Minussa on aina pinnalla lakkaus, en pääse siitä ikänä eroon, silloinkin kun kaikki on varissut.
Kaiun sopivasti kun pintaani kopauttaa millä hyvänsä, jos sormella
niin kaiku on pehmeä, väräjävä, jos savukeaskilla niin kaiku on kerrostunut,
hiukan epäselvä, jos sateenvarjolla niin kaiku on terävä, helposti unohtuva, jos kengällä niin kaiku on kymmeninä juoksutuksina ympäri tilaa.