Aataminomena atsteekki lukio koulu pyörä poika ystävä Kalifornia ura tyttö purukumi syyllisyys parranajo cockerspanieli kiharat kuorikot etsivätarina parannettu metsästäjä Englanti täytekynä Ranska hallusinaatio tiimalasi kolibri unettomuus suudella lassie Lolita ihana lapsi avioliitto motelli moottori oikeus äiti numero nymfetti hajuvesi suodatin valokuvaaja perunalastut proustilainen pseudonyymi psykoterapeutti nännipiha tennismaila sadetakki venäläinen kirjallisuus parantola Schiller värisevä simulakrumi auto esikaupunki Sveitsi tartaani puhelin tennis läpinäkyvät esineet ansa Valeria valkoinen

Mukana anarkisti Angelo ympärillä kysyä poissa vauva Igor takaisin tyhjä säe Kalifornia tuli suklainen tuli Cosa Nostra ei voinut kuriirin tragedia viini demoni ei voinut dies irae älä alas unet herttua munakoiso elektroninen musiikki entropia silmät kasvot bensiini hiussuihke hallusinaatio pää hän Impala sisällä Jaguaari ehkä muzak nimi ei koskaan numero nymfetti paranoidi ehkä poni possu sika postitorvi puritaanit muistaa San Francisco seksuaalinen kanssakäyminen hän hymyillä savusumu katsoa tuijottaa puhua tequila se ajatella juttu ajatella kertoa myös transistoriradio yrittää vatikaani ääni Volkswagenin tirkistelijä tahtoa katsoa mennä

Kun Aleksej katsoi minua, minä katsoin häntä.

Kun hän nousi, minä nousin.

Kun hän astui sivulle, minä astuin sivulle.

Kun hän osoitti haarukalla päätään niin kuin pistoolilla, minä osoitin haarukalla päätäni niin kuin pistoolilla.

Kun hän painoi sen kärjet ihoonsa, minä painoin sen kärjet ihooni.

Kun Aleksej painoi kaasua, minä painoin kaasua.

Kun Aleksejn kasvot punertuivat, minun kasvoni punertuivat.

Kun Aleksej puristi nahkapenkkiä, minä puristin nahkapenkkiä

AAMUISIA AJATUKSIA
Peloissaan taas alkoholi Aleksej kysyi aspiriini ateisti poissa takaisin piikkilanka sänky alku ruumis Bohemia porvari tuli kynttelikkö matto Cenek Cern tuoli klarinetti kolhoosi tuli kommunisti toverit oikeus marttyyri kehä kilpa-ajot symbaali yhtye päivä depersonalisaatio ei divaani ei saapua kaikki silmät kasvot sadut tunne ranskalaiset lähteä ystävä saada tyttö mennä saada käsi harmonia Helena täällä korkeakorkoiset kengät koti kuinka tahansa jazz Jeesus vain kuningas suudella tietää tiesi Kreml suuryhtiö nauraa johtomotiivi elää kauan katsoo eksynyt tyttö kaiutin rakkaus Lucie Lucie avioliitto Marxismi masturbaatio Valion baari hetki musiikin teoria itse ei koskaan ei mitään numero poissa neliö oopiumi juhlat ehkä mutta tajuta puna-armeija ratsastaa huone kehä ruis viski istua nähdä sanoa kaukovalot huusi sairas lahti sosialisti jotakin laulu seisoo paikallaan yht'äkkiä puhua herkkä aita ajatella kolme toveria kertoa myös ottaa Trotsky kääntyi Utopia kylä vihreä viulu Vladimir vodka ääni tahtoa kylpy kellari lähti miksi nainen ei voinut kyllä

Hän on eräänlaista poplarin sisälle ahdettua hyytelöä
joka värisee samoin kuin suon pinta. Luusto, jos
sitä voi sanoa luustoksi, on piikkilankaa. Hän
on sivistynyt, arvostettu ja rakastettu,
hän maalaa vaimolleen akvarelleja. Kaikki valuu sinun
hihastasi, sanoo vaimo ja tuntee, kuinka voimakas,
humiseva ja elävältä tuntuva aine pitää häntä otteessaan

Hänellä oli päässään kulunut hellehattu ja ilmeikkäät kulmakarvat olivat kuin klovnin maski hänen silmiensä yläpuolella.
- Me molemmat tiedämme vastauksen.
- Sinä tiedät.
Television kuva värisi ilman ääntä.
- Kaikkeen vaaditaan aikaa.
Oliko hänen vyössään roikkunut puukko? Sitä on mahdotonta muistaa.
- Minä en ole koskaan käsittänyt ihmisten suhtautumista käärmeisiin. Mitä pahaa ne muka tahtoo? Minä olen joutunut käärmeiden kanssa tekemisiin eikä ne ole ikinä kajonneet minuun.
- Kaikki pelot ovat primitiivisiä. Johtuu aivojen limbisestä järjestelmästä. Minun nuppiini on varastoitunut tuhat kauhun vuotta.

ELÄMÄÄ VARTEN / ELÄMÄN VUOKSI
Hän meni yläkertaan liikkuen omalla kevyellä ja äänettömällä tavallaan, kuin olisi päällystetty turkiksella, ja kuin jokaisen karvan pää olisi keveän hopeanharmaa ja ilmassa hiljalleen värähtelevä, ja kuin jokaisen karvan kärjessä olisi pieni kullanhohtoinen piste, pieni tasaisesti ympäri pyörivä kuuma planeetta, jota kiertäisi pieni kajastava kuu

Tulitikku. Kylmästi puhaltava tuuli.
Ei sanaakaan. Miksi sitä sanotaankaan?
Sahviaaninahaksiko? Kuinka kallista
suklaa on täällä? Se on yksinkertainen
kysymys. Yksinkertainen ja vilpitön.
Mahdollisuus välttää varma tuho. Kaksi,
kolme, neljä onttoa jysähdystä. Kuin
jokin taivaan mahti olisi kiirinyt yön
halki. Mikä se on, ukkonenko?
Ei, poolopaita. Aamunkoitto. Hän
herättää minut. Hän tomutti ja kuurasi
koko asunnon. Pesi pyykit. Silitti
hänen puseronsa ja hameensa

Silloin kasvot olivat olleet melkeinpä pyöreät, kylmästä rusottavat, ja hiuksissa oli ollut tarkka jakaus, ja vaatteet olivat olleet vasta prässättyjä. Ja nyt tämä, mies jolla oli kyömy nenä ja tummat silmät, toinen kulma turvoksissa ja liian suuret vaatteet. Harmaaihoinen aave. Onko meidän oleskelullemme jossakin aina syy? Tätä hän kysyi eikä saanut vastausta. Pelkkää mutinaa ja väsyneitä, irrallisia sanoja. Onko meidän oleskelullemme aina jokin syy? Ei. Hän laskeutui alas puuportaita ja puristi kaidetta rystyset valkoisina. Se huojui mutta hän ei huojunut vaan laskeutui hiljaa ja rauhallisesti. Onko se kohtalo? Ei

LUONNOS
Hän sähisi tuhlaukselle. Hän puhui matalalla äänellä asioista, jotka kertovat siitä kuinka elämme. Hän uskoi että ei voinut lähettää yhdellekään ystävälleen ainoatakaan sellaista viestiä joka olisi intiimimpi ja paljastavampi kuin tämä. Jos minulla olisi vähänkään järkeä, hän sanoi, minä pukisin sadetakin ylleni. Eihän se todella suojaisi miltään. Mutta tuntisin oloni turvalliseksi ja eristetyksi

Salaiset paperit kuolleen peuran yläpuolella. Kun sankaritar kuolee, peura herää eloon. Kun peura kuolee, sankaritar herää eloon ja kuulee radiosta salaisen viestin. Hänen puhelintaan salakuunnellaan ja hän heittää sen jokeen. Hän ostaa kukkia, keltaisia ja voimakastuoksuisia liljoja. Hän tapaa kontaktin kahvilassa. He vaihtavat merkityksettömiä lauseita. He suutelevat toisiaan merkityksettömästi ja samaan aikaan

peura katselee pellon ylitse. On oltava toinen maailma, jossa jäljittäminen on mahdotonta, kuin iskevästi etenevä melodia, kuin vastustamattomasti etenevä rytmi. Se on rock'n rollia, uutta naamioleikkiä ajan uuteloissa

LUONNOS
Toimin ohjuksen tavoin. Minussa on osia, jotka värähtelevät samaan tahtiin kuin vastaava kappale tuulessa värisevän aaltopellin alla. Hänen huulensa olivat lilat kun hän makasi, tai seisoi, tai istui. Tämä on siis muisto hänen huulistaan, pieni kappale kalloni takaosassa. Minä toimin kuten mustavalkoinen mies kellertävän ja tuulessa heiluvan katulampun alla. Hänen kyljessään on pieni tyttö, joka pureskelee hampurilaista. Oikeastaan tämä tapahtuu makuuhuoneessa, siinä paikassa joka on aina vasemmalla. Kaapit on peitetty mustalla liinalla jossa on kultaisia kirjaimia. Ne ovat jiddisiä ja minun on vaikea katsoa niitä tuntematta samaan aikaan surua ja iloa, surua siitä mikä on laskettu alas ja iloa siitä mikä nostettu ylös. Iloa siitä, että voin työntää pääni eräänlaiseen kumisevaan sammioon ja surua siitä, että ääni kalloni ympärillä muistuttaa minua

Kuin ajaisimme kilpaa yön halki, hän sanoi hysteriaa jäljitellen. Ohitimme sotilasajoneuvojen saattuen. Niiden valopisteet katosivat nopeasti pimeään. Kun hermosto ei enää pelaa, sitä putoaa vain maahan, hän sanoi. Voi vain haistella multaa ja toivoa parasta.
   Hän pysäytti auton pitkällä suoralla ruohikkoiselle pientareelle jota reunustavan betoniaidan yläreunassa kulki kolminkertainen piikkilanka. Kortisoniturvotuksesta hänen kasvoissaan oli tuskin jälkeäkään ja hän pystyi nukkumaan