Nyt Pahamaineinen Bee oli siirtynyt vodkasta orujoon jota osti alhaalta. Se oli kellertävän vihertävää ja sen koiruohomainen haju levisi monen metrin päähän. Kuu on punnus joka vetää Maan, Pahamaineinen Bee sopotti. Kivi vetää veden. Enää verho ei heilahdellut hänen kasvojensa yli. Kuu on punnus joka vetää Maan. Minä tapasin kerran Kuun kun astuin aamulla asunnostani. Hän asui viereisessä asunnossa joka kiertyi minun pienen huoneeni ympärille. Hänen kasvonsa olivat pyöreät, niin kuin kellotaulu, ja hänellä oli piikkimäiset vahatut viikset. Pahamaineinen Bee heilutti päätään silmät kiinni, niin kuin olisi etsinyt jotakin ompelukopasta. Tunsin oloni hänen lähellään luottavaiseksi, tunsin että lukuisia muurahaisia kiipeää pitkin selkärankaani ja kohti päälakeani. Paul Kinsey tiesi että seuraavaksi Pahamaineinen Bee luultavasti alkaisi tehdä sanapatoaan. Sen jälkeen hän alkaisi lävistää itseään teroitetulla polkupyöränpinnalla. Sen jälkeen olisi aterioinnin vuoro ja sen jälkeen hän kellahtaisi kumoon huovalleen ja heräisi seuraavana aamuna ja jatkaisi tarinaansa suoraan siitä mihin se oli jäänyt.