Luminen tuulinen tie. Don Draper makaa valvontakeskuksen alla, pienessä kallioon louhitussa kammiossa. Hänen näyttelijänsä on ylhäällä valvontakeskuksessa, se jolla on hänen ilmeensä, se joka jonglööraa yhdessä kädessään kahta kananmunaa; hänen näyttelijänsä joka on pukenut päälleen sinisen huopaviitan jonka helmoissa on koristeena pieniä keltaisia huopapalloja. Nämä tulevat lentäen kuin kärpäset ja yhtä helppo ne olisi kädellä huitaista tiehensä. Keskittynyt hahmo, päätä vasten painuneet korvat. Don Draper vaipuu uneen, hän tuntee kuinka sakaali makaa hänen päällään, sen tassu on painuneena hänen kaulalleen.

 

Don Draper etsii maailmasta pakottamisen mahdollisuuksia. Hän seisoo katukuilussa ja ilma virtaa hänen ohitseen, nostaa roskia maasta ja saa ne pyörteilemään hänen ympärillään. Don Draper etsii maailmasta pakottamisen mahdollisuuksia. Don Draperin pakottava kaipaus maahan. Toisinaan se alkaa kasvaa hänessä eikä hänellä silloin ole voimia estää sitä. Juuri siksi hän kiintyy Frank O´Haraan ja Meditations in Emergencyyn. Don Draper on huoneessa jonka ainoa lämmönlähde on nurkassa seisova teräskamina. Se on kuuma, tuli palaa pesässä. Mutta joka kerta kun hän astuu sitä lähemmäs se hypähtää teräsjaloillaan kauemmas hänestä.

 

 

Don Draper on kuva sopeutumisesta ja tasapainosta kuten kuka tahansa. Sumea kuva tasapainosta. Kari Riipisen 1000 polaroidista sommittelema kuva tasapainosta; polaroideista jotka hän on ottanut Bangkokin hotellihuoneensa aukiolevan television eri kanavien kuvista. Ei hän televisiota rikkonut, hän vain potki sitä sen verran että sai haluamansa.

 Nausikaa. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

Tällä kertaa Paul Kinsey heräsi ja tunsi olevansa sisarensa asunnossa. Lankoja oli ympäriinsä. Suurin osa harmaita, joitakin punaisia. Ylhäältä kuului kiivasta surinaa kun ampiainen etsi jotakin. Vasta silloin Paul Kinsey hitaasti laskeutui alas, tömähti vasten huovan peittämää kiveä. Hän oli korppupussi josta hiiret olivat yön aikana syöneet kolmanneksen. Maailmankaikkeuden hotelli, nämä sanat hän muisti illan keskustelusta, Pahamaineinen Bee joka oli työntänyt hiuskekonsa lävitse rumpukapulan, valojen muodostama suuri ruksi alhaalla.

 

 

 

Nyt Don Draper on asettanut lautaselle kolme kananmunaa valmistettuna uljanovskilaiseen tapaan. Don Draper katsoo etäisyyteen, sinne missä mäntyjen takana on kunnon porvariston kapinen uimaranta. Tämä Don Draper, tämä kukkien kaupustelija. Voi sanoa että suuri muurahaispesä on liikahtanut.

 

Umpeen muurattu ovi. Villakoiran jäljitelmä. Mies jonka kasvoissa saattoi nähdä keltaisten ja sinisten värien lukuisia muunnoksia samantapaisesti kuin laukkaradalla iltapäivän auringossa ja pölyssä. Don Draper pitää itseään, hän pitää tauon ja sytyttää savukkeen. Hän pitää itseään pehmeänä lyijykynänä. Voikoa sanoa että hän uskoo bliniin. Jotkut sanovat hänestä, varsinkin täällä, vuorten kettu. Mutta se liittyy ennen kaikkea valvontakeskukseen.

 

Suuren liskon sydän sykkii niin että se ensin iskee nopeasti, pieni tauko, sitten taas hitaasti, pieni tauko, sitten taas nopeasti. Kuinka monen näytöksen ajan nämä lavasteet ovat pystyssä Don Draper kysyy itseltään. Hän on herännyt ja tuntee olevansa kalkista tehty ja kalkista tehdyssä maailmassa. Hän on lähellä lopullista murenemista. Jostakin kaukaa rinteiltä tulee yrttistä tuoksua. Toisessa ajassa ja paikassa Don Draper voisi olla hurskassydäminen tyttö joka liittyy nihilisteihin.

 Kirkasta valoisaa ilmavettä. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Ääni muistutti sitä kun suurella, raskaalla tahkolla teroitetaan viikatteenterää. Pakonomainen edestakainen kävely rannalla, lähellä kivikappelia. Tämä valvontakeskuskin on satu. Eikä tämä ole mitään Agatha Christietä. Don Draper tarvitsee hitautta ja liimaa. Hitautta siksi että hitaus sumentaa mielen. Hitaus on liikaa. Liimaa siksi että sen avulla rakenteet saadaan eläviksi. Soittimet liimataan jänisliimalla koska se muodostaa normaalilämmössä hyvin sitkeitä sidoksia kappaleiden välille mutta kuumennus saa nuo liitokset aukeamaan. Don Draper istuu mustassa autossa joka ajaa hitaasti matalien mäntyjen välissä. Hän miettii mustia silmiä. Hän miettii krokotiililehteä jossa tarkoissa ja värikylläisissä kuvissa on yleensä suuria leukoja, kiiltäviä hampaita joissa on punaista värikertymää, voimakkaita väkäsisiä pyrstöjä jotka ovat valmiina iskemään.

 Eräitä uskomattomia rikollisia. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi, 10,5 x 14,8.

 

 

 

Hänen lintumainen päänsä on seurausta siitä että on tullut taas syötyä jotakin keitonlitkua. Kyynel valuu toisesta hänen silmästään. Toinen silmä etsii muuta syötävää. Don Draper mietti hevosen kesyttämistä. Hänen isänsä kuoli hevosenpotkuun. Tämän valvontakeskuksen voi sanoa jotenkin muistuttavan Talvipalatsia. Seinällä on pieni suttuinen painokuva kissapirusta joka pitää suurta sivellintä; siveltimestä valuu mustia pisaroita.

 

 

 

Seuraavana aamuna käsi oli edelleen hänen sisällään. Paul Kinsey kuvitteli tuntevansa sormuksen joka toi hänen mieleensä hänen tätinsä jonka oikean käden sormet olivat täynnä paksuja kultasormuksia. Vasemman käden sormissa ei ollut mitään. Paul Kinsey ajatteli Pahamaineista Beetä joka istui rakipullonsa vieressä. Hän oli työntänyt sieraintensa läpi kiiltäväksi hangattuja ja molemmista päistään teroitettuja polkupyöränpinnoja. Hänen oikea kätensä oli pienen kasettisoittimen päällä, oikean käden etusormi oli valmiina painamaan play-näppäintä. Sitten hän painoi sitä. Paul Kinsey ei pystynyt sanomaan miten nuo äänet oli tuotettu. Hän hengitti sisäänsä savua joka tuoksui palavalta kumilta ja katseli alas sinne missä koirat makasivat toistensa vieressä. Sinun nimesi on Toyota Hilux hymisi Pahamaineinen Bee.