Silloin kasvot olivat olleet melkeinpä pyöreät, kylmästä rusottavat, ja hiuksissa oli ollut tarkka jakaus, ja vaatteet olivat olleet vasta prässättyjä. Ja nyt tämä, mies jolla oli kyömy nenä ja tummat silmät, toinen kulma turvoksissa ja liian suuret vaatteet. Harmaaihoinen aave. Onko meidän oleskelullemme jossakin aina syy? Tätä hän kysyi eikä saanut vastausta. Pelkkää mutinaa ja väsyneitä, irrallisia sanoja. Onko meidän oleskelullemme aina jokin syy? Ei. Hän laskeutui alas puuportaita ja puristi kaidetta rystyset valkoisina. Se huojui mutta hän ei huojunut vaan laskeutui hiljaa ja rauhallisesti. Onko se kohtalo? Ei