Henkilääkärini rikkoo pullon kaulan seinään ja kaataa viinin päälleen. Käävät alkavat sykkiä ja supistella villimmin.

Olen viinikellarissa ja yhdeksi suureksi kääpäveistokseksi muuttunut henkilääkärini laskettaa suustaan laskevia sointukulkuja ja tarttuu kääpäkädellään pulloon.

Mitä tämä on, kysyn henkilääkäriltäni. Sillä sekunnilla huomaan olevani tilassa, joka näyttää viinikellarilta.

Mitä tämä on, kysyn henkilääkäriltäni. Hän vastaa riemukkaalla moog-syntetisoijan äänellään.

Kun henkilääkärini kävelee edestakaisin huoneessa, hänen kannoiltaan alkaa kasvaa pieniä sieniä.

Ja henkilääkärini ääni puolestaan alkaa kuulostaa moog-syntetisoijan ääneltä eikä hänen sanoistaan enää voi saada selvää.

Henkilääkärini näyttää olevan tehty käävistä, jotka muuttavat sykkien väriään sinisestä violetiksi ja violetista punaiseksi.

Tämä on varmasti yksi henkilääkärini juonista. Hän koettaa musertaa minut.

Henkilääkärini näyttää muodostuneen kokonaan käävistä.

Henkilääkärini kasvot näyttävät siltä, että ne on tehty käävistä.

Fantasioissani tuhoan henkilääkärini yhä uudestaan ja uudestaan.

Mutta se on vain kuvitelmaani. Todellisuudessa henkilääkärini ei sano mitään, pisarat vain valuvat hänen ohimoitaan ja kaulaansa pitkin.

Sinun pitää ampua minua korvaan jos haluat tappaa minut, henkilääkärini sanoo.

Kun painan pienen tsekkiläisen pistoolini piipun vasten henkilääkärini otsaa, hän hengähtää helpotuksesta.

Henkilääkärini silmät kiiltävät. Hän on selvästi epävakaammassa tilassa kuin yleensä.

Epäilemättä henkilääkärini on juoni pääni menoksi. Mutta minne, ja minkä vuoksi.

Kun painan pienen tsekkiläisen pistoolini piipun vasten henkilääkärini kylkeä, hän mätänee hetkessä luurangoksi ja minä kavahdan taaksepäin.

Jos näkisin henkilääkärini hukkuvan, minulla ei olisi mitään syytä pelastaa häntä.

Olen kieltänyt henkilääkärini lukuisia kertoja. Olen jättänyt hänet alttiiksi vaaralle, ja vailla mitään omantunnontuskia.

Lämmin kesäyö. Henkilääkärini mätänee luurangoksi.

Henkilääkärini mätänee luurangoksi edessäni. Sitten hän kasvaa takaisin itsekseen. Sitten hän mätänee jälleen luurangoksi.

Ihmiset ympärilläni mätänevät luurangoiksi.

Luottamukseni perustuu myös sille, että mennessäni henkilääkärini luo minulla on aina mukanani pieni tsekkiläinen pistooli.

Luottamukseni perustuu sille, että henkilääkärini ei koskaan koeta saada minua puolelleen.

Luotan henkilääkäriini täysin.

Henkilääkärini kuuluu moottoripyöräjengiin. Hän on moottoripyöräjengiin kuuluva raivohullu sadisti.

Henkilääkärini kuvittelee olevansa vankilassa, ja hän kuvittelee, että jokainen ihminen hänen ympärillään on vankilassa.

Oikeastaan henkilääkärini ei ole mitään muuta kuin sadisti. Puhdas sadisti.

Yö peittää kaiken reikäisellä matollaan,
marmorin, johon henkilääkärini hakkaa
päätään.

Henkilääkärini ei suinkaan ole väkivaltainen. Hänellä on vain pieniä, tuskin havaittavia ongelmia erottaa tunteiden kokemista niiden ilmaisemisesta.

Jos henkilääkärini on valetta, hänen täytyy olla henkilääkärini valetta.

En tiedä, onko henkilääkärini todella olemassa vai onko hän vain taitava projektio.

Henkilääkärini tapaa toisinaan saada raivokohtauksia. Sitä varten hänellä on vyö, joka minun täytyy sitoa hänen käsiensä ympärille ja sitten kahlita hänet seinään.

Jumaluudet kasvavat vanhoista jumaluuksista.

Minun täytyy keksiä jatkuvasti itselleni uusia jumaluuksia. Henkilääkärini täytyy keksiä minulle uusia jumaluuksia.

Huumattu, koskematon neito vanhuksen armoilla.

Henkilääkärini sanoo: opeta nyrkkisi kirjoittamaan.

Henkilääkärini sanoo: opeta nyrkkisi puhumaan.

Henkilääkärini voi olla henkilääkäri jollekulle toisellekin. Hän voi olla ulkoministerimme henkilääkäri. Nähdessäni ulkoministerin televisiossa mietin joka kerta tätä kammottavaa mahdollisuutta.