Tämä on salaman aluetta. Virta on tuolla.

 Mullan ja luun värit.

 Tuon koiran nimi oli Kalik, se oli musta ja sillä oli otsassaan pyöreä valkea laikku.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Noiden kahden välillä on niin paljon neulanpistoja, liian monta.

 

Tämä harjoitus, se josta hän puhui, oli sellainen että portaita laskeutuessa kuvitellaan portaita nousemista.

 Siksi hän oli niin ärtynyt järven rannalla. Se oli kuin kukko joka nokki häntä niskasta.

 No, hän asetteli edelleen kiviä toistensa varaan, rakensi seinää vasten pientä uuniaan.

 

 Imaami sirkutti hampaidensa välistä.

Älä opeta minua ennen kuin voitat tämän pikkuisen.

 Häneen oli piirretty myyrän merkki.

 Hän oli ensiksi pianonvirittäjä, toiseksi humalassa.

 

Yön ja päivän noppapeli. Monotypia, 10,5 x 14, 8.
 

 

 

Apinamedusa. Monotypia, 10,5 x 14,8.
 

 

 

 

 Sorsanpääkuoppa.

Kammiossa oli pujoteltava seinille ripustettujen lukuisten erimuotoisten ja -suuruisten sarvien välitse.

 

 Sitten ottavat jumalat käsiinsä paksut hinausköydet.

 Yön paksut pimeät alueet.

Minä tuhkastan sinut.

Ruusu, ruusu, harakka. Monotypia, 10, 5 x 14,8.

Viiniä, olutta, teollisuusbensiiniä, mustetta, hän luetteli ja löi ylpeänä rintaansa.

 Hän oli niin pehmeä että hänet olisi voinut levittää leivälle voin sijaan.

 Suuri viekas etsivä-pappi.

 No, hän eteni nopeasti tieteiden kuoppaisella kentällä. 

 Hän näytti minulle aasin korvan.

 

Se on koiran nimi. Monotypia, 10,5 x 14,8.