torstaina, elokuuta 26
Joka kuukausi yksi niistä otetaan kiinni, sitä riiputetaan takajaloista ja se, nopeasti ja armeliaasti, päästetään päiviltä. Tämän jälkeen kaikki on taas hiljaista, tarkkailevaa, hienostunutta.
Eivätkä nuo raskaat, riippuvat, mitä ne sitten olivatkaan, virkistäneet hänen mieltään: me olemme täällä katsottavina, ja kun silmät ovat täyttyneet roskista ei mikään enää vilvoita, eivät sen enempää kiinteinä sojottavat kuin raskaina riippuvatkaan, tai sen puoleen edes arkkienkelit, eivätkä äänet, eivät edes tuoksut, outo pistävä eetterin haju
Maasta purskahtaa savu- ja pölykimppu
Voimakas lihas- ja luukimppu jännittyy ja räjähtää hänen reisiensä välissä
Voimakas lihas- ja luukimppu jännittyy ja räjähtää hänen reisiensä välissä
maanantaina, elokuuta 23
Älkää tuoko tähän kasvojanne. Vuosimiljoonia olemme luoneet mitä mielikuvituksellisimpia tuomioita. Kuka tahansa voidaan tuomita jostakin.
keskiviikkona, elokuuta 11
Jumalan pahuksen hyönteinen. Ero on hiuksen paksuinen. Kommen in der vindows. Schluss die vindows –theil haben an vindows, three televisions beigeben mit this krap. Untervegs jumalan läheisyydessä, kelvoton Nato-piknik palmujen varjossa, nada in particular mit Name einer Göttin der vorislamitischen Araber. The prakmatik real vorld unde jumalan pahuksen koira, kirppu joka on tuon koiran karvoissa – statur, wuchs, gestalt, hydra-headed last supper zum Wegfliegen gebracht werden in der vindows, huutaen kuin valo muuttuu kellertäväksi ja savu paksunee, huutaen avuksi Gouverneur von Wissenschaftia (minä huudan)
perjantaina, elokuuta 6
keskiviikkona, elokuuta 4
- Hän on yksi niistä typeryksistä.
- Onko Papa siellä?
- Hän tulee huomenna. Hän on Genevessä.
- Miksi Genevessä?
- Mistä helvetistä minä tiedän. Hän tulee huomenna.
- Onko tuo hänen luottokorttinsa?
- Ei.
- Eivätkö nuo ole hiukan kuluneet.
- Se on niiden tarkoitus.
- Ai ne ovat kuluneet tarpeeksi.
- Ei. Ei...
- Koska ne ovat halvat.
- Ei... hän puristi kurkkuaan kahdella sormellaan ja tunsi nesteen virtaavan alas, ei, hän koetti tuntea sen tulevan taas ylös, mutta hänen ajatuksensa keskeytyi kerta toisensa jälkeen.
- Kortit.
- Kortit?
- Kortit voivat olla huonoja tai sitten hyviä.
- Ne vain näyttävät siltä.
- Miksikö Genevessä? Haluatko todella tietää?
- En...
- Siksi, että hän nussii siellä naista, joka esittelee takapuoltaan ja rintojaan ynnä sääriään säännöllisesti Voguessa. Oletko nyt tyytyväinen?
- En usko sinua.
- Silmistäsi näkyy että uskot.
- Unohdan kaiken yhtä helposti kuin tuonkin.
- Ihmiset ovat vain ruumiinjäseniä jotka sekaantuvat toisiinsa. Se on lohdutus ihmisenä olemisessa. Aivot leijuvat kaiken yläpuolella. Aivoilla on oma aivotarha.
- Tuon sinä opit näyttelyssä.
- En.
- Bacon näytti sen sinulle.
- Ei.
- Luit sen näyttelyoppaasta.
- Ei. Ei. Ei...
- Onko Papa siellä?
- Hän tulee huomenna. Hän on Genevessä.
- Miksi Genevessä?
- Mistä helvetistä minä tiedän. Hän tulee huomenna.
- Onko tuo hänen luottokorttinsa?
- Ei.
- Eivätkö nuo ole hiukan kuluneet.
- Se on niiden tarkoitus.
- Ai ne ovat kuluneet tarpeeksi.
- Ei. Ei...
- Koska ne ovat halvat.
- Ei... hän puristi kurkkuaan kahdella sormellaan ja tunsi nesteen virtaavan alas, ei, hän koetti tuntea sen tulevan taas ylös, mutta hänen ajatuksensa keskeytyi kerta toisensa jälkeen.
- Kortit.
- Kortit?
- Kortit voivat olla huonoja tai sitten hyviä.
- Ne vain näyttävät siltä.
- Miksikö Genevessä? Haluatko todella tietää?
- En...
- Siksi, että hän nussii siellä naista, joka esittelee takapuoltaan ja rintojaan ynnä sääriään säännöllisesti Voguessa. Oletko nyt tyytyväinen?
- En usko sinua.
- Silmistäsi näkyy että uskot.
- Unohdan kaiken yhtä helposti kuin tuonkin.
- Ihmiset ovat vain ruumiinjäseniä jotka sekaantuvat toisiinsa. Se on lohdutus ihmisenä olemisessa. Aivot leijuvat kaiken yläpuolella. Aivoilla on oma aivotarha.
- Tuon sinä opit näyttelyssä.
- En.
- Bacon näytti sen sinulle.
- Ei.
- Luit sen näyttelyoppaasta.
- Ei. Ei. Ei...
- Anteeksi, etsittekö jotakuta?
- Kuinka? Oh, en, minä odotan... jotakuta saapuvaksi, hän nielaisi, – kiitos... ja hän tuijotti käytävää, ja näki kiitollisena sen saapuvan toisesta suunnasta.
- Mitä sinä teet täällä?
- Kerroin sinulle.
- En halua kuulla.
- Kuulit jo.
- En muista. Kuka hän on?
- Ei oikea.
- Hänkö sitten?
- Luoja. Ei. Se oli vain väärinkäsitys.
- Tuo on naurettavaa.
- Odota hetki, ja hän avasi huulipunansa.
- Miekalla on kaksi puolta.
- Miekalla?
- Tänne pitäisi saada turkkilainen matto. Ja alttari.
- Ei. Ihmiset unohtavat, kun näkevät. Jos he eivät näe mitään, he muistavat. Ajattele lasta.
- Ei minulla ole tunteita ajatella lapsia.
- Eikö tuo panelointi tuo mieleen Goebbelsin?
- Paneloitsija Goebbelsin.
- Minä vain... hänen äänensä leikkautui alhaalta kuuluvan liikenteen ääniin, ja lopulta hänen suunsa kyllä oli auki mutta mitään ei kuulunut. Hän katsoi epätietoisena ympärilleen, ja koetti kuvitella, mutta ei kyennyt siihen.
- Ei ilman pääomaa.
- Pääoma on paskaa.
- Minulla on onnea tuottava amuletti.
- Onko tuo hän?
- Kuka?
- Tuo, kaulukset.
- Ehkä.
- Jos ihmiset olisivat rahaa, kaikki olisi paljon helpompaa.
- Helmasynti.
- Hän voi olla iltapäivällä ennustaja Stockmannin edustalla.
- Sinut pitäisi täyttää.
- Mannerheimin nimikirjoitus.
- Älä sano sitä nimeä.
- Onko tuo hän?
- Ei... Hän on lapsi.
- Lapset muistuttavat hävittäjiä.
- Nokkelaa.
- Itseluottamuksesta. Äitini sanoi, että itseensä luottaa parhaiten kunhan muistaa mitä jalkojen välissä on.
- Mutta jos ei ole?
- Jonakin hetkenä saat sormesi sellaisen ympärille, jonka tiedät hyväksi ja sinä hetkenä juuri alat rakentaa mielesi typeryyden ja pahojen odotusten temppeliä.
- Ammu pianisti.
- Ei, kannattaa mielummin odottaa että pianisti ampuu itsensä.
- Olisiko sinulla sidettä?
- Mitä te odotatte?
- Emme.
- Mitään.
- Kuulkaa, herran nimessä.
- Herran?
- Nimessäkö? Vai kenties...
- Kuinka? Oh, en, minä odotan... jotakuta saapuvaksi, hän nielaisi, – kiitos... ja hän tuijotti käytävää, ja näki kiitollisena sen saapuvan toisesta suunnasta.
- Mitä sinä teet täällä?
- Kerroin sinulle.
- En halua kuulla.
- Kuulit jo.
- En muista. Kuka hän on?
- Ei oikea.
- Hänkö sitten?
- Luoja. Ei. Se oli vain väärinkäsitys.
- Tuo on naurettavaa.
- Odota hetki, ja hän avasi huulipunansa.
- Miekalla on kaksi puolta.
- Miekalla?
- Tänne pitäisi saada turkkilainen matto. Ja alttari.
- Ei. Ihmiset unohtavat, kun näkevät. Jos he eivät näe mitään, he muistavat. Ajattele lasta.
- Ei minulla ole tunteita ajatella lapsia.
- Eikö tuo panelointi tuo mieleen Goebbelsin?
- Paneloitsija Goebbelsin.
- Minä vain... hänen äänensä leikkautui alhaalta kuuluvan liikenteen ääniin, ja lopulta hänen suunsa kyllä oli auki mutta mitään ei kuulunut. Hän katsoi epätietoisena ympärilleen, ja koetti kuvitella, mutta ei kyennyt siihen.
- Ei ilman pääomaa.
- Pääoma on paskaa.
- Minulla on onnea tuottava amuletti.
- Onko tuo hän?
- Kuka?
- Tuo, kaulukset.
- Ehkä.
- Jos ihmiset olisivat rahaa, kaikki olisi paljon helpompaa.
- Helmasynti.
- Hän voi olla iltapäivällä ennustaja Stockmannin edustalla.
- Sinut pitäisi täyttää.
- Mannerheimin nimikirjoitus.
- Älä sano sitä nimeä.
- Onko tuo hän?
- Ei... Hän on lapsi.
- Lapset muistuttavat hävittäjiä.
- Nokkelaa.
- Itseluottamuksesta. Äitini sanoi, että itseensä luottaa parhaiten kunhan muistaa mitä jalkojen välissä on.
- Mutta jos ei ole?
- Jonakin hetkenä saat sormesi sellaisen ympärille, jonka tiedät hyväksi ja sinä hetkenä juuri alat rakentaa mielesi typeryyden ja pahojen odotusten temppeliä.
- Ammu pianisti.
- Ei, kannattaa mielummin odottaa että pianisti ampuu itsensä.
- Olisiko sinulla sidettä?
- Mitä te odotatte?
- Emme.
- Mitään.
- Kuulkaa, herran nimessä.
- Herran?
- Nimessäkö? Vai kenties...