Hän oli jostakin saanut itseensä kovan halun olla vallassa ja erikoislaatuisen, nöyrämielisyyden alla piilevän ylpeyden; ja hän tunnusti syyllisyytensä vain jumalan edessä; jumalan, toki, joka katsoi häneen eikä kenenkään toiseen; ja paitsi katsoi niin myös tunsi hänet eikä ketään toista; ja kaikki pelkäsivät häntä; ketä, hän ajatteli mutta hymyillen sysäsi sitten nuo ajatukset pois mielestään ja jatkoi kulkuaan, seuraten katseellaan jumalaista lantion liikettä; rajusti hän kulki niin kuin olisi yrittänyt ohittaa itsensä, nopein askelin, miltei koskettaen edellään kulkevaa, niin kuin siinä ei olisi ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää ilmaa; tyhjää ilmaa, hän kuiskasi hengitys höyryten pakkasessa; tyhjää ilmaa, ja hänestä näytti kun hänen edellään kulkeva olisi kulkenut jalat ilmassa, painaltanut pelkkiä ilman pisaroita sen sijaan että olisi kastellut kauniit nahkasaappaansa maan tasalla, jossakin joka ei ollut sen enempää loskaa kuin jäätäkään