Helvetin possikka

Hänen silmänsä näyttivät pysähtyneen kiertoradalleen

Hän heitti hattunsa hellan päälle

Tuhahtelun taito

Väärä parta

Puhaltaa nenäänsä niin kuin sarveen

Aamuisen raivokohtaukseni syynä oli liian haalea tee. Sitten syötin suteni ja rauhoituin taas

Seuraava teokseni: "Johnny Caken mustavalkoinen maailma"

Kotoisin Bostonin Kolkatasta

Johnny Cake

Riitamme koski oikeaa tapaa syödä munia

Muutama viikko riitti hälventämään nuo miellyttävät illuusiot

Hänen äänensä muistutti appelsiininkuorilimonadia

Tarvitsisin kaksituhatta litraa 20-prosenttista suolavettä

Hän saattoi tehdä näitä asioita toisten ihmisten kanssa: ostaa heiltä, myydä heille, puhua heidän kanssaan, kävellä heidän kanssaan. Mutta hän ei koskaan syönyt toisten ihmisten kanssa, juonut heidän kanssaan tai rukoillut heidän puolestaan.

Kulta: unelmat
Lyijy: tosiasiat

Olin vedessä höyhensänky selässäni

Hän oli tiukka matemaatikko

Herätessäni taivas oli liian sininen: se sattui maksaani

Uninen synteesi

Tuollainen hyvätapainen englantilainen

Jättiläinen josta tuli kääpiö

Unilääkkeenä toimii enää vanha balsamointiopas

Peli mikä menee verenkiertoon

Puhui raa'asti hatuista

Pitää kiinni kädestä kuin karhua nenärenkaasta

Oikean rajavartijan on oltava yksi

Syyllistynyt toiseen tulemiseen

Uuden metsästäjän silmät näkevät puun ja tiilen lävitse

Koska; ja koska; ja koska; ja koska

Hyvin sanottu, vanha myyrä

Aivan samoin kuin pidän kompastelusta pidän tästä

Sitä voidaan kutsua pelastuksen sarveksi

Olipa kerran sika jolla ei ollut vihollisia. Sitten se teurastettiin.

Valkoinen pöytäliina jossa punainen reunus

Syyttäjämäinen ääni

Salaa syntinsä seppeleen alle

Hän puhui kaikenlaisia järjettömyyksiä iloisesti ja oli selvää että hän oli hyvin tyytyväinen itseensä

Vodkalasit oli katkaistu jalasta ja jalka teroitettu niin etteivät ne pysyneet pystyssä

Tässä on kaksi vaihtoehtoa: pappi tai poliisi

Suitsukkeen tuoksu saa minut tuntemaan itseni sairaaksi ja ajattelemattomaksi

Ravistelee myötätuntoisesti päätään

Enää hän ei näyttänyt reippaalta toiminnan mieheltä vaan yksinkertaisesti melko typerältä vanhalta mieheltä

Kanelinväriset silmät

Tällainen kuihduttaa korvani

Tämä musiikki tuskin herättää minussa toivottomia, karkeita tunteita

Kumartaa kuin pässi

Taitavasti ontuen

Tumma kirsikkapuinen holkki

Hänen ruusuiset, välinpitämättömät, unettavat kasvonsa

Hinausköyden päivä

Sormi ilmassa kuin jalohaikara

Jos kiuas on hiljainen, se ei kerro

Vähäpuheinen kaivos

Olen päättänyt sekaantua kaikkeen

Kaksi merkkiä istuu avoimen oven edessä

Herätessäni kummallakin puolella heilui kuparipannun nokka

Show-nainen

- Sä olet varmaan aika surullinen?

- Olen... Hyvin surullinen. Ja mua huolestuttaa niitten runoilijoiden puolesta, jotka vakavissaan (ääni paisuu tunteellisuudesta), kunnianhimoisesti tekee työtä, tekee uhrautuvaa työtä (ääni värisee) vuos'tolkulla kirjoittaakseen korkeatasoisen, kunnianhimoisen, loistavan runokokoelman. Se runokokoelma sitten joutuu täällä kauhean pupputulvan keskellä taistelemaan (silmät vettyvät, vanha kunnon stanislavskilainen kikka) huomiosta ja yyh lukijoista... Ja myöskin sitten... Eihän tota... (maiskautus) suuri yleisö (pieni, alistunut huokaus), ei se jaksa olla kiinnostunut lyriikasta kun... Kun suuri osa runokirjoista on ihan kelvottomia... Ei... Yyh. Siis tämä tekee hallaa tällainen tilanne koko lyriikan (ääni tavoittaa uuden sävyn: vanhat kunnon metodinäyttelijät puhuvat tästä siipensä loukanneen linnun tekniikkana) asialle ja tota... Varsinkin niille (painokkaasti ja ylevää, paasaavaa sävyä hakien, vanhat kunnon metodinäyttelijät puhuvat tästä usein propagandistin tekniikkana) jotka todella, sydämestään, elämäntehtävänään, haluaa tehdä hyvää... Hyvää lyriikkaa. He sitten hukkuvat (kyynelten läpi, kuin soutaen virtaa vastaan) tähän tilanteeseen...