Tänään olimme kävelyllä. Minä en pidä puistoissa vaeltamisesta, sillä odottamatta saatat törmätä joko puiden välissä oleviin kuvapatsaisiin tai maastoasuihin pukeutuneisiin, pensaisiin sulautuviin ihmisiin, taikka tunnet, että jonkin vieraan katseet seuraavat itseäsi. Kuinka paljon kodikkaampia ovatkaan kadut, asuintalot, pikkukaupat
perjantaina, marraskuuta 28
Previous Posts
- Kävelin pimennetyn huoneen lävitse, ojentaessani k...
- En tahdo vavista liiaksi. Siksi tuen itseäni sitei...
- Avaa itsesi. revi ensin takkisi auki ja sen jälkee...
- Tämä siis tulee esiin seinästä,virtaa sen tukirake...
- Jokin varjo liikahti Taurian puistossa, nähtävästi...
- Sylikoirien parissa, vavahtaen kilahdusta,sammuvia...
- Kaikesta näkyi että hän ymmärsi enemmän kuin olisi...
- Enemmän tahdon kuin olen; enemmän pysyn pystyssä k...
- Lakkaamatta, madellen, niin ettei voi kaatua, kaat...
- Isänsä työhuoneessa hän oli tottunut toimimaan nii...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home