Hiljaisessa aamu-unen houreessa hän ei edes yhtään ihmetellyt. Pian kirkonkello alkoi soida ja hän kuuli tutun käpristyneen sormen koputuksen oveltaan
lauantaina, marraskuuta 29
Previous Posts
- Kulottuneessa maassa valettujen alumiinikolmioiden...
- Avajaisjuhlien jälkeisenä aamuna kaksi taiteentunt...
- Autio lammen pohja. Maalipurkin pohja, jossa hiuka...
- Ja onko todellakin mahdollista palauttaa minut alk...
- Tänään olimme kävelyllä. Minä en pidä puistoissa v...
- Kävelin pimennetyn huoneen lävitse, ojentaessani k...
- En tahdo vavista liiaksi. Siksi tuen itseäni sitei...
- Avaa itsesi. revi ensin takkisi auki ja sen jälkee...
- Tämä siis tulee esiin seinästä,virtaa sen tukirake...
- Jokin varjo liikahti Taurian puistossa, nähtävästi...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home