Kiero pää on kuin matka

Harmaaturska yhdessä pimeässä nurkassa

Surullinen hahni

Lakanat ovat puhtaat rakkauden puutteesta

Märkänä kuin kirjoitusvirhe

Katso tämä kouristus, peput baarissa ja parit korkokengät

Olen kussut laastiin

Kellon kahina, perkele

Kuparinen ja muhkurainen ääni, vähän tuhkaa

Kalpea, musta, ylevä; teoreetikon kylmä parta

Pienimmät linnut laulavat viimeisinä

Paholaiset tietävät paljon niityistä

Voit kuunnella lintuja: kyllä! se on pienin laulu viimeinen...

Lehtokurppa murenee

OIkeudenmukainen kuin metsuri

Jos sinua pitää ampua anna ystäviesi hoitaa se

Hänen punertavat ja ajellut kasvonsa ilmaisivat sitä

Lm Llo

Ensin minut ripustetaan roikkumaan ikkunasta ja sitten sanotaan: juhli nyt

Tähän laitetaan valtava hihnapyörä ja tähä minä asetan pääni

Voin alkaa myydä hyviä neuvoja halvalla

Kasteisella ruoholla me loikoamme ja Otava
Otava tuota kiemurtaa yläpuolellamme ja
tuota ankat lörpöttelevät ruovikossa ja
viulistit marssivat

Pelimanni istuu takassa

Haalistuu, kuolee, kaatuu, saa päälleen kuumaa totia

Tämä kevyt, iloinen juhla, hän oksensi

Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa minä alan katkeroitua oikein hyväksi, oikein kovinkin suloiseksi

Minun pitäisi savustaa itseni

Lisää valttia pöydälle

Paksuja vihreitä kuubalaisia sikareita

Sunnuntai on perinteinen selkävammojen päivä

Kuljeskelen ympäriinsä lyijykynä rintataskussa ja toisinaan korvan takana, sellainen olen

Punainen silkkinauha on tuskallinen elämä

Vasikan tai lampaan aivoja tässä

Alan kirjoitella runoja kauniista virastoista

Tänään olen melko omahyväinen, yhtä omahyväinen kuin lohi jonka karhu on saanut kynsiinsä

Mieleni tekisi vähän heitellä rahaa järveen

Ilman armoa rakkaus tummuu kovin nopeasti

Näin fitness-konfutsen piikki kädessään

Olen joko vanha musta pässi tai nuori mehiläinen

Olen kuollut samanaikaisesti kahdessa muodossa

Rauhan mutainen kenttä

ALus miehistönsä menettänyt

Älä kiirehdi korppikotka

Mitä on takanani ei ole kiinni vielä

Kuuntelen pieruista soittoa

Hyönteisistä lähtee tajuton meteli

Eikö tuo ole se varpunen siitä ikkunasta jouluaattona Roomassa, pudottaa höyhenensä

Kirjoitin runon, se menee näin:

Seisoin rannalla ja kuninkaallista linnaa katselin
jossa ruoka olisi luultavasti niin pahaa.

Vänrikki Steel

Lapsena olin niin surumielinen että minulla oli koomikon maine

Voitelu kepin kanssa

Kuolukaiset puhelevat porraskäytävässä

Tämä on joko Eden tai Upsala

Korvat revitty kellojensoitolla

Herrasmies joka viskaa hopeisen nuuskarasian järveen ja laulaa

Nenäliinojen kirjominen olisi viisaampaa

On parempi olla tasaisesti karkea kuin suikauttaa kohteliaisuuksia silloin tällöin

Eräät ystäväni eivät siedä tällaisia päähänpistoja, esimerkiksi Fritz joka on myllärin poika

Otan juomaa ja voileipää yhtä vakavasti kuin lähetyssaarnaaja

Tänään herättyäni kylläkin ajattelin että en ole enää poika, mutta sitten havahduin

Aina kun menen klosettiin pistän mustan takin päälleni

Tänään söin aamiaiseksi puolikkaan paronittaren, hyvin pienen paronittaren puolikkaan

Mikä helvetti on andalusialainen skannaus

Taistelu jalkakäytävällä

Olen luonteeltani poika

Vittu mä alan itkeä kun kuuntelen Jane Birkinin ja Serge Gainsbourgin La Decadancea

Hyvin menee taas