Kunpa ei joutuisi siellä hukkaan yksinään, virkkoi tuo jo käsiään täristävä olkihiuksinen rouva, kunpa menettäisin järkeni hän sitten jatkoi

Kaikille tuli selväksi että olin kuvataiteilija. Esitin itseni karhuna, hyvin näköisenä, sellaisena joka puristaa käpälänsä soisten ruohotuppojen ympärille ja kuuntelee sävellyksiä

Tasaisella äänellä selostin näkymättömälle joukolle sitä mitä olin saanut kokea. Ranskankieleni oli moitteetonta mikä jaksoi yllättää minut aluksi mutta sitten tuntui tavanomaiselta, epäilin sen johuvan joko ruuasta tai vedestä