Voisi sanoa että tässä luolan lattiassa on kaksi reikää. Kummankin päällä on karkeatekoinen, jämälaudoista ja puunkappaleista koottu luukku. Kun luukun ottaa pois näkee että reiästä pölähtelee silloin tällöin savua. Meistä katsoen vasemmanpuoleisesta reiästä savua pölähtelee usein, oikeanpuoleisesta reiästä sitä tulee vain hyvin harvoin. Joskus ei näe mitään vaikka luukku olisi auki tuntikausia. Mikä arpakuution silmä Paul Kinseyn on? Voisi kuvitella neljä arpakuutiota jotka ovat suuremman arpakuution sisällä. Ne on suljettu sinne. Mutta suuriakin arpakuutioita on neljä. Ja niidenkin ympärillä on neljä vielä suurempaa arpakuutiota; ja niidenkin ympärillä on neljä vielä suurempaa arpakuutiota. Alhaalta laaksosta voi kuulua hevosten ääni kun ne vetävät raskasta taakkaa, niiden hengitys, puuskahdukset ja se kuinka ne hakevat kavionsijaa kalkkisesta maasta.

 Jälleen kerran alttari on väreilemässä. Monotypia, pigmentti, tussi. 10,5 x 14,8.

 

Ennen astumistaan luolaan Paul Kinsey koskettaa takkinsa taskussa olevaa paperinpalaa. Hän kaivaa sen esiin, taittelee auki ja lukee sanan. Sitten hän taittelee sen takaisin kokoon ja pistää taskuunsa. Pahamaineinen Bee voi kyllä kuulla kaiken mutta hän ei näe kaikkialle. Luolan suuvalossa Paul Kinseyn kasvot näyttävät vahamaisilta. Hän näyttää kokonaan vahasta tehdyltä, mehiläisvahasta suurten sormien muovailemalta. Koska vaha on lämmintä hän voi liikkua, ja koska hän liikkuu se myös pysyy lämpimänä. Kylmä tuuli puhaltaa hänen sisimmästään, johon hän katsoo kaksoiskasvojensa toisella, surullisemmalla puoliskolla. Ilveilijäpuoliskon kasvot ovat eloisat, niissä tapahtuu jatkuvaa liikehdintää. Etruskipäästäinen etsii ruokaa himmeiden lastujen seasta luolan nurkassa.

 Jean-Baptiste Clemens Mexico Citystä nro. 2. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Ruuvi joka työntyy ylpein kärjin sinne minne mikään ruuvi koskaan aikaisemmin ei ole työntynyt. Tämän kai voisi sanoa heistä jokaisesta. Paul Kinseyn tapauksessa se on hyvin selvää. Hän pitelee nenäliinaa kasvojensa edessä, se on hänen tapaistaan. Sen takana hän vikisee samaan tapaan kuin koirat luolien ulkopuolella. Hän on taitava jäljittelijä. Hän saa liikkeisiinsä saman muodon kuin koira joka kiertyy auringossa kuumenneen kivipylvään ympärille.

Jean-Baptiste Clemens Mexico Citystä. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.
 

 

 

 

Nukkuessaan Paul Kinsey on painavampi. Päivällä hän on lautta joka on sidottu kolmella köydellä kolmeen pajunrunkoon. Lukemattomia lepakkoja riippuu luolan seinissä ja katossa. Niitä on sadoittain joka suunnalla, kynttilänvalossa niiden siivet ja ruumiit näyttävät hopeanhohtoisilta. Kaksi noista köysistä Paul Kinsey on valmis avaamaan mutta kolmatta ei. Hänen kulmakarvansakin ovat painavat, ne muistuttavat kahta perhosentoukkaa hänen silmiensä yläpuolella ja ne värisevät hiukan.

 

 

Kyllähän Paul Kinseyn voi sanoa olevan välitilassa. Hän ohjaa itseään mekaanisella systeemillä, painoilla joita hän kantaa selässään. Hän on hevonen ja samaan aikaan ohjastaja. Ruusunkukan painoa ei voi verrata jauhosäkin painoon, ne ovat erilaisia erilaisessa maassa. Vehnäjauhosäkin painoa ei voi verrata kvartsijauhosäkin painoon. Jokaisella vuorella on selkäpuolensa ja rintapuolensa. Jokaisella luolalla suupuolensa ja takapuolensa.

 Tämän yövartija lupasi. Monotypia, pigmentti, vesiväri, tussi. 10,5 x 14,8.

 

 

 

Paul Kinsey minusta, enemmän kuin muut, tuntuu huoneelta. Pieni, yksi-ikkunainen huone. Ikkunan edessä pöytä, seinillä pari tuolia ja rautasänky patjoineen – peitteettä, tyynyttä. Nurkassa ruostunut sininen emalivati. Seinällä riippuu värijäljennös kultakehyksessä: Matkustaja lauttauspaikalla. Ja yöllä huone muuttuu luolaksi koirien saarella, haukku kuuluu joka puolelta ja jonkinlainen vikinä aina silloin tällöin, ja ujellus, ja se kun koira avaa kitansa ammolleen niin kuin haukottelisi ja ulvoo tukahtuneesti. Paul Kinseyn sormuksin koristettu etusormi on ojossa. Hän polttaa piippuaan ja on juuri sanomassa jotakin. Mutta sitten putoavien lohkareiden ääni peittää hänen sanansa. Kenties hän oli sanomassa jotakin niin sanotusta pahamaineisesta Beestä joka hallitsee näitä luolia.