hän miettii mustia silmiä. Hän miettii krokotiililehteä jossa tarkoissa ja värikylläisissä kuvissa on yleensä suuria leukoja, kiiltäviä hampaita joissa on punaista värikertymää, voimakkaita väkäsisiä pyrstöjä jotka ovat valmiina iskemään.

 Eräitä uskomattomia rikollisia. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.

 

 

 

Hänen lintumainen päänsä on seurausta siitä että on tullut taas syötyä jotakin keitonlitkua. Kyynel valuu toisesta hänen silmästään. Toinen silmä etsii muuta syötävää. Don Draper mietti hevosen kesyttämistä. Hänen isänsä kuoli hevosenpotkuun. Tämän valvontakeskuksen voi sanoa jotenkin muistuttavan Talvipalatsia. Seinällä on pieni suttuinen painokuva kissapirusta joka pitää suurta sivellintä; siveltimestä valuu mustia pisaroita.

 

 

 

Seuraavana aamuna käsi oli edelleen hänen sisällään. Paul Kinsey kuvitteli tuntevansa sormuksen joka toi hänen mieleensä hänen tätinsä jonka oikean käden sormet olivat täynnä paksuja kultasormuksia. Vasemman käden sormissa ei ollut mitään. Paul Kinsey ajatteli Pahamaineista Beetä joka istui rakipullonsa vieressä. Hän oli työntänyt sieraintensa läpi kiiltäväksi hangattuja ja molemmista päistään teroitettuja polkupyöränpinnoja. Hänen oikea kätensä oli pienen kasettisoittimen päällä, oikean käden etusormi oli valmiina painamaan play-näppäintä. Sitten hän painoi sitä. Paul Kinsey ei pystynyt sanomaan miten nuo äänet oli tuotettu. Hän hengitti sisäänsä savua joka tuoksui palavalta kumilta ja katseli alas sinne missä koirat makasivat toistensa vieressä. Sinun nimesi on Toyota Hilux hymisi Pahamaineinen Bee.

 

Kun Paul Kinsey eräänä aamuna herää luolastaan, hän huomaa muuttuneensa käsinukketaiteilijan nukeksi. Suuri käsi on hänen sisällään ja ohjaa häntä. Hän laskee mielessään vaikutusaikoja. Toisaalta aineen pitoisuudet ovat voineet olla muuta kuin mitä Pahamaineinen Bee sanoi. Hän katsoo itseään säilykepurkin kyljestä. Huolellista tekoa, tosin ompeleita ei kuitenkaan voisi tuolla peilillä erottaa. Jopa Petersenin muhkurapesäinen briaaripiippu on huolellisesti muovailtu ja siitä nouseva pumpulista tehty ja kuparilangoin vahvistettu savu. Mistään tällaisesta Pahamaineinen Bee ei ole kertonut. Hän kirjoittaa muistikirjaansa: aika on kaniin osuva nuoli. Sitten hän viivaa sen yli. Aika on nuoli joka osuu kaniin. Hän viivaa sen yli. Aika nuolee kania kunnes ei enää nuole. Hän viivaa sen yli ja pudistelee päätään.

 

 

 

Tämä puoliympyrän muotoinen rakennus on upotettu puoliksi kallion sisään. Rakennuksen takaa laskeudutaan pieniä loputtomia kiviportaita pitkin alas rantaan. Valvontakeskuksen seinällä on kaksi kuivunutta maissintähkää ristissä. Jokin varjo kulkee rannalla olevan rapistuneen kivikappelin yli. Don Draper on siinä muodossaan joka on muunnos Chaplinin kulkurihahmosta. Hän on tekeytynyt pieneksi. Hänen sydämensä iskee samalla taajuudella kuin päästäisen, noin kahdeksansataa iskua minuutissa. Hän on kasvanut varjossa, siksi hän on pukeutunut pelkästään mustaan ja valkoiseen.

 

 

 

Hän on koira raekuuron armoilla. Puoliksi musta, puoliksi valkoinen. Miten pieni, mitättömän pieni se mäntypaneloitu huone jossa he hänet puukottivat. Tämän saattaa nähdä hänen kasvojaan katselemalla. Tummat pilvet vyöryvät niillä, lopulta voi nähdä viirun sinistä. Kysymys on sama kuin tämä: jos jalostaa ja kouluttaa rottia varastamaan toisilta rahaa tai koruja tai pelottelemaan heitä pimeässä. Don Draper pitää sumusta. Siitä että talojen rajat alkavat kadota ja seinän voi tuntea kymmenen metrin päässä siitä. Siitä että ihmisten kasvot alkavat kadota. Heidän takanaan voi vuohennahkarumpu soida.

 

 

 

Lääke toimii ensin äärimmäisen hyvin, sitten äärimmäisen huonosti. Tai: lääke toimii päivällä äärimmäisen hyvin ja yöllä äärimmäisen huonosti. Moottoritien päässä Vesuvius näyttää kaatuvan päälle. Enää se ei ole söpö mehiläispesä. Ajattelen Paul Kinseytä luolassaan jonka seinille hän on ripustanut kuivuneita heiniä ja oksia. Niiden alle, seinän viereen, hän on kasannut punertavia nyrkinkokoisia kiviä. Yhdelle niistä hän puhelee enemmän kuin muille kiville, hän on antanut sille nimen Sokol.

Hanhen ja kärpäsen ääni. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.
 

 

Vaihteen varjo, muutoksen varjo. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.