Kysymys lukuisista Don Drapereista. Oikeastaan määrättömästä määrästä. Kaksi koiraa juoksee vastakkaisista suunnista toisiaan vastaan auringon voimakkaasti valaisemalla rannalla. Se muistuttaa puhallinsoittimen moniäänitekniikkaa, jossa tuotetaan samanaikaisesti kahta tai useampaa säveltä. Nyt Don Draper seisoo tässä tislausjäännöksen kaltaisena. Hänen vasempaan rintaansa on tatuoitu ylösalaisin oleva sorsa. Se näyttää hyvältä moniväriseltä kuopalta maassa. Hän alkaa olla valmiudessa mikä tarkoittaa: kyyhkyt on syötetty kauranjyvin, ne odottavat että pääsevät lentämään sinne minne niiden täytyy lentää. Hän on virittynyt olemaan Don Draper. Poistettu ikkuna. Luumut joita hän syö kotletin kanssa. Ylilento kun suihkuturbiinien ääni jää kaikumaan päivällä kuumenneiden graniittilohkarevuorten väliin.

 

Mitä sinä sieltä Nevskiltä oikein haet, hänelle sanotaan. Paul Kinsey on alkanut muovailla pieniä hahmoja alhaalta kaivamastaan savesta. Osaan savesta hän sekoittaa hienoksi jauhamaansa hiilipölyä. Hän ei enää välitä siitä että hän on käsinukketaiteilijan nukke. Hän päästää siitä irti niin kuin suuren paimenkoiran kaulasta. Käsinukketaiteilija puhuu hänelle. On torstai, he ovat leivänmurujen ja päästäisten välissä. Puolueen naiset parveilevat kadulla, suuri siitepölypallo leijuu ilmassa.

 

 

Don Draperia voi kuvata ekspressionistilääkärinä joka tyystin kieltäytyy auttamasta toisia. Hän auttaa vain itseään. Hän sekoittaa tuhkasta ja kissanmaidosta juoman. Tuuli puhaltaa rannalla. Don Draper suoristaa takinkauluksensa ja ottaa kulkukoiraa kaulasta. Suuri piikkipiru nousee ja kulkee hitaasti vedenrajaan. Myöhemmin Don Draper naulaa itsensä seinälle nukkumaan, hän on ymmärtänyt sijoittaa skotlantilaiseen villakankaaseen joka kestää hyvin pienet kuparinaulat.

 

 

Luminen tuulinen tie. Don Draper makaa valvontakeskuksen alla, pienessä kallioon louhitussa kammiossa. Hänen näyttelijänsä on ylhäällä valvontakeskuksessa, se jolla on hänen ilmeensä, se joka jonglööraa yhdessä kädessään kahta kananmunaa; hänen näyttelijänsä joka on pukenut päälleen sinisen huopaviitan jonka helmoissa on koristeena pieniä keltaisia huopapalloja. Nämä tulevat lentäen kuin kärpäset ja yhtä helppo ne olisi kädellä huitaista tiehensä. Keskittynyt hahmo, päätä vasten painuneet korvat. Don Draper vaipuu uneen, hän tuntee kuinka sakaali makaa hänen päällään, sen tassu on painuneena hänen kaulalleen.

 

Don Draper etsii maailmasta pakottamisen mahdollisuuksia. Hän seisoo katukuilussa ja ilma virtaa hänen ohitseen, nostaa roskia maasta ja saa ne pyörteilemään hänen ympärillään. Don Draper etsii maailmasta pakottamisen mahdollisuuksia. Don Draperin pakottava kaipaus maahan. Toisinaan se alkaa kasvaa hänessä eikä hänellä silloin ole voimia estää sitä. Juuri siksi hän kiintyy Frank O´Haraan ja Meditations in Emergencyyn. Don Draper on huoneessa jonka ainoa lämmönlähde on nurkassa seisova teräskamina. Se on kuuma, tuli palaa pesässä. Mutta joka kerta kun hän astuu sitä lähemmäs se hypähtää teräsjaloillaan kauemmas hänestä.

 

 

Don Draper on kuva sopeutumisesta ja tasapainosta kuten kuka tahansa. Sumea kuva tasapainosta. Kari Riipisen 1000 polaroidista sommittelema kuva tasapainosta; polaroideista jotka hän on ottanut Bangkokin hotellihuoneensa aukiolevan television eri kanavien kuvista. Ei hän televisiota rikkonut, hän vain potki sitä sen verran että sai haluamansa.

 Nausikaa. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

Tällä kertaa Paul Kinsey heräsi ja tunsi olevansa sisarensa asunnossa. Lankoja oli ympäriinsä. Suurin osa harmaita, joitakin punaisia. Ylhäältä kuului kiivasta surinaa kun ampiainen etsi jotakin. Vasta silloin Paul Kinsey hitaasti laskeutui alas, tömähti vasten huovan peittämää kiveä. Hän oli korppupussi josta hiiret olivat yön aikana syöneet kolmanneksen. Maailmankaikkeuden hotelli, nämä sanat hän muisti illan keskustelusta, Pahamaineinen Bee joka oli työntänyt hiuskekonsa lävitse rumpukapulan, valojen muodostama suuri ruksi alhaalla.

 

 

 

Nyt Don Draper on asettanut lautaselle kolme kananmunaa valmistettuna uljanovskilaiseen tapaan. Don Draper katsoo etäisyyteen, sinne missä mäntyjen takana on kunnon porvariston kapinen uimaranta. Tämä Don Draper, tämä kukkien kaupustelija. Voi sanoa että suuri muurahaispesä on liikahtanut.

 

Umpeen muurattu ovi. Villakoiran jäljitelmä. Mies jonka kasvoissa saattoi nähdä keltaisten ja sinisten värien lukuisia muunnoksia samantapaisesti kuin laukkaradalla iltapäivän auringossa ja pölyssä. Don Draper pitää itseään, hän pitää tauon ja sytyttää savukkeen. Hän pitää itseään pehmeänä lyijykynänä. Voikoa sanoa että hän uskoo bliniin. Jotkut sanovat hänestä, varsinkin täällä, vuorten kettu. Mutta se liittyy ennen kaikkea valvontakeskukseen.

 

Suuren liskon sydän sykkii niin että se ensin iskee nopeasti, pieni tauko, sitten taas hitaasti, pieni tauko, sitten taas nopeasti. Kuinka monen näytöksen ajan nämä lavasteet ovat pystyssä Don Draper kysyy itseltään. Hän on herännyt ja tuntee olevansa kalkista tehty ja kalkista tehdyssä maailmassa. Hän on lähellä lopullista murenemista. Jostakin kaukaa rinteiltä tulee yrttistä tuoksua. Toisessa ajassa ja paikassa Don Draper voisi olla hurskassydäminen tyttö joka liittyy nihilisteihin.