hän seurasi levottomin katsein kun tämä ilmestyi uunin
viereen; sitten hän alkoi levottomin katsein hyräillä
jotakin joutavaa, puhui kuin siivilöiden sanansa, puheli
kuin olisi jokaisen sanansa tarkkaan seulonut ja sitten
katsellut sen perään kuin katoavaa – palloa tai jotakin
sellaista – ja heti hän myöntyi ja sitten myöhemmin rupesi
harmittelemaan, ja pian hän jo rypistikin vain kulmiaan, ei
muuta, hän avasi puoliksi oven ja laski kätensä niin kuin
se olisi ollut jotakin hyvin raskasta, sementtiin valettu, ja
mitään sanomatta hän poistui. Minähän, kuten olen jo
useaan otteeseen sanonut, tiesin hänestä sellaista, jota
arvoisa kuulija ei koskaan ehkä edes suostuisi korvillaan
kuulemaan, tai vaikka suostuisikin, ei koskaan uskoisi, tai
vaikka uskoisikin, ei koskaan tunnustaisi, ja vaikka
tunnustaisikin, ei koskaan ymmärtäisi, ja vaikka
ymmärtäisikin, ei koskaan hyväksyisi, ja vaikka
hyväksyisikin ei koskaan antaisi anteeksi, ja vaikka antaisi
anteeksikin ei koskaan unohtaisi, ja vaikka unohtaisikin ei
koskaan peittäisi

Printti, 21x30 cm, taitettu kerran horisontaalisesti keskeltä ja asetettu pysymään noin 45˚ kulmassa.