lauantaina, heinäkuuta 14

Miten hän rakastaakaan ihmisiä jotka eivät halua tunnustaa. Hänen silmänsä ovat pelottavan hyvät. Hohtava hymy huulillaan. Ylikomisario sanoo: en valitettavasti, valitettavasti voi palvoa Jumalaa yli kaiken. Täällä asuu hänen veljensä, ylimääräinen henkilö hänen mielestään, tässä kaupungissa, Johannes on hänen nimensä. Hän ei vieraile Johanneksen luona. He tapaavat sattumalta kadulla ja Johannes kävelee voimakkain askelin hänen luokseen ja he pudistavat kättä voimakkaan veljellisesti. Hän on niin paljon vanhempi ja ikäero kahden ihmisen välillä, kahden veljeksen välillä, voi olla ylitsepääsemätön. Ei muuta kuin kampaamokäyttäytymistä. Tulee nainen, joka työntää päänsä ovesta ja kysyy kastikkeenviehkosti: kuka on seuraava, kuka, kerjäläinenkö? Hän on niin kovin säälittävä. Tuoksuvia kukkia huoneessa. Mutta hän ei pidä leikatuista kukista. Johannes oli hyvin onnellinen. Kun näkee hänet, näkee loistoa ja iloa. Mutta poissa on tunne, että tässä seisoo veli, ja hän haluaisi vain iloa, mutta niin ei voi olla. Näin puhui parturi. Nenän koosta ja muodosta voi helposti päätellä henkisyyden asteen. Erottamiskykyinen pöllö. Rekisteröityjen uinuva henki. Nukkuessaan ihminen on lähimpänä Jumalaa. Erittäin tyylikäs pariisilainen ilmiö mutta julma. Köysi joka minua kiristää. Maistan taimenen. Nuori kurtisaani kauniit timantit silmiensä yllä. Vanha hovimies jolla on rubiini nenässään. Hän ei ollut syönyt päivällistä ja siksi osti kimpun orvokkeja. Kuljettaa räjähteitä rattaissaan. Roikkua ripustettuna kirkon kattoon pääsiäisenä tai jouluna. Yöllä kaikki ihmiset ovat harmaita. Kaksi englanninvinttikoiraa taistelee luusta. Miksi he taistelevat. Maailmankaikkeuden vuoksi. Menninkäiset juovat lamppuöljyä, siksi se on taas niin vähissä. Verta vuotava tamma. Sametti joka kaiken imee. Tänä iltana on käärinliinoihin käärittävä hämähäkki. Kovakuoriaiset pitävät siitä että kääpiöt syövät ne. Hölmö joka vähättelee aaltoa. Skottilainen balladi. Olin kiinni sidottu sänkyyni, verhoin takana perhoset leikkivät kuunsäteessä ja kastepisaroin keskellä. Herätä, nukkua. Ja rukoilla kuolleitten puolesta. Koira ulvoo risteyksessä ja miehet pelaavat hevospooloa. Koira on liukastunut kujalla edessä partisaanien. Tässä on minun kieleni kun minua hirtetään, sanoo taidemaalari. Luuttuni iske päähäni. Suutele keltaista partaa. Ilveksen fosforisilmät meitä vaanivat alta oksistojen. Kuninkaiden koossa saa savukkeita ja sänkyjä. Munakas on löysä, rikki, täynnä umpikujia ja liikkuu kohti obsession yötä. Maha epäjumalanpalveluksessa. Hänen sydämensä haudattiin tyhjään pimeään jääkaappiin. Sukuelinten komento. Paahtoleipää ja kahvia. Liha syleilee miekkaa. Popcorn rauhoittaa kuolleet. Siltojen panostaminen, harmaaturskan maku. Kuukautiskierron brunssi, pähkinäinen aromi sekä kamomillajäätee, keitetty keitto keskeytynyt ja tukena kullatut muovihaarukat. Salametsästäkää minut, kenen huuto on tämä.