Pesän kynnyksellä. Thassos eli autiomaassa mehiläisten kanssa. Mehiläiset elivät autiomaassa Thassoksen kanssa. Mehiläisten lempiväri on sininen, kettujen lempiväri on keltainen.  Päihtyneet äänet yleisön joukosta. Hän on nyt hieman vanhempi ja luopunut halusta juosta pää edellä seinään. Ikuisen marssin rytmi. Raatoja roskakoriin. Tsekin filharmoninen orkesteri joka antaa heille selkäsaunan. Tuomioistuinmusiikki. Hurskas kyyhkynen lentää. Minä en ole päällikkö, päällikö on autossa. Smetanakorva. Äänet tulvivat. Huono ystävä – niin hän salli itsensä puhutella itseään – älä kuvittele että tietäisit missä päällikkö on. Hänessä tapahtui jatkuvasti purkauksia, mutta toisaalta hänen luonteensa sai aikaan sellaisia lievennyksiä, että huoleen ei ollut enimmin aihetta. Syksyllä, ilmassa nokipölyä tai vaihtoehtoisesti lintusia, keväällä. Mistä tulee sanonta ahneesta sielusta? Kuoro keskeyttää reippaan hauskan sävelmän, kaiku ja klarinetti, ja helposti hänen selityksensä otetaan vastaan. Autossa, tietysti, nojaamassa vasten penkkiä, joka on sametilla päällystetty. Henkilökohtainen kärsimys ja onni. Tämä täyellisyys, se menee, sama on meidän olla yksin. Kiroilua, uskollisuutta, mustasukkaisuutta, nuorten varhaista hehkua. Siellä polttavat ensimmäiset d-duurisoinnut. Kaksikymmentätuhatta terveen puun latvaa, se rauhoittaa meidän kiehuvaa järkeämme. Autuuden tuulahdus. Hänen voideltu seuraajansa Wagner. Avustaja vapautetaan. Lakeijavaunu. Eihän heillä ole mitään tekemistä. He vain odottavat leipää. Jonakin hetkenä se pudotetaan kattoikkunasta. Sapeli kädessä ja häkissä sininen lintu. Se on kaunis mutta tyhmä. Mitä hän sanoi. Antoi iskuja päähän ja vatsaan. Ruokokepillä. Kiitos päällikön, verraton teko loistaa ja säilyy täydellisenä, vankkumattomana, ja osoittaa sen polun joka on yhtä verraton kuin Thermopylain polut. Sen mitä hän on kärsinyt ja mitä hän joka hetki kärsii voi ymmärtää vain hän, joka on tutustunut tuohon neroon: hellään ja henkistyneeseen, hiljaiseen ja varautuneeseen, vaatimattomaan ja arkaan mieheen, joka on samalla kertaa sekä hätkähdyttävän tavallinen että ihmeellisen ihana, joka rakastaa ihmistä enemmän kuin isä poikiaan tai poika äitiään. Kuin elävä mies sinä hetkenä kun hänestä otetaan valokuva. Hänellä on kovin suuri tarve yölle. Mutta kun yötä haluaa, se ei koskaan tule. Silloin päivä muuttuu yöksi ja yö päiväksi. Hänen asunsa käy todella hyvin yksiin, hän muistuttaa tornia ja huonetta siellä. Tuhat vuotta vanha kieli syntyy hetkessä uudeksi, siitä tulee mölyä ja hiljaisuutta. Hän on näennäisesti huoleton mutta hyvin huomaavainen, kukankaltainen. Kaunis aristokraattinen kaupunkitalo, kaunis nainen, ylpeä ja onnellinen, jolla on hyvin voimakas syömisvietti. Aatelisperhe joka joskus on saanut alkunsa äidin yhdyttyä ketun kanssa. Kova luonnon kaveri poliisivankilassa. Häntä lyödään vatsaan ja kasvoihin, mutta hän säilyy hämmentyneenä yhä edelleen. Hän on hyveellinen, viisas ja jalo. Enemmän verta. Sveitsin alamielisyys. Pankkeja ympäröi sumu joka oli täydellisen kaunis. Pankkivirkailijat ovat keijuja ja heidän sydämensä noudattaa saksan syntaksia. Hänen vanhempansa olivat varakkaita, isä oli kuljetusalalla ja hänellä oli tuhansia hevosia. Miksi, hän ei tiedä.