Tässä maassa on muodostettu selkeitä ksityksiä siitä mitä on olla ihminen. Lienee mahdollista että olen joutunut vihamielisten armoille, olin aikeissa lähteä mutta huomasin sen aivan mahdottomaksi. Aivan kuin minut olisi naulittu niille sijoilleni. Siitä saatoin päätellä että kaikki ei ole niin kuin pitäisi; ja vielä, kun katselin junan ikkunasta tasankoa jonka keskellä nousi suuri tumma kivestä veistetty tulevaisuuden monumentti ymmärsin että jokin on väärin. Elämä kyllästytti minua tässä maassa tavattomasti. Minua ei miellyttänyt mikään. Kalpenin nähdessäni särkyneen pikarin eräänä aamuna mutta en voinut tuntea mitään. Tunsin vain ikään kuin pienten toukkien kaivertavan kasvojani. Peilistä näin olevani vitivalkoinen. Vieraiden tapaaminen ei huvittanut minua. Kuormarattaat etenivät teillä pitkinä jonoina.
Seurasin sitä kaikkea huoneestani. Sekin loukkasi minua; onnistuin vuokraamaan sen eräältä onnettomalta, jonka poika oli lähtenyt muualle. Katselin kuinka kiehuvalla vedellä yritettiin tuhota seinillä maleksivia lutikoita. Kiehuvalla vedellä ja kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin myrkyillä. Auringonlasku oli kellertävä.
Vain Jumala tietää kääntyykö julma vihollinen minua kohti muualla, mutta täällä olin siitä aivan varma. Mikään ei voinut lohdittaa, ei mikään muu kuin se että saatoin itseni kuohumisen tilaan jossa menet
Mikään muu ei voinut lohduttaa kun käteni osuivat tyynyn alle sysättyyn "Suloisen sukupuolen aamukirjaan", ei edes kaikkialla virtaava kitkerä hajuveden tuoksu