Pyrin päistikkaa olemaan joku kellervistä
hahmoista, kiviseen kulhoon putoaa vesi
lasivirtana, kasvot ilmentävät aina joko
surua tai kaunaa, juoksen kauas,
lehmuskujan taakse ja kuljen sivuteitä
ohi valkeiden kasvojen ja kivisten vatsojen
kunnes eksyn tieltä. Kaukaa ääniä,
säädyttömän kylmät polvet sanoo, ja
laiskana ja jurona samoan lammikolle,
tukahduttavan kesän poikki, puoleksi
pimeissä huoneissa vaelteleva vain
valkea paita yllään, ja syksyllä maa joka
ei pitkiin aikoihin jäähdy, säännölliset
ruohokentät ja vedet lahduttavat seutua,
yksinpä vilvoittavat harvinaisen kuumuudenkin,
tuuli puhaltaa tuntumattomasti ja hoikka
kivinen vartalo värähtää niin kuin haluaisi,
raskaat paljaan jalan askelet niin kuin suuri
peto kulkisi.

Usko enteisiin ja ennustuksiin, neito
kuiskasi hämillään ja kuivasi otsaansa,
ja usko siihen että kaikki menee oikein
kunhan vain rakastaa

Usko lämpimästi kiiltävään pöytään
ja usko runoihin