Se on koiran nimi. Monotypia, 10,5 x 14,8.

 

 

Vesi rannassa värjäytyi okrankeltaiseksi.

 Muurahaisia kulki ylösalas männynrunkoa. 

Tuo vanha hanhi lentää rotkon yli.

 

 Lunta sataa parturin puutarhassa.

 Hanhipolkua alas niitylle.

 Hän meni vahtiin kuin rauhallinen koira.

 Yhtä hämärää.

 

 

 

 

 

 Hän söi kyllä noita Alkuräjähdys-nimisiä nektariineja.

 

 Hän oli yksi niistä joita sanottiin "heiksi jotka poraavat reikiä tuhkaan".

Kuin kuningas kuin kissanpoika.

 Kahdeksanjalkainen hevonen.

 Nyt aurinko paistaa täällä salissa.

 Vaikka tulin yksin hyppivän liekin läpi.

Minä, viiriäinen, kuolleista hauleista syntyy selkeä ääni, kultasepän ovela käsi.

 Teräsongelma, sopimusrikkomus, ne sanat.

 Pian, kun varjot kaikkosivat ja valo alkoi heijastua hänen terästään.

 Tämä on se jyvä jonka haluan leipääni.

Äläkä puhu minulle aasisi paikasta, se löytää ruokansa ja luolansa kyllä.

Omansa tahdissa hän horjumatta pysyy, opas.

Kun aurinko alkaa sarastaa,

ja maan pajut nousevat,

ja puukruunuiset nyökkäävät,

ja koirien ulvonta kuuluu.