Show-nainen

- Sä olet varmaan aika surullinen?

- Olen... Hyvin surullinen. Ja mua huolestuttaa niitten runoilijoiden puolesta, jotka vakavissaan (ääni paisuu tunteellisuudesta), kunnianhimoisesti tekee työtä, tekee uhrautuvaa työtä (ääni värisee) vuos'tolkulla kirjoittaakseen korkeatasoisen, kunnianhimoisen, loistavan runokokoelman. Se runokokoelma sitten joutuu täällä kauhean pupputulvan keskellä taistelemaan (silmät vettyvät, vanha kunnon stanislavskilainen kikka) huomiosta ja yyh lukijoista... Ja myöskin sitten... Eihän tota... (maiskautus) suuri yleisö (pieni, alistunut huokaus), ei se jaksa olla kiinnostunut lyriikasta kun... Kun suuri osa runokirjoista on ihan kelvottomia... Ei... Yyh. Siis tämä tekee hallaa tällainen tilanne koko lyriikan (ääni tavoittaa uuden sävyn: vanhat kunnon metodinäyttelijät puhuvat tästä siipensä loukanneen linnun tekniikkana) asialle ja tota... Varsinkin niille (painokkaasti ja ylevää, paasaavaa sävyä hakien, vanhat kunnon metodinäyttelijät puhuvat tästä usein propagandistin tekniikkana) jotka todella, sydämestään, elämäntehtävänään, haluaa tehdä hyvää... Hyvää lyriikkaa. He sitten hukkuvat (kyynelten läpi, kuin soutaen virtaa vastaan) tähän tilanteeseen...